Kansikuva

Kansikuva

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Mitäs siellä Rovaniemellä tapahtuikaan?

Torstaina olin aamulla koiran kanssa lenkillä ja kovasti pyöri päässä kysymyksiä tulevaan kisaviikonloppuun liittyen. Kysyin itseltäni, että miksi mä lähden? Haluanko mä oikeasti sitä? Mitä järkee siinä on?

Lauantaina Lappi-Areenalla Rovaniemellä lämmittelyn ja kisan välissä muistan kironneeni mielessä, että kohta tääkin paska on ohi.

Nyt pari päivää kisan jälkeen harmittelen sitä, että seuraava kisa taitaa olla mulla vasta joulukuussa :-D

Viime viikolla käytiin Rovaniemellä GPC:n Euroopan-mestaruuskilpailut. Viikon aikana kisattiin eri päivinä eri varusteilla, raakana ja osana päivistä kilpailijat tekivät kaikki voimanoston kolme lajia ja lauantaina oli vuorossa raakapenkki ja -veto. Kilpailijoita oli runsaasti ja aika monesta eri maasta, lauantaina oli porukkaa lavalla ainakin Briteistä, Serbiasta, Ranskasta, Islannista, Tsekeistä ja tietysti Suomesta. Naisiakin oli aika paljon kisaamassa, mikä on hienoa!

Mä kilpailin vaan maastavedossa ja kisapäivä oli lauantai. Lähdin reissuun torstaina illalla yöjunalla ja perjantaina menin asemalta heti kisapaikalle punnitukseen. Vedin viimeiset päivät vähän vähemmillä hiilareilla, torstaina vähensin vähän suolaa ja join enemmän vettä ja junassa olikin hirmuinen  nälkä ja janokin aamusta, kun ei uskaltanut kovin paljon suuhun enää mitään laittaa.



Punnitusjonossa taidettiin olla n. 1.5h, aika meni onneksi nopeasti, vähän alkaa olla jo tuttuja naamoja ja aika paljon vaan kuuntelin kokemuksia eri tavoista pudottaa painoa :-) Monilla se jäi aika viime tippaan ja aika isojakin määriä oli pudotettu ihan viime päivinä. Voimanostossa on siis painoluokat ja monesti se ns. normipaino on vähän enemmän kun kisapaino. Tai no, puntaripaino, punnitus on 24h ennen kisaa ja moni tankkaa kisaa edeltävänä päivänä ihan reilulla kädellä ja paino on tietysti suurempi itse kisassa. Mä painoin 50g alle painorajan eli pääsin siihen sarjaa, mihin olin ilmoittautunutkin, vähän tiukille meni kyllä :-) No, vielä olisi alusvaatteet voinut ottaa pois päältä :-)



Mulla oli kotona tehty munakas matkassa ja söinkin sen heti puntarin jälkeen. Siirryin hotellille ja menin melkein heti kahvilaan syömään wrapin. Siitä kauppaan ostamaan lounasta, välipalaa ja illalla hain vielä poikkeuksellisesti mäkistä iltapalaa. Kroppaan piti saada valmentajan ohjein hiilaria, proteiinia naudanlihasta, paljon suolaa ja myös rasvaa. Voimaruokaa :-)


Kisapäivänä menin käymään kisapaikalla heti klo 8 aamulla, jolloin oli varustetarkastus. Tuo järjestetään siksi, että mahdollisissa Euroopan- ja Maailmanennätyksissä päätuomari tarkastaa suorituksen jälkeen, että varusteet on oikeanlaiset ja tuossa aamun tarkastuksessa varusteet leimataan ja siten ne on helppo tarkastaa.


Tarkastuksen jälkeen palasin hotellille vielä lepäilemään ja yksi ruokakin oli tiedossa vielä ennen kisapaikalle lähtöä. Katselin kisastremiä ja aamun penkkikisaa, samalla pääsi vähän tunnelmaan mukaan. Pakkasin kamani, söin, tuijotin peiliin ja höpöttelin ääneen :-) Sanoin itselleni, että oon kova ämmä ja pystyn ihan mihin vaan! Ettei mulla oo mitään hävittävää, teen vaan oman suoritukseni ja oon ylpeä siitä! Pakko oli myös testata kisavaatteet ja tehdä muutama mielikuvaharjoittelu kamat päällä.


Kisapaikalla siirryin puolen päivän aikoihin, aikataulun mukaan vetojen piti alkaa klo 14. Katselin penkkikisaa ja jossain vaiheessa kaivoin esiin omat kisabiisini, mitkä vähän erosi paikanpäällä kuunnelluista :-D Samat biisit mulla soi Kauhajoellakin ja aika usein treeneissäkin! Mä en mitenkään aktiivisesti noita kuuntele, ikäänkuin poimin sanoituksista vaan tiettyjä lauseita tai jopa vaan yksittäisiä sanoja. Ensisijaisesti ne on semmosia, mistä mulle tulee hyvä fiilis, mutta samalla ne on semmosia fiilistä nostattavia.

Aikataulu oli jonkin verran myöhässä ja taisin aloittaa lämmittelyt vasta puoli kolmen aikoihin. Sitä ennen olin syönyt muutaman maustetun riisikakun meetwurstilla ja lämmittelyn alkaessa vedin latausjuoman. Teen aina treenin alussa keppijumppaa, mutta koska tuolla ei ollut keppejä tarjolla, niin mulla oli vastuskuminauha mukana. Tein sillä lähinnä olkapäille erilaisia liikkuvuusharjoitteita, sitten ihan omalla painolla kyykkyjä, vähän kyykyssä venytyksiä lähentäjille, lonkan pyörityksiä ja vacuumia vatsalle. Sitten raudan kimppuun. Ensin pelkällä tangolla pitempi sarja ja sitten raudan kasvaessa toistot väheni. Vika lämppäri oli ykkonen 145 kg:lla ja ajatuksena oli tehdä vika lämppä lavalla ja se oli mulla 160kg.

Alunperin mulla oli tavoitteena vetää 175kg kisassa. Parissa vikassa treenissä alkoi kuitenkin painot tuntumaan sen verran raskailta ettei se ollut enää ihan realistinen tavoite. Vikassa treenissä viikkoa ennen kisaa vedin 165kg, mikä oli raskas ja sen eteen piti tehdä jo vähän töitäkin. Siksi päätettiin, että aloituspaino on sama kun Kauhajoella, helppo ja varma ja kuitenkin riittävän kova ettei tule liian isoja nousuja seuraavaan. Päätettiin myös jo etukäteen ettei lähdetä nostamaan vanhoja ennätyksiä uudestaan, vaan uutta ennätystä lähdetään tavoittelemaan!

Mulla oli nyt ekaa kertaa kisassa oma valmentaja Mikko Korpeinen mukana. Mikko voitti Euroopan mestaruuden voimanostossa keskiviikkona ja lauantaina hänellä oli vielä edessä maastaveto. Mikko oli mukana lämmittelyssä, hänellä oli myös toinen valmennettava Virpi Knuutila kisassa mukana ja hyvin pystyi katsomaan meidän molempien perään. Kuuntelin ennen ekaa vetoa ja vetojen välissä omia biisejäni ja Mikko piti huolta, että oon oikeaan aikaan menossa lavalle. Antoi viimeiset ohjeet (tee samat jutut kun treeneissä teet), hakkasi selkään (mikä OLI outoa, koska kukaan ei oo mua aiemmin ennen vetoja läpsinyt :-D) ja hyppäsi lavan sivuun kannustamaan.

Pistin mankkua käsiin ja nousin rauhallisesti lavalle. Oon oppinut valmentajalta hyviä kikkoja pään tyhjentämiseen ja nyt ikäänkuin menin siihen kuplaani. En nähnyt yleisöä, enkä päätuomaria, mutta sen havaitsin, että siinä edessä istuu. En kuullut musiikkia. Laitan aina ensin silmät kiinni ja hengitän, käyn vedon läpi mielessä, haen hyvää fiilistä ja hymyilen itselleni :-) Sitten vaan kädet tankoon kiinni, muutama syvä hengitys, happi sisään ja ylös. Tuomarin käsi laskee alas ja mulla on lupa mennä myös alas. Kädet irtoo tangosta vasta, kun tanko on maassa. Nopea vilkaisu, että kaikilla kolmella tuomarilla on valkoinen merkki ilmassa ja lavalta pois.



Sitten nopea sanavaihto valmentajan kanssa, että pysytäänkö suunnitelmassa, oliko liian raskasta? Ei ollut, otetaan vaan se 170kg, mulla on kuitenkin kaksi mahdollisuutta sitä yrittää. Luurit korviin ja uuten vetoon latautumista.

Pian oli taas oma vuoro. Samat hommat. Nyt vähän mindfulness-kävelyä tuolilta lavan eteen. Vähän enemmän vielä keskittymistä. Mankkua käsiin, valmentajan kannustukset ja lavalle.



Nyt piti tehdä jo vähän töitä ja hetken pelkäsin, että menisi reisikannatteluksi, mikä aiheuttaisi punaisen lipun. Nopea vilkaisu tuomareihin, kolme valkoista lippua, YES, mä tein sen!

Taas nopea neuvottelu, vikaan 175kg. Nyt oli jo vaikeampi latautua. 170kg painoi paljon, piti tehdä töitä, oli myös uusi enkka, eka tavoite saavutettu! Kohta lavalle, rauta irtosi, mutta jäi polven kohdalle. Ehkä pito loppui päästä, en tiedä. Siltikin ihan tyytyväinen, oma ennätys parani 2.5kg ja sivusin tässä painoluokassa Suomen ennätystä.

Kuvasta kiitos Sanna Joutselalle - Raw Viking Powerlifting
Palkintoja tuolla jaettiin runsaasti ja vielä vähän enemmän :-) Mä olin ainut 40-44v 90kg luokassa kilpaileva nainen ja niinpä mä sain kultaisen mitalin eli voitin Euroopan mestaruuden! Kyllähän sen kirkkautta vähän se himmentää, että olin tosiaan ainut tuossa luokassa, mutta sama homma oli monella muullakin, kun ei vaan joka sarjaan kilpailijoita riitä. Silti ole kovin onnellinen ja kiitollinen, kun tämmöistäkin saan kokea ja varmasti mitali arvoisansa paikan saa :-)


Hieno oli kisa, Kauhajoella jännitin vielä aika paljon ihan perusjuttuja, miten pääsen lämmittelemään ja että oon oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Nyt osasi jo etukäteen katsoa vähän lämmittelypaikat ja koska kaikki naiset oli yhdessä ryhmässä, niin lämmittelykin oli tavallaan helpompaa, kun kaikki tehtiin aika samoilla painoilla. Se oli ihan mahtavaa, että oma valmentaja oli mukana! Se on mulle tosi tärkeää, että joku on siinä mukana, joulukuussa oli Kille ja tosiaan Kauhajoella olin yksin. Vaikka siinä ei ihan mahdottomia tule lärpöteltyäkään, niin siitä saa turvaa, että joku järjen ääni on siinä vieressä, joka kannustaa ja jakaa myös sen onnistumisen. 


Oman kisan jälkeen pääsin katsomaan myös ekaa kertaa oman valmentajan kisaa. Oli hienoa nähdä, kuinka tarkasti Mikko keskittyy omaan suoritukseensa. Oon oppinut häneltä todella paljon ja tyytyväinen siihen, että edes pieni murunen tuosta opista on mennyt mullekin perille! Kiitos Mikko!

Perjantaina meen taas valmentajan juttusille, tää viikko on ihan lepoviikko, hoidan koulussa viimeiset näytöt, käyn hierojalla ja perjantaina fyssarilla. Sitten tehdään uudet suunnitelmat ja tosiaan seuraavat kisat näillä näkymin vasta joulukuussa. Ensin ilmeisesti jotain perusbodailua ja elokuussa sitten taas isomman raudan kimppuun. Nyt on aikaa hermoston palautua, pään palautua, stressitasojen laskeutua ja syksyllä sitten nälkäisenä metsästämään uusia ennätyksiä!

Piiitkä kisarapsa tuli, mutta kiva, jos jaksoit lukea :-) Oon vähän laiskasti blogaillut, tulee faceen laitettua aina treenikuulumiset. Nyt meinasi vaan tulla vähän turhan pitkä tarina faceen, niin päätin kirjoittaa suoraan blogiin :-)