Kun harrastus muuttuu elämäntavaksi

Mietin eilen salilta tullessani, että tätä mun treenitouhua ei voi kyllä enää sanoa pelkäksi harrastukseksi. En ole myöskään enää pitkään aikaan tehnyt elämäntaparemppaa, kyllä tää on tullut jäädäkseen, uusi elämäntapa!

En koe myöskään olevani urheilija, vaikka treenaankin tällä hetkellä todella tavoitteellisesti. Teen kuitenkin tätä vain omaksi ilokseni, vaikka mahdollinen kisaaminen onkin valmentajan kanssa otettu alustavasti puheeksi. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. 

Olen valmistautunut tämän hetken 12 viikon treenijaksoon todella hyvin. Merkkasin heti ohjelman saatuani kalenteriin ne treenit, mitkä haluan tehdä pt:n kanssa. Seuraavaksi pyysin töistä vapaaksi melkein kaikki maanantait ja torstait tämän 3 kuukauden aikana. Työskentelen osa-aikaisesti, joten tuo onnistuu helposti ja melkein joka viikko noiden lisäksi on muitakin vapaapäiviä. 

Muoniossa lomaviikon vetotreeniä tekemässä

 Treenien lisäksi syön mulle tehdyn ruokavalion mukaisesti, viikonloppuisin saatan syödä yhden vapaamman aterian tai vaikka päiväkahvin kanssa jäätelöä tai muuta pientä herkkua. Otan purkista aika paljon vitamiineja, lisäksi käytän treenien yhteydessä erilaisia lisäravinteita, mitkä tukevat treeniäni ja edistävät kehitystä.

Laskiaissunnuntain päiväkahvipullat

Käyn suht säännöllisesti urheiluhierojalla, sekä fysioterapeutilla jo yli vuoden vaivanneen olkapää/käsiongelman vuoksi. Tällä viikolla menen toisen kerran akupunktioon ja toivon, että siitä olisi apua tähän vaivaan! Normielämäähän tää vaiva ei isommin haittaa, toki käsi väsyy jonkin verran töissä, mutta ei työntekoa kuitenkaan estä, tosin saattaisi tietysti estää, jos en hoidattaisi sitä säännöllisesti! Treenien takia kuitenkin akupunktiot ja fyssarit, halua(isi)n treenata mahdollisimman täysillä!

Ekaa kertaa hiihtämässä sitten 90-luvun alun :-)

Elämäntavasta on tulossa myös työ tai sitä se jo osittain onkin. Olen tehnyt jo useamman ruokavalion, treeniohjelmia salille ja kotitreeniin, vetänyt treenejä salilla, asiakkaan kotona että ulkona. Saanut oikein hyvää palautetta asiakkailta ja tajunnut, että mä tykkään tästä, oon hyvä tässä ja haluan tehdä tätä! Sitä en tiedä, että tuleeko tästä ikinä mun päätyö, tällä hetkellä tuntuu hyvältä tehdä tätä muun työn ohessa. Vielä on tunnit vuorokaudessakin riittäneet ihan hyvin :-)

Kahvakuulatreeniä ulkona

Olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen löytänyt oman juttuni! Tulee sellainen pakahduttava kiitollisuuden fiilis, on vaan ihan sikahyvä olla. Tajuan, että olen tehnyt älyttömästi töitä sen fiiliksen eteen, paljolti salilla keräämällä niitä onnistumisen tunteita, mutta myös ihan arjessa opettelemalla sanomaan "ei", jättämällä kaikkea negatiivisuutta lisäävää elämästä pois sekä lisäämällä kaikkea, mistä saan sitä positiivista voimaa. Olen ajatellut, että mun pitää tehdä niitä juttuja, mistä mä saan hyvää oloa, aiheuttamatta tietenkään muille huonoa fiilistä.

Yleensä selaan Pinterestiä iltasaduksi, tämäkin on sieltä