Kansikuva

Kansikuva

torstai 25. huhtikuuta 2013

Parisuhde

Parisuhde tuntuu usein olevan koetuksella, kun toinen käy läpi elämäntaparemppaa. Aika paljon kuulee tarinoita siitä, kuinka rempan läpikäynyt  puoliso vaihtaa uuteen. Miksi niin käy?

Oman elämänsä remontointi, puhumattakaan kilpailuihin valmistautumisesta, vaatii tietysti tosi paljon. Monella elämä muuttuu ihan täysin. Jos ennen on puolison kanssa vietetty vapaa-aikaa lähinnä baarissa tai kotona kaljoitellen ja sohvalla pizzaa syöden, niin onhan se muutos iso, jos puoliso ei enää noihin harrastuksiin osallistukaan. Saattaa olla niin ettei se toinenkaan enää saisi syödä sitä pizzaa sohvalla ettei iske repsahdus.

Raha varmasti myös rassaa monesti. Tavoitteellinen treenaaminen ja oman elämänsä parantaminen valmentajan avulla ei ole ilmaista. Valmennusmaksun lisäksi maksaa ylimääräiset pt-treenit, lisäravinteet ja treenijuomat sekä tietysti se laadukkaampi ruoka. Jos ei tulot ole kovin suuret, niin joutuu väkisinkin priorisoimaan menoja ja välttämättä puolison mielestä ne pt-treenit ei ole tärkeimmästä päästä. Aika paljon menee rahaa myös vaatteisiin, kun koko vaatekaappi pitää uusia, mulla jopa osa kengistä on nykyään liian isoja!

Saanko mä nyt kehua mun puolisoa :-)

Viime aikoina on kevyttä napinaa tullut siitä, että en puhu kun ruoasta, ruoan tekemisestä, syömisestä, eilisestä treenistä, huomisesta treenistä, pt-treenistä, muiden pt-tyyppien treeneistä jne. ja tottahan se on! Mun elämä pyörii nyt niin tän oman hauiksen ympärillä etten oikein muusta tiedä tai ainakaan osaa puhua. Luen vaan treeniblogeja, alan lehtiä ja työn lisäksi tapaan lähinnä ihmisiä, joiden kanssa puhun ruoasta tai treenaamisesta. Ja sori vaan työkaverit, en mä taida osata siellä töissäkään paljon muusta puhua :-( Mies osaa jo parhaat Bullin sloganit ja osaa sanoa niitä oikeisiin paikkoihin :-)

Napina on siis todellakin tullut ihan syystä! Ollaan oltu yhdessä pian 20 vuotta ja vuosia menty niin ettei kummallakaan ole ollut mitään omia juttuja työn lisäksi, Kiinassa mulla ei ollut sitä työtäkään. Nyt onneksi kummallakin on myös kodin ulkopuolisia harrastuksia ja saatan mäkin joskus kuunnella miehen juttuja :-) Selvähän on, että kaikki me muututaan, ei olla samanlaisia, kun 20 vuotta sitten, onneksi!

Rahasta meillä ei ole onneksi tullut napinaa. Puoliso hiffaa, että tää on ihan jo terveydenkin takia tosi tärkeä juttu! Lisäksi talous on sen verran vakaa ettei lapset oo ruoatta äidin treenien takia, vaatteet ei tosin oo ihan niin vimpan päälle, mut onneks niitä ei haittaa :-) Selkeästi haluan, että puoliso antaa mulle ne rajat, minkä verran sitä rahaa tähän käytän, on siinä se mun järjen ääni.

Tehdään onneksi juttuja yhdessäkin. Meillä on aika samanlainen musiikkimaku ja tykätään käydä keikoilla. Viime vuonna nähtiin mm. Muse, Jukka Poika (aika monta kertaa), Von Hertzen Brothers, Elokuu, Nightwish, Red Hot Chili Peppers ja varmaan pari muutakin. Tänä vuonna ollaan käyty The Killersin keikalla ja ens viikolla lähdetään Helsinkiin Raappanan keikalle. Mä en oo kauhee Nightwish-fani eikä mies hillitön Jukka Poika -fani, mutta yhdessä on kivaa ja livemusa pääsääntöisesti aina hyvää!

Musen keikalle menossa joulukuussa

Oon kyllä aika vakuuttunut siitä, että olen parempi puoliso kun ennen. En mielestäni oo koskaan ollut mikään kova nalkuttaja ja oon aina ajatellut, että me ollaan yhdessä tiimi. En tajua oikein ihmisiä, jotka aina vaan haukkuu puolisoitaan, vaikka tiedänkin ettei se tarkoita ettei niissä puolisoissa silti hyvääkin olisi. Itse en oikein tuota miestä osaa haukkua ja moittia, kun ei oo tapana takertua semmosiin pikkuseikkoihin ja mitään isompaa valittamista ei oo vielä tullut vastaan. Oon nykyään paljon rennompi, puran paljon energiaa salilla ja otan vapaa-ajan aika lailla laiskotellen. Kotona voisin tietysti olla aktiivisempi ja mies varmaan toivoisikin, että mun treeniohjelmaan tulisi myös liikkeitä kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen, toivottavasti Mikko ei lue tätä :-)

Olen nykyään paljon onnellisempi ja kiitollisempi kaikesta ja varmasti se näkyy myös kotona. Olen tyytyväinen ja onnellinen tästä arjesta, mikä meillä on. Lapset alkaa olla isoja, mikä vaikuttaa moneen, mm. siihen, että meidän menot ei oo enää niin riippuvaisia toisen aikatauluista. Tuntikaupalla tai yöksi lapsia ei vielä yksin kotiin jätetä, mutta illalla voi kummallakin olla menoa.

Flunssan viimeisiä päiviä toivottavasti viedään ja sitten varmaan taas blogikin päivittyy harvemmin. Huomenna olisi tarkoitus mennä kokeilemaan, että kulkeeko happi pt-treenissä. Vaikea on tietää, että koska on riittävän parantunut ja toipunut, mutta meen kokeilemaan. Ainut kunnon flunssapäivä oli maanantai ja lämpöä oli max 37.1 eli mikään kova tauti ei ollut päällä. Jäätävä nuha vaan maanantaina ja kevyttä yskää. Nyt on vielä kevyesti tukkoinen olo, mutta eipä juuri muuta. Tänään vielä paljon lämmintä teetä ja lepoa, niin sitten jaksaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti