Onko sinulla tavoitteita tai unelmia, joiden toteuttamiseen haluat lisää motivaatiota? Motivate Me -tunnilta saat mielikuvaharjoitusten avulla lisää voimia ja motivaatiota päästä yhä lähemmäs tavoitettasi. Ehkäpä jopa uskallat lähteä tavoittelemaan asioita, joista olet aikaisemmin vain uneksinut?
Tuo teksti on Mielikylvyn nettisivuilta lainattu ja tuolla tunnilla kävin mieheni kanssa eilen. Ostin jo alkukesästä meille 5 kerran kortin tuonne, kun halvalla sain. Emme ole kuitenkaan siellä saaneet aikaiseksi käydä ja kun kortti on kuun loppuun asti voimassa, niin tällä viikolla käydään ihan urakalla! Pari kertaa jää ensi viikkoon.
Eilen oltiin tuolla Motivate Me -tunnilla, joka on itsensäkehittämistunti. Mulle rentoutuminen on aika vaikeaa ja ajatus siitä, että makaan tunnin hiljaa paikoillani on ehkä jopa vähän ahdistava. Olen käynyt tuolla kerran aikaisemmin pt-päivien yhteydessä ja nyt oli kyllä helpompaa löytää rento asento divaanilla. Paikan pitäjä ja tuntien vetäjä on kyllä tosi taitava ja rentouduin kyllä todella nopeasti, se on jännä tunne, kun kropasta tulee sellainen ihan raskas ja tavallaan sitä ei tunne enää ollenkaan.
Jossain vaiheessa tipahdin, nukahdin tms., jotenkin vaan havahduin siihen, että kurkku on ihan kuiva ja en ole aivan varma, että kuulinko kaiken puheen :-) Tämä on kai aika tyypillistä. Havahduin kuitenkin kuulemaan juuri sitä motivaatio-osuutta ja ja näinkin todella selkeästi silmissäni sen tavoitteen, mihin päädyn ja mitä tein matkan varrella.
Mä mietin siinä, että tavoitteena on päästä todella hyvään kuntoon, lähdin hakemaan motivaatiota tulevalle vuodelle miettimättä sen kummemmin sitä lopputulosta. Mutta mitä sitten näin? Näin itseni kisalavalla! Siellä oli tummaa taustaa vasten valokeilassa ja tuossa aamulenkillä kun sitä kuvaa mietin, niin mulla oli kyllä todella isot reidet siinä muuhun kroppaan verrattuna :-) Ja hei, mulla oli myös pitkät hiukset!
Harjoituksen aikana katsottiin taaksepäin ja katsottiin, että mitä matkan varrella oli tapahtunut, että pääsin tuohon lopputulokseen. Mä näin itseni katsomassa olkani yli taaksepäin ja näin itseni melomassa kajakilla ja kiipeilemässä kalliolla :-) Mietittiin myös niitä vastoinkäymisiä, joista selvisin, eteen tuli hervoton kipollinen irtokarkkeja, jotka työnsin edestä pois.
Aika jännää. Jännää se, että näin kaiken tavallaan niin selkeästi. Karkitkin oli vain kippo tummalla taustalla, en nähnyt mitään ympärilläni.
Kisajuttuja olen miettinyt paljon, niin moni kaveri ja tuttu on nyt kisoihin valmistautumassa. Tiedän myös, että mä pystyn kyllä mihin vaan, jos aidosti haluan! Kroppa tietysti voi pistää vastaan ja vielä en tiedä miten tuo nahka käyttäytyy, kun rasva vähenee. Vatsan kohdalla nahka on selkeästi vetäytynyt, mutta toki sitä vielä on, kuten myös käsivarsissa ja reisissäkin. Mutta aika näyttää miten noiden käy.
Mutta en tiedä, jotenkin ne kisat ei vaan oo ehkä mun juttu. Kaikki se bling bling, mistä monet hehkuttaa, ei vaan oo mun juttu. En näe itseäni valitsemassa bikinejä ja suunnittelemassa kynsiä. Ja korkokenkäkävely :-) Arvostan kuitenkin suuresti kaikkia, jotka sinne lavalle nousee tai on noussut, se vaatii niin paljon työtä ja omistautumista!
Tiedän kuitenkin, että selkeä tavoite mulla pitää olla tässä touhussa, että jaksan treenata kunnolla ja noudattaa ruokavaliota. En halua valmennuksen jälkeen palata ns. normiin, vähentää liikkumista ja alkaa syömään perinteisen lautasmallin mukaan. En myöskään näe itseäni oikein treenaamassa näin ihan vaan treenaamisen ilosta, joku tavoite pitää aina olla! Mutta onko se tavoite kisat vai jotain ihan muuta?
Nyt tavoitteena on kuitenkin olla vuoden kuluttua ns. kisakunnossa ilman kisoja, elämäni kunnossa 40-vuotiaana, eikös se ole aika hyvä tavoite? Vuoden kuluttua näkee vähän, että missä kunnossa tää kroppa dieetin jälkeen on ja sitten voi miettiä uusia tavoitteeita.
Nyt valmistautumaan pt-treeniin, tiedossa taas tunti jumppaa Harrin kanssa, ihan parasta, vaikka välillä meinaa vähän itkettääkin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti