Kansikuva

Kansikuva

torstai 12. maaliskuuta 2015

Sä oot varmaan paljon onnellisempi nyt?

Tällä viikolla mulle on pariinkiin otteeseen sanottu, että näytän onnellisemmalta ja hehkun hyvää oloa. Musta mitä ilmeisemmin huokuu se, että oon löytänyt oman juttuni ja nautin 100% siitä, mitä teen! Maanantaina mulle sanottiin, että oon varmasti nyt paljon onnellisempi, kun sillon fitness-kisoihin tähdätessäni. Ja tottahan se on, kaikki on nyt paljon selkeämpää ja tavallaan helpompaa.

Fitness-hommassa ei oo mitään vikaa, mutta se ei vaan ollut mun juttu. Treenasin sillonkin kovaa, vaikkakin eri tavalla kovaa, kun nyt. Harjoittelin poseerauksia, söin ruokavalion mukaisesti ja koitin muokata kroppaani kisakuntoon. Tuo kaikki oli ihan mahtavaa, mutta koko ajan takaraivolla oli stressi siitä, että en koskaan tule olemaan niin pieni, kun mitä lavalla pitäisi olla. Saisin ehkä ne riittävän isot olkapäät ja hienot jalat, mutta vatsa aiheutti suurta stressiä, koska kukaan ei tiennyt varmaksi, että nahka ikinä vetäytyisi kunnolla ja lavalla ei minkään roikkuvan pussin kanssa voi mennä. Mulla oli kuitenkin takana se -30kg ja kisakuntoon olisi vaatinut vielä lisää miinuksia!



Peiliin katsoessani en nähnyt upeita reisiä vaan löysän mahan. Ei ollut pyöreitä olkapäitä vaan roikkuvat nahat käsivarsissa. Ei mitään suuria onnistumisen hetkiä, tasaista puurtamista ja useimmiten huonoja fiiliksiä. Hyvät fiilikset tuli siitä, kun kuntotsekissä tai posetreeneissä kehuttiin edistymistä.

Nykyään suhtaudun kroppaani paljon armeliaammin. Viimeksi tänään aamulla katsoin itseäni isosta peilistä. Mun jalat näyttää sivulta katsottuna tosi kivoilta :-) Niistä erottuu sekä etureisi, että kevyesti takareisikin, peppukin taitaa olla pyöreämpi nykyään kiitos kyykkäilyn. Jos katselisin enemmän edestä, niin huomaisin, että reisissä on paljon rasvaa, löysää nahkaakin. Mut en mä katso! Mun jalat on voimakkaat, ne jaksaa tehdä vaikka mitä ja ne on musta upeat!

Tässä viime viikon jalkatreenistä kyykyn vika sarja, tehtiin 3x4x120kg



Saan myös niitä onnistumisen fiiliksiä nykyään ihan joka treenissä. Ne ei ole enää ulkonäöstä riippuvaisia vaan mun suorituksista salilla. Tietysti jokainen treeni ei oo sikamahtava, mutta pääsääntöisesti nyt tän vuoden puolella treenit on olleet vaan hyviä, en muista yhtään treeniä, mistä olisin lähtenyt pettyneenä pois. Ja niitä huikeita on ollut tosi paljon! Ja tällä hetkellä kulkee vaan niin hyvin, että melkein joka treenissä tulee joku uusi enkka tehtyä!

Tällä viikolla treenasin maanantaina mun valmentajan Mikko Korpeisen kanssa selkää. Nyt on viikko 9/12 mun treeniohjelmassa ja maastavedossa se tarkoitti kolmea sarjaa, jokaisessa kolme toistoa. Painot oli 125kg, 130kg ja 135kg. Mikko kommentoi, että ihan paperia painot ja jos ei noi nyt ihan kevyitä olleet, niin ei kyllä mitään kamalan raskaitakaan. Homma kulkee siis tosi hyvin eteenpäin! Toi 135kg oli kuitenkin se paino, mihin joulukuussa tehtiin niitä mentaalitreenejä alle ja millä ylitin itseni ihan täysin! Nyt se meni tosi helposti ja fiilis on tosi hyvä!

Eilen treenasin itsekseni rinnan, ojentajat ja vatsan sekä fyssarin kuntoutusliikkeet. Oon käynyt kaksi kertaa akupunktiossa tosta mun kädestä ja huomenna menen vielä kerran. Akupunkio on selkeästi auttanut ja penkki sujuu ainakin käsipainoilla ihan hyvin. Ehkä parin viikon päästä kokeillaan Killen kanssa, että miten ihan peruspenkki tangolla menee

Tänään oli vuorossa jalat Killen kanssa. Tein taas nopeusvedot alle, on muuten sekin helpottunut, kun voimaa on tullut lisää :-) Kyykyissä oli tänään vuorossa box-kyykyt 3x5, tein kaikki sarjat 110kg:lla. Hengityksen kanssa meinaa olla vaikeuksia, on vaan niin vaikeata ottaa kunnolla sitä happea, vikassa toistossa otin niin heikot hapet, että oli pakko alhaalla hengittää uudestaan, jolloin keskikropan tuki katosi kokonaan, ylös päästiin kuitenkin! Treenipäiväkirjaan olikin kirjoitettua tää :-)


Vähiin käy mun ohjelma, pari viikkoa enää. Ens viikolla vielä kyykyt ja sitten kunnon jalkatreeni vasta pääsiäisen jälkeen, kun maksiveto on tehty. Pääsiäisen jälkeen kokeillaan varmaan kyykyssäkin maksimia ja jos se penkkikin saadaan kokeiltua, niin saan jonkinlaisen yhteistuloksenkin laskettua :-)

Huomenna tiedossa treeniä, putkirullailua ja akupunktiota, onneks on vapaapäivä :-) Viikonlopun vietänkin nuorimmaisteni kanssa Helsingissä ja pääsen kaikkien muiden pikkutyttöjen kanssa sunnuntaina Robinin keikalle, iiiik :-D

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kun harrastus muuttuu elämäntavaksi

Mietin eilen salilta tullessani, että tätä mun treenitouhua ei voi kyllä enää sanoa pelkäksi harrastukseksi. En ole myöskään enää pitkään aikaan tehnyt elämäntaparemppaa, kyllä tää on tullut jäädäkseen, uusi elämäntapa!

En koe myöskään olevani urheilija, vaikka treenaankin tällä hetkellä todella tavoitteellisesti. Teen kuitenkin tätä vain omaksi ilokseni, vaikka mahdollinen kisaaminen onkin valmentajan kanssa otettu alustavasti puheeksi. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. 

Olen valmistautunut tämän hetken 12 viikon treenijaksoon todella hyvin. Merkkasin heti ohjelman saatuani kalenteriin ne treenit, mitkä haluan tehdä pt:n kanssa. Seuraavaksi pyysin töistä vapaaksi melkein kaikki maanantait ja torstait tämän 3 kuukauden aikana. Työskentelen osa-aikaisesti, joten tuo onnistuu helposti ja melkein joka viikko noiden lisäksi on muitakin vapaapäiviä. 

Muoniossa lomaviikon vetotreeniä tekemässä
 Treenien lisäksi syön mulle tehdyn ruokavalion mukaisesti, viikonloppuisin saatan syödä yhden vapaamman aterian tai vaikka päiväkahvin kanssa jäätelöä tai muuta pientä herkkua. Otan purkista aika paljon vitamiineja, lisäksi käytän treenien yhteydessä erilaisia lisäravinteita, mitkä tukevat treeniäni ja edistävät kehitystä.

Laskiaissunnuntain päiväkahvipullat
Käyn suht säännöllisesti urheiluhierojalla, sekä fysioterapeutilla jo yli vuoden vaivanneen olkapää/käsiongelman vuoksi. Tällä viikolla menen toisen kerran akupunktioon ja toivon, että siitä olisi apua tähän vaivaan! Normielämäähän tää vaiva ei isommin haittaa, toki käsi väsyy jonkin verran töissä, mutta ei työntekoa kuitenkaan estä, tosin saattaisi tietysti estää, jos en hoidattaisi sitä säännöllisesti! Treenien takia kuitenkin akupunktiot ja fyssarit, halua(isi)n treenata mahdollisimman täysillä!

Ekaa kertaa hiihtämässä sitten 90-luvun alun :-)
Elämäntavasta on tulossa myös työ tai sitä se jo osittain onkin. Olen tehnyt jo useamman ruokavalion, treeniohjelmia salille ja kotitreeniin, vetänyt treenejä salilla, asiakkaan kotona että ulkona. Saanut oikein hyvää palautetta asiakkailta ja tajunnut, että mä tykkään tästä, oon hyvä tässä ja haluan tehdä tätä! Sitä en tiedä, että tuleeko tästä ikinä mun päätyö, tällä hetkellä tuntuu hyvältä tehdä tätä muun työn ohessa. Vielä on tunnit vuorokaudessakin riittäneet ihan hyvin :-)

Kahvakuulatreeniä ulkona
Olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen löytänyt oman juttuni! Tulee sellainen pakahduttava kiitollisuuden fiilis, on vaan ihan sikahyvä olla. Tajuan, että olen tehnyt älyttömästi töitä sen fiiliksen eteen, paljolti salilla keräämällä niitä onnistumisen tunteita, mutta myös ihan arjessa opettelemalla sanomaan "ei", jättämällä kaikkea negatiivisuutta lisäävää elämästä pois sekä lisäämällä kaikkea, mistä saan sitä positiivista voimaa. Olen ajatellut, että mun pitää tehdä niitä juttuja, mistä mä saan hyvää oloa, aiheuttamatta tietenkään muille huonoa fiilistä.

Yleensä selaan Pinterestiä iltasaduksi, tämäkin on sieltä