Kansikuva

Kansikuva

lauantai 28. joulukuuta 2013

Ruokaa, lepoa ja lihaksia

Niin se joulu tuli ja taisi jo mennäkin. Sain jouluksi kaksi vapaasyöntipäivää ja nautin siitä ihan älyttömästi! Kaikki ei vapaasyöntipäiviä kaipaa, mutta mulle ne on kyllä tärkeitä, edes sen pari kertaa vuodessa. Mä tykkään tosi paljon mun ns. normiruoasta, siitä riisistä ja kanasta, mutta kyllä oli kiva syödä muiden kanssa samaa ruokaa joulupöydässä, vaikka en mikään suuri jouluruoan ystävä olekaan. Söin paljon rosollia, erilaisia kaloja, minimaalisesti aattona laatikoita ja toki vähän kinkkuakin runsaalla sinapilla. Kahvin kanssa söin joulutortun, piparia aurajuustolla, pienen palan täytekakkua ja ihan reilusti suklaakonvehteja. Muutenkin söin etenkin joulupäivänä tasaisesti suklaata ja muuta karkkia. En mitään övereitä, mutta ihan reilusti kuitenkin.

Tässä meidän joulupäivän näemmä melko kalapainotteinen pöytä
Päiväkahviherkkuja joulupäivältä myöskin, näillä pysyi verensokeri kivasti koholla
Iltapalaksi vähän juustoja
Tapaninpäivänä oli kuitenkin tosi kiva palata takaisin oman ruoan pariin, aamupalaksi puuroa ja rahkaa. Ruoan kanssa otin vielä lusikallisen rosollia, punnaamattoman annoksen lohta ja muutoin omat hiilarini. Kävin myös salilla, missä oli enemmän porukkaa kun ikinä aikaisemmin mun treenatessa. Kaikki ei siis todellakaan makaa sohvalla herkutellen koko joulua, mikä on ihan positiivista! Oma treeni oli ok, mutta en todellakaan kokenut mitään hiilareiden aiheuttamaa huipputreeniä, enemmänkin tuntui siltä ettei uskalla vetää ihan loppuun asti tai tulee treenijuomat ylös...

Tapaninpäivän aamupala
Tapaninpäivän hieman sovellettu päivällinen. Tuo värin tuossa alhaalla on lohta, vaikka ihan kanalta näyttääkin.
Perjantaina oli sitten tiedossa taas kunnon treeniä, kun olin varannut heti 9:30 treenin Killen kanssa. Kyllä mä sillon aamulla seiskalta herätessäni mietin, että mitä järkeä oli varata treeni niin aikaisin, mutta hyvä se oli. Salilla oli todella hiljaista ja mullakin oli pahin hiilaripöhötys laskeutunut sen verran, että pystyin tekemään ihan kunnon treenin. Hirveen heikoksi sitä vaan aina itsensä tuntee noissa olkapäätreeneissä, kun ei meinaa mikään nousta. Oli kyllä taas hyvä treeni, jokaisella pt:llä on oma tyylinsä ja Killen kanssa tehdään ehkä vähän isommilla painoilla ja lyhyempiä sarjoja. Vaikka ei painot kyllä eilen isoja olleet :-)

Viimeset pari kk oon tehnyt melkein viikottain olkapäät pt:n kanssa ja vaikuttaisi siltä, että tulosta alkaa tulla vai mitä mieltä olette?

Tykinkuulanalkua, siipiä ja läsää
Pyysin miestä ottamaan illalla mun olkapäistä kuvaa ja vähän itsekin hämmennyin, kun kuvan näin. Mulla siis vihdoin viimein alkaa olla vähän olkapäitä!!! Ja selkäkin on selkeästi levinnyt, alkaa muodostumaan jo sitä V-kirjaimen muotoa, mitä haetaan, että vyötärö näyttäisi kapeammalta! Hienosti tää taas motivoi, kun näkee, että tulosta todellakin tulee!

Koko paketti
Tuossa vielä kokonainen nainen, saunan puhtaana ja yöpuku päällä :-) Välillä sitä on niin epäuskoinen, että tuleeko musta mitään, onko musta tähän? Onneksi tulee näitäkin hetkiä, kun näkee kuvissa sen kehityksen ja ne hyvät puolet! Vatsa on ongelma, mutta kaikkeen muuhun olen tällä hetkellä todella tyytyväinen. Parantamista toki on, en missään nimessä ole vielä niin tyytyväinen, että työ jäisi tähän, mutta näen sen, että kroppa alkaa muotoutumaan siihen suuntaan, mihin on tarkoituskin.

Nyt päiväkahvin keittoon, kaveriksi 10 g cashew-pähkinöitä ja protskupatukka, sohvalle kirjan kanssa ja relaamista. Koitan vielä tän vuoden puolella tehdä jonkinlaisen koosteen vuodesta, tähän onkin mahtunut vaikka mitä, paljon pudotettuja kiloja, muutama lisää, hurja koskenlasku, opintovapaa, opiskelu, erinäisiä treenejä salilla, ulkona, voimamieslajeja, hurjasti rahkaa, mielitekoja jne., upea vuosi ja tiedän jo, että ens vuosi tulee olemaan vielä mahtavampi!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Ei osunut polvi maahan, ei lasketa :-)

Tein tänään askelkyykkykävelyä ihan ryytyneenä ja kuulin äänen päässäni sanovan ettei osunut polvi maahan, ei lasketa :-) Ja en laskenut! Musta tuntuu, että oon vähitellen oppinut treenaamaan, ihan sillein oikeesti. En jätä sarjoja kesken, uskallan laittaa enemmän painoja, tehdä jo ekan sarjan kunnon painoilla. Pyrin kuitenkin tekemään aina hyvällä tekniikalla, en lisää painoja niin, että joudun riuhtomaan niitä miten vaan. Pyrin tekemään sarjat semmosilla painoilla, että aina loppuu epäonnistumiseen. Kyykyssä ja mavessa en ihan loppuun asti tee, mutta kaikissa muissa se on tavoite jo ekasta sarjasta lähtien. Eli jo ekassa pitäisi olla semmoset painot ettei sitä pysty tekemään enempää, kun mitä ohjelmassa tavoitteena on.

Sain viikonloppuna mun siskon mieheltä semmosen kunnollisen nahkaisen vyön ja eilen pääsin mavettelemaan sen kanssa. Käytän todella harvoin vyötä missään, oikeastaan vaan mavessa ja siinäkin vasta isommissa painoissa, aina en niissäkään. Kyykyssä olen joskus pt-treeneissä käyttänyt, mutta enpä juuri muuten. Mun keskivartalo pysyy ilmeisesti aika hyvin kasassa ja en tarvitse sitä vyötä pitämään korsettia kasassa.

Vyön testaamista



Mutta tosiaan eilen mavessa laitoin vyön päälle ja en tiedä sainko siitä uskoa tekemiseeni vai mistä, mutta melko hyvän sarjan sain tehtyä! Pari viikkoa sitten tein valkun silmien alla uuden mave-enkan 120 kg ja kolme toistoa. Eilen tein ensin 8 x 90 kg, sitten päätin rohkaistua ja laittaa tangoon lisää painoa ja tein 4 x 110 kg, sitten 5 x 110 kg, sain lisää uskoa itseeni ja tein vielä 7 x 110 kg. Tässä vaiheessa usko vähän loppui ja sen sijaan, että olisin laittanut lisää painoa, niin mä onneton otin sitä pois ja vika sarja oli 8 x 90 kg. Jos ens viikolla kulkee yhtä hyvin, niin lisää vaan painoa tohon vikaan!


Hetki ennen mavea
Aloin käyttämään myös tuollaista hienoa juomapulloa :-) Mulla on treenijuomassa sekä Fastin Intraa että Scitec Nutritionin VitarGOa ja normi shakeriin, kun nuo laittaa, niin tulee aika tömäkkää tavaraa. Valmentaja vinkkasi, että juoma imeytyykin paremmin, kun neste on laimeampaa, joten lapset uhrautui ja joi Mehukatti-mehua ja äiti sai uuden treenipullon :-)

Kovaa treeniä ja syömistähän tää mun elämä nykyään on. Opiskelu teettää jonkin verran töitä, mutta enemmän oon nyt satsannut treeniin, lepoon, syömiseen ja leipomiseen. Oon leiponut kaiken maailman kakkusia, pullaa, pikkuleipiä ja vaikka mitä viime viikkoina, ihanaa, kun kerrankin on aikaa ja energiaa semmoseen. Keväällä varmasti opiskelukin työllistää enemmän, joten otan nyt kaiken irti tästä vapaasta ajasta.

Huomenna on tiedossa pt-treeni, missä tehdään olkapäitä isommiksi. Siitä parin tunnin kuluttua meen Riston hierontaan, niskaa ja muuta yläkroppaa huomenna tiedossa. Pientä päänsärkyä on taas ollut, jouduin viikonloppuna jopa turvautumaan särkylääkkeeseen, mikä on nykyään tosi harvinaista. Torstaina pidän lepopäivän ja perjantaina treenit taas jatkuu, menen myös perjantai-iltana yhteisposetreeneihin, mitkä pitää Fitfarmin ihana Sirpa. Oon ottanut semmosia pikaisia posetuksia iltaisin peilin edessä, mutta aika vähän viime aikoina ja kengätkin on nyt vähän päässeet pölyttymään hyllyssä. Yhteistreenit on aina kivoja, kun siellä näkee vähän muitakin ja tilanne on enemmän semmoinen kilpailumainen, vaikka meitä ei siellä missään nimessä toisiimme vertaillakaan. Sitä oppii itsekin paljon, kun näkee muiden tekevän.

Nyt sitä lepoa, että jaksaa huomenna rakentaa lisää lihasta! Ihanaa loppuviikkoa kaikille :-)


torstai 5. joulukuuta 2013

Kuntotsekkiä, mave-enkkaa ja maailman paras olkapäätreeni :-)

Maanantaina oli sitten se odotettu ja vähän pelättykin kuntotsekki. Tapasin oman valmentajani Wolfilla ja menimme siitä sitten yhtä matkaa Fitfarmin toimistolle. Muutama sananen vaihdettiin ja sitten oli aika näyttää sitä kuntoa! Toimistolle meno ja ajatus kuntotsekistä on aina vähän epämiellyttävä, mutta jotenkin se epämiellyttävyys kuitenkin karisee siitä saman tien, kun sinne pääsee. Vähän sama, kun joskus pelkäsin aina pt-treenejä ja tilanne helpotti aina saman tien, kun ekat sanat vaihdettiin pt:n kanssa.

No, kuntotsekistä. Jari oli näkemäänsä tyytyväinen ja sehän on pääasia :-) Parannettavaa toki on paljon! Reidet on edelleen hyvät, samoin takapuoli, yläkroppakin on hyvään suuntaan menossa. Keskivartalo on se, minkä eteen pitää tehdä paljon töitä ja minkä vuoksi myös selkään ja olkapäihin pitää tehdä lisää lihasta. Kun ylhäällä on leveyttä, näyttää vyötärökin kapeammalta. Samoilla eväillä ja treeneillä jatketaan ja tammikuun lopussa katsellaan uudestaan tilannetta. Koitin vähän udella, että onko mulla jotain välidieettiä jossain vaiheessa, mutta ei kuulema ainakaan ennen tammikuun loppua :-)

2.12.2013

Kyllähän me Mikon kanssa treenattiinkin. Tehtiin selkätreeni ja aika hyvä treeni tehtiinkin! Kerroin, että kerran kokeiltiin Killen kanssa, että meneekö mavessa 120kg, mutta ei mennyt. Nyt sitten muutaman taljasarjan jälkeen lähdettiin vetopaikalle. Ensin pari lyhyttä kolmen toiston sarjaa kevyemmillä painoilla ja sitten vedot isommilla painoilla. Mikko neuvoi, miten tehdä mielikuvaharjoitus ennen sarjaa, tein, versat kiinni tankoon ja vedot. 120kg ja kolme toistoa! Ihan mahtavaa :-) Treenattiin kaiken kaikkiaan reilu tunti, oikein hyvä treeni!

Eilen kävin treenaamassa takareidet, pakarat ja vatsaa. Kyykky on tossa ekana ja tykkään siitä nykyään tosi paljon! Joka kerta tulee lisää varmuutta tehdä sitä, mahdollisimman syviä kyykkyjä koitan tehdä ja eilen meinasin vikassa sarjassa jäädä pohjaan, mutta sain kuitenkin punnerrettua itseni ylös.

Tänään oli tiedossa olkapäätreeni Harrin kanssa. Ollaan menossa huomenna muuttoavuksi ja toivoin semmosta treeniä etten pysty nostamaan yhtään muuttolaatikkoa :-) Yritys oli kyllä kova! Tehtiin gianteja eli kiertoharjoittelua kolmisen kierrosta. Joka kierroksella oli vähän eri liikkeet tai tehtiin vähän eri järjestyksessä. Tehtiin mm. pystypunnerrusta käsipainoilla, vipunostoja sivulle, vipareita kumarassa, vipareita taljassa parissakin eri kulmassa, arnolds pressiä, niskan takaa punnerrusta ja vaikka mitä! Käsipainoilla vipareita tehtiin aina usempi sarja eri painoille, joko niin, että aloitettiin pienestä ja vika isommilla tai toisin päin, aloitettiin isoista ja siitä pudotettiin. Ihan vika liike oli pystypunnerrus käsipainoilla, ensin 6kg, sitten 5kg, 4kg, 3kg ja viimenen oli 2kg, millä piti tehdä 20 toistoa ja vikoja en saanut enää omin avuin ylös :-) Ei olisi varmaan noussut edes pelkät kädet ;-)

Miun haba 2.12.2013 :-)
Viime viikolla mulla oli toimittajaksi opiskeleva Nette ja kuvaaja salilla mukana treeniä seuraamassa. Alkuviikosta ilmeisestyi Utaimen blogissa juttu, missä munkin syömisiä vähän sivuttiin, tässä linkki siihen, Polttoainetta kurkusta alas. Tänään ilmestyi sitten Utain ja siinä oli musta juttu otsikolla Voiman koukuttama, käykäähän lukemassa! Tosi kivasti Nette kirjoitti ja kivoja nuo kuvat. Vähän on tuo tunika isoksi käynyt :-) Kuvateksti tuossa meni väärin eli en ole maastavetoa tuossa tekemässä vaan kulmasoutua ja tuo taisi olla vielä semmonen vähän poseerausversio. Tykkään itse erityisesti noista varjoista seinällä.

Oikein mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille! Mä vietän sen siis muuton (en oman!) parissa, katsotaan, että onko musta mitään hyötyä :-)

perjantai 29. marraskuuta 2013

Treeniä, hierontaa, lehtijuttua ja tulevan kuntotsekin jännäämistä

Treeniviikko on melkein pulkassa ja hyvä fiilis jäi tästä viikosta! Maanantaina treenasin Killen kanssa olkapäitä ja oli hyvä treeni! En yleensä merkkaile noita pt-treenejä treenipäiväkirjaan ja harvemmin muistan enää treenin jälkeen, että mitä tuli tehtyä :-) Alkuun kuitenkin taidettiin tehdä vipunostoja ainakin sivulle ja pudotuksin, sitten muutama sarja ainakin vipunostoja taakse eli vinopenkillä maaten. Smithissä tehtiin pystynpunnerrusta, mitään painoja siihen ei tangon lisäksi saatu, mutta kyllä mä siinä selkeesti olen kehittynyt! Sitten giantia eli useampi liike putkeen, tossa menee aina mehut ihan täysin! Muutama kiekka tehtiin ja tiukkaa teki ton jälkeen pitää sheikkeriä kädessä :-) Olkapäitä kun treenaa, niin tuntuu, että ne kasvaa samantien, ei meinaa treenin jälkeen muka saada enää paitaa päälle :-)

Tiistaina oli vuorossa takareidet-pakarat ja vatsa. Jännitin vähän, että miten kyykky sujuu lepoviikon jälkeen, mutta hienosti se meni. Vikat sarjat oli 8 x 90 kg, 10 x 90 kg ja viimenen 6 x 100 kg. Pitäisi ehkä vähitellen uskaltautua lisäämään tohon painoa ettei sataseen jämähdä kyykkykin! Sitten oli vuorossa triplasarja, ensin reisikoukistus maaten, siiten sjmv käsipainoilla ja koukistus istuen. Noiden jälkeen leveää prässiä, haarakyykkyä ja vatsat. Meni kyllä treeni todella hyvin perille ja jalat on edelleen hieman arat, kyykky on kyllä semmonen superliike, että ottaa vähän joka paikkaan! Kipeenä on sekä etu- että takareidet sekä pohkeet.

Keskiviikkona oli tiedossa tuplakivaa! Treeninä rinta-ojentajat-haba, mikä on yksi mun lempitreeneistä varmaankin sen vuoksi, että sarjoja on ihan mielettömästi ja treeni kestää melkein 1.5h. Eka liike on vinopenkki käsipainoilla ja päätin kokeilla, että saanko 15 kg:n käsipainot liikkumaan! Tähän asti 14 kg on ollut maksimi. Ihan hyvin mä sain noilla 15 kg:n painoilla tehtyä, mutta kauheen vaikea oli saada ne aina ekaa kertaa suorille käsille rinnan päälle. Päätinkin joku kerta tehdä rintatreenin pt:n kanssa, jos tohon vaikka saisi jotain hyviä vinkkejä!

Treenin jälkeen kävin pikana kotona syömässä ja suihkussa ja menin Santalan Ristolle Zenseen hierottavaksi. Päänsärky oli just sopivasti vaivannut pari päivää ja luonnollisesti hierottiin niska, lisäksi myös jalat, koska edellisestä kerrasta oli aikaa. Jalat oli tosi hyvässä kunnossa, niissä tuntui edellisen päivän kyykkääminen, mutta mitään jumeja ei ollut missään ja kalvot ei kiristäneet missään. Ehkä tää on yksi syy sille, että mun jalat on kehittyneet niin hyvin, ei oo mitään jumeja ja kireitä lihaskalvoja lihaskasvua estämässä. Kipeätä jalkojen hieronta kuitenkin teki, johtuen varmaan just tosta edellisen päivän kyykkäämisestä. Jossain vaiheessa mun piti koukistaa jalkaa samalla, kun Risto käsitteli etureisiä ja teki niin kipeätä etten meinannut saada koukistettua ollenkaan. Risto kysyi sitten, että osuuko pohje pöytään vai miksi en saa koukistettua? Vastasin tuskaisena, että sattuu ihan pirusti, mihin tuli vastaus, että ei se haittaa, koukista vaan :-)

Sitten niskan kimppuun. Se sattuu aina, kyyneleet silmissä oon suurimman osan ajasta. Nyt oli joku lihas krampissa ja siitä se päänsärkykin varmaan johtui. Risto paineli myös triggerpisteitä ja sieltä löytyikin varmaan päänsäryn syy. Ihan tuli mieleen eka kerta reilun vuoden takaa, kun menin ekaa kertaa Riston luo ja syynähän oli just päänsärky ja nimenomaan ponnistuspäänsärky. Ponnistuspäänsärkyä ei ole tuon jälkeen ollut, mutta näköjään 3-4 viikon välein pitää niskat hieroa ettei isompaa ongelmaa tule. Seuraavan ajan varasinkin joulua edeltävälle viikolle, ei mene sitten joulu päänsäryssä!

Eilen treenasin selän ja treeniä oli seuraamassa myös toimittajaksi opiskeleva entinen työkaverini sekä valokuvaaja. Ensi viikolla on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehdessä Utaimessa juttu mun muutoksesta. Kuvaaja otti kuvia treenistä ja saan toivottavasti jossain vaiheessa jotain kuvia tännekin laitettavaksi. Jännä oli tehdä mm. mavea, kun kuvaaja oli n. metrin päässä naamasta :-) Otettiin myös kuvia musta yhdessä vanhassa vaatteessa, niistä voi tulla aika hauskoja :-D

Tänään oli ansaittu lepopäivä ja huomenna kiusaan etureisiä ja taas pakaroita. Sunnuntaina alkaakin sitten kierros taas alusta! Maanantaina on taas jännät paikat, kun meen Bullin luo kuntotsekkiin mun valmentajan Mikon kanssa. Kommentteja kunnosta tulee vähän joka puolelta, mutta tiedän, että tuolta tulee se totuus :-) Luotan 100% Jarin ammattitaitoon ja mielipiteeseen! Itsestä tuntuu, että keskivartaloon on tullut lisää tavaraa, mutta on selkeästi tullut lihastakin yläkroppaan! Olkapäät alkaa vähitellen muodostumaan, hauis on kasvanut (joo, oon mitannut!) ja kuvien perusteella selkäänkin on tullut pienet siivenalut. Tapaamisen jälkeen treenataan oman valmentajan kanssa ja ens viikolla on Harrinkin kanssa treeni torstaina, joten melkoisen kiva viikko edessä!

Nyt unille! Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ajankulusta, kevyestä alavireisyydestä ja kuvia sunnuntain herkuista

Aika menee jotenkin ihan hurjaa vauhtia eteenpäin! Monet päivät on niin täyteen buukattuja, että ihan ihmetyttää, kuinka sitä on vielä pari kuukautta sitten ehtinyt käydä töissäkin? Enkä voi edes isommin syyttää kiireestä koulua, sillä se ei tällä hetkellä vielä isommin työllistä. Oon niin hyvä jättämään kaiken viime tippaan, että esim. noin 400 lajin lajilistan opettelua on ihan turha aloittaa vielä tässä vaiheessa...

Jos mulle ei ole mitään sovittua treeniä tai muuta tapaamista, niin heräilen arkena usein 7-8 välillä. Käytän koiran ulkona ja alan valmistamaan aamupalaa. Aamupala koostuu tällä hetkellä joka päivä puurosta, rahkasta, mehukeitosta, vauvan hedelmäsoseesta ja kananmunasta ja tietysti pari mukillista kahvia menee myös. Aamupala on iso, mutta ei mulla tällä hetkellä ole mitään ongelmia saada sitä alas. Ja semmonen aavistus on, että puuron määrä vielä lisääntyy :-)

Pari tuntia aamupalan jälkeen menen yleensä salille, tuossa välissä puuhastelen yleensä jotain kotona, pesen pyykkiä, esivalmistelen ruokia tai nökötän vaan koneella. Sitten treenaamaan! Treenijuomat teen aina illalla valmiiksi, se on jotenkin niin puuduttavaa hommaa, että en voi jättää sitä aamuksi.

Treeni mulla kestää 1-1.5 tuntia riippuen vähän treenistä. Matkoineen menee helposti 2.5 tuntia ja usein olen vasta puolenpäivän jälkeen kotona. Treenit on tällä hetkellä sen verran rankkoja, että harvemmin jaksan raahautua suihkuun heti salin jälkeen. Teen kotona ruoan itselleni, syön, lueskelen kavereiden päivityksiä facesta, ehkä jotain blogeja, rapsuttelen koiraa ja juttelen koulusta palaavien lasten kanssa. Sitten raahaudun sinne suihkuun ja koomaan sohvalla, jos se vain on suinkin mahdollista. Normaalit iltaruokakuviot lapsille, kahvia ja välipalaa itselle, lueskelua, tiskirättien neulomista telkkarin äärellä, iltaruokaa itselle, treenijuomien mittailemista, treeniohjelman kirjoittaminen päiväkirjaan, iltapalaa ja siinähän se päivä sitten olikin ja aamulla kaikki uusiksi!

Sitten on näitä päiviä, kuten tänään. Ensin oli nuorempien arviointikeskustelu koululla, siitä menin salille, äkkiä kotiin suihkuun ja ruokaa naamariin, sitten hierojalle, kauppaan, kotiin ja lapset treeneihin, kaveri kahville, ruoan valmistusta, ruokaa itselle, pyykinpesua, bloggausta :-) Kohta hetkeksi sohvalle koomaamaan!

Oon selkeesti ollut hieman alavireinen viime aikoina. Se johtuu varmasti tosi monesta asiasta, ihan tästä pimeästä syksystä, kiireestä, tietyistä rutiinien puuttumisista, kevyestä kouluun liittyvästä stressistä ja suurimpana varmaan sosiaalisten suhteiden puuttumisesta. Kun olin töissä, niin juttelin päivittäin asiakkaiden kanssa ja ennen kaikkea työkavereiden. Nyt kaikki tuo on jäänyt pois, salilla saatan vaihtaa ennen treeniä/treenin jälkeen muutaman sanan jonkun kanssa, mutta muuten juttelen lähinnä vaan tuon oman miehen kanssa, mikä on onneksi ihan kiva keskustelukaveri :-) Pientä mökkihöperyyttä on siis havaittavissa ja jotenkin kaipaan ihmistä/ihmisiä, joiden kanssa voisi höpötellä, naureskella ja tehdä monenlaisia juttuja.

Olen jotenkin tajunnut tässä, että vaikka mulla on mielettömän laaja ja hyvä tukijoukko takana, niin yksin mä tätä projektiani kuitenkin viime kädessä teen. Etenkin tän kisahomman kanssa koen olevani aika yksin, en ole vielä varsinaisessa kisavalmennuksessa, minkä vuoksi en olen meidän tiimin fb:n kisaryhmässä mukana. Mulla ei ole oikein ketään, kenen kanssa kisa-aatoksista höpötellä tai yleensäkään näistä treenijutuista. Miehelle tietysti, mutta tiedän ettei sitä ihan hirmuisesti kiinnosta, niin ei viitsi ihan kaikkea senkään syliin kaataa.

Itsestä se oma vireystaso on kuitenkin kiinni ja itsestä se ilo ja positiivisuus pitää löytyä! Joten taidan alkaa kuuntelemaan enemmän Jukka Poikaa ja alkaa lukemaan taas enemmän kaikkea positiivisuushömppää, kyllä se sieltä taas tulee, kun olen sille avoin :-)

Olihan mulla sunnuntaina vapaasyöntipäiväkin. Kaikkea herkkua, karkkia etenkin, tuli syötyä. Ruokana oli ihan riisiä ja kanaa, mistä yksi tiimikaveri vähän kuittailikin, mutta sentään intialaista, ei kuivana, kuten yleensä :-) Tässä jotain kuvia loppuun.

Aamupalalla oli ruisleipää, mutta myös ciabattaa graavilohella 

Riisiä ja kanaa <3

Päiväkahvin kanssa jätskiä

Iltapalalla ruisleipää <3
Päälle teki hyvää päivä, jolloin sai syödä mitä vaan! Loppujen lopuksi ei tullut edes syötyä mitenkään älyttömästi, ruokaväli vähän venähti aamupalan jälkeen ja illalla piti sitten ottaa hommaa vähän kiinni. En myöskään ihan tarkoituksella ostanut mitään kovin rasvaista ja suolaista tyyliin sipsejä, pizzaa, juustoja, kun ei niitä isommin tehnyt mieli. Pari vuotta sitten sipsit ja juustot oli parasta, mitä kaupassa myytiin!

Nyt iltapalan kimppuun. Mukavaa loppuviikkoa kaikille :-)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Fiiliksiä menneestä ja tulevasta viikosta

Taas on yksi viikko takana ja oli taas jotenkin tahmanen viikko. Treenejä tuli neljä salilla ja yksi toiminnallinen treeni ulkona. Takareidet jäi tällä viikolla kokonaan tekemättä, mutta kai ne siellä mukana edelleen pysyy eikä kokonaan pois kuihdu!

Tein salitreenin ma-to ja torstai-iltana tajusin, että perjantaina olisi vissiin hyvä pitää lepopäivä. Virtaa olisi kyllä ollut, mutta koitan nyt muistaa ton levonkin tärkeyden. Etenkin kun ensi viikolla on taas kouluviikko, mikä on aina rankka, kun ajan käytännössä pimeän aikaan sen 1000 km, onneksi ei vielä mitään kamalia kelejä ole luvattu, paitsi torstaiksi kai lumisadetta?

Keskiviikkona treenasin pitkästä aikaa tyhjällä vatsalla, kun oli treffit salilla yhden tiimikaverin kanssa. Ei kulkenut jotenkin ollenkaan ja tulin vaan  kauhean huonolle tuulelle. Treffasin vielä toisenkin kaverin kahvittelu merkissä, mutta kotiin päästyäni oli vaan jotenkin ahdistunut ja vihainen :-/  No, helpotti se onneksi.

Torstaina treenasin taas Harrin kanssa ja tehtiin selkää. Oli kyllä tosi hyvä treeni taas, vaikka vikassa liikkeessä ekaa kertaa kiroilin pt-valmennuksen aikana! En juurikaan kiroile, mutta koin ton ihan positiivisena kehityksenä kuitenkin. Oon ollut aika sillein hitaasti aukeava, suunnilleen hengittänytkään ekoissa pt-treeneissä, ihme kun tulikin aina huono olo :-) En juurikaan treeneissä pidä ääntä, lähinnä laitan silmät kiinni, kun tulee tosi tiukkaa. Välillä tuntuu ettei haittaisi vaikka vähän uskaltaisi antautua enemmänkin siihen touhuun, tulisiko sitä vielä parempia tuloksia, jos uskaltaisi vähän huutaa ja kirota? En tiedä, ehkä se vielä selvii, tosin voi mennä pari vuotta seuraavaan "edistysaskeleeseen" :-)

Harri antoi palautetta olkapäistä, oli järkyttävät, joten eiköhän tässä oo jotain tulosta syksyn aikana tullut! Joulukuun alussa meenkin pääjehun luo kuntotsekkiin ja kiva kuulla, että mitä mieltä on mun tän hetken kunnosta. Senttejähän mulle on tullut ihan joka paikkaan viimeisen parin kk aikana, haba on kasvanut pari senttiä, mikä tuntuu hurjalta! Myös vyötärönympärys on kasvanut, mulle tuntuu kertyvän niin helposti tohon keskivartaloon, mut koska sitä lihastakin on joka paikkaan tullut, niin en anna vatsan menoa haitata! Odotan kuitenkin jo innolla jossain vaiheessa eteen tulevaa dieettiä, kun pääsen mahasta eroon ja näen, mitä tuolla kaiken pehmeyden alla oikeasti on!

Sitä jotenkin kovin usein tulee semmonen fiilis, että ei musta ole mihinkään ja tule mitään. Reilussa vuodessa on vaan tapahtunut niin paljon ettei pää meinaa pysyä perässä! Onneksi noi fiilikset on kuitenkin hetkittäisiä ja suurimman osan ajasta mulla on huippufiilis. Oon tehnyt ison työn, tavoitteet on korkealla ja niitä kohti mennään kovaa vauhtia. Välillä vähän mutkitellen, mutta eteenpäin kuitenkin!

Tässä hyvin lyhyesti ja ilman kuvia viikon ainut blogaus, pahoittelen! Viikko tulee olemaan varmasti hiljainen, koulu vie kaikki mehut. Ottaisin tosi mielelläni vastaan kaikenlaisia tsemppiviestejä, sekä tänne blogiin, s-postiin ja kavereilta facebookiin. Edellinen kouluviikko oli jotenkin tosi vaikea, olin fyysisesti tosi väsynyt ja henkisestikin jotenkin ihan rikki! Toivoisin ettei tää viikko olisi niin vaikea, autatteko mua siinä?

Ihanaa viikkoa teille!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Treenikuvia pt-päiviltä ja fiiliksiä meidän tiimistä

Eilen oli taas pitkään odotettu Fitarmin pt-päivä ja illalla vielä pikkujoulut. Aamu alkoi jotenkin niin meidän tiimille tyypillisellä tavalla, hyppäsin nimittäin Leppävaaran asemalla mulle ennestään ihan tuntemattoman tiimikaverin auton kyytiin ja pääsin kivassa seurassa kotiin. Meidän fb-ryhmässä oli aikamoinen sutina tällä viikolla, kun porukat sopi kyytejä eri puolelta Suomea Tampereelle. Hyvä esimerkki siitä mahtavasta yhteisöllisyydestä, mitä tää Fitfarmeilu aiheuttaa!

Pähkäilin vielä salille mennessä vähän sitä, että mitä treenaan. Parikin ihmistä kysyi multa, että teenkö taas jalkoja, mut ei, ne ajat on taakse mennyttä :-) Selkä oli lihasryhmä, mikä mulla oli tältä viikolta tekemättä ja mietin, että käsiä voisin tehdä myös, jos selkäryhmään ei mahdu. Meidän jaetaan aina paikan päällä treeniryhmiin ja jokainen ryhmä tekee jonkun tietyn lihasryhmän, joihinkin on enemmän tunkua ja toisiin sitten vähemmän. Pääsin, kun pääsinkin selkää tekemään ja sitä ryhmää vetikin mun oma valmentaja Mikko ja apurina oli tiukka nuori mies, josta saattaa tulla Fitfarmin uusi pt.

Meidän ryhmässä oli viisi innokasta treenaajaa ja tehtiin kuusi liikettä, aina kaikki putkeen ja pieni juomatauko. Kolme kierrosta ja jokainen kierros vähän eri tyylillä, ensimmäisessä oli tavoitteena 15 toistoa ja tehtiin hitaasti. Toisella kierroksella enemmän rautaa, tehtiin max määrä toistoja, 5 sekunnin tauko, max toistot, 10 sekunnin tauko ja vielä max toistot. Vikalla kierroksella vielä vähän lisää rautaa ja kovemmalla tempolla tekniikka kuitenkin kunnossa ja max toistot.

Mä aloitin kulmasoudusta, joka tehtiin käsipainoilla niin, että nojattiin seinään. En ole aikaisemmin tuota liikettä tehnyt ja aika kivalta, mutta raskaalta, tuntui. Tein ekan sarjan muistaakseni 8 kg:n käsipainoilla, tokaan taisin ottaa jo 18 kg:n painot, kun ei tuolta väliltä tainnut tekopaikalla puntteja olla ja vikassa taas 18 kg. Tiukkaa oli noi kaksi jälkimmäistä settiä!

Tuosta siirryin sitten maveen ja tässä vaiheessa tuli mun oma hovikuvaaja Anna mukaan :-) Anna näpsi taas kivasti kuvia mun treenistä.



Tää taisi olla jo vikalta kierrokselta, kun rautaa oli tangossa 90 kg, ekalla kierroksella taisi olla 50 kg ja toistoja tuli varmaan parikymmentä. Toisella kiekalla oli 70 kg ja taisi lähes parikymmentä toistoa tulla silläkin. Mavessa ei pidetty noita rest pauseja, tehtiin vaan vetoja, aina laskettiin kunnolla maahan ja sieltä lähdettiin uuteen toistoon. Vikalla kierroksella oli tavoitteena 8 toistoa, mutta mulla taisi tulla 15, ensin tavoitteena oli 10, kun meni niin "kevyesti" ja sitten vielä muutama lisää ja vielä pari ja... :-) Tässä mulla olikin Mikko vieressä huutamassa ja kannustamassa.


Kevyttä settiä, vaikka vähän punottaakin :-)
Seuraavaksi oli ylätalja eteen ja tässä kuvassa piiskurina tuo mahdollinen tuleva farmin pt, oikein pätevän oloinen. Mun vieressä tekee taljaa upea Heli Hampinen, jota ihailin keväällä ja syksyllä kisoissa, ihan mieletön nainen ja keväällä taas lavalla!


Tässä ylätaljaa kapealla otteella, käytän vetoremmin sijaan nykyään tuollaisia Versa Grippsejä, mitkä on tosi hyvät! Paljon nopeammat käytössä kun perinteiset remmit.
 
Alataljaa lapio-otteella, vieressä taas Heli. Näkyy myös jalkatreeniläisiä, mitkä kulki siellä kyykyssä ja pomppi rappusissa, ei näyttänyt helpolta hommalta! 

 Mikko pitämässä huolta siitä etten nojaa liikaa taaksepäin ja samalla auttaa viimeisissä toistoissa.

Kesken treenin otettu kuva ilmeisen tyytyväisestä treenaajasta  ja valkusta :-) 

Mun selkä! Pienet siiventyngät alkaa selkeesti olemaan!!!
Pt-päivät on kyllä aina niin mahtavia. Näkee tuttuja ja tutustuu moneen uuteen innokkaaseen treenaajaan. Saa kerrankin höpötellä treeni- ja ruokajutuista niin paljon kun haluaa ja kukaan ei ihmettele sun eväitäsi. Meillä käy aina kova kauppa pukkarissa isoista/pienistä treenivaatteista, kengistä, puddingeista jne. 

Treenin jälkeen mulla oli vielä posetreenit 11 muun tulevan Body Fitness -kilpailijan kanssa. Oli tosi hyvät treenit ja löydettiin mulle uusi line up -asento, mikä toimii mun muhkuilla reisillä ja on mulle jotenkin helpompi noiden korkojen kanssa. Kävely sujui ihan hienosti, vaikka sitä etukäteen vähän pelkäsinkin. Ryhmässä oli tosi kiva treenata! Hirveesti tossa pitää kaikkea muistaa, pitää hymyillä, ei saa katsoa jalkoihin, vatsa sisässä, rinta ulkona, selkä leveänä, olkapäät ylhäällä, mutta ei liian ylhäällä ja vaikka mitä. 




Tuossa ensin tuo uusi line up -asento, missä pidänkin jalan tuolla edessä suorana, toimii kuulema mulla, kun on jaloissa niin paljon lihasta. Oliko tuo nyt sitten joku enemmän kansainvälisissä kisoissa käytetty asento? Tossa ei taida olla maha sisässä :-) Toinen kuva on sivupose, ei varmasti mikään täydellinen sellainen, mutta sinne päin, ei ilmeisesti paljon hymyilyttänyt :-) Aimon harppauksen menin tässä hommassa taas eteenpäin! Seuraavat ohjatut treenit viimeistään joulukuun lopussa kaverin kanssa. 

Pikkujoulut oli hauskat, tutustuin taas moneen uuteen ihmiseen ja stand up koomikko piti huolen, että naurettiin :-) Toki siellä naurettiin paljon muullekin, kun hänelle. Ruoka oli hyvää ja söin aika lailla ohjeiden mukaisesti, kun en oikein osaa höllätä, jos ei selkeästi lupaa ole annettu. Mun lautasella oli salaattia, tomaattia, kurkkua, raejuustoa, riisiä ja kanaa, sekä oliiviöljyä. Noiden lisäksi tarjolla oli vielä bataattia, munia ja pastaa, joka oli jossain kastikkeessa ja jäi siksi multa syömättä. Jälkiruoaksi oli jotain kakkua ja hedelmäsalaattia, mä tyydyin kahviin enkä koe jääneeni mistään paitsi. Join varmasti useamman litran vettä illan aikana, piti alkaa jo jossain vaiheessa vähän rajoittamaan :-)

Tää päivä on mennyt miltei sohvalla maaten. Pientä flunssaa on edelleen ja ajattelin, että lepopäivä kahden touhukkaan päivän jälkeen voisi olla hyvä juttu. Huomenna sitten taas treenailemaan! Ens viikko taas tiukkaa treeniä ja sitten onkin kouluviikko, mihin mun pitää nyt asennoitua tosi hyvin, sillä viimeksi oli jotenkin tosi rankka viikko.

Ihanaa viikkoa kaikille!!!

torstai 7. marraskuuta 2013

Treeniä ja mukavia tiimikavereita

En voi olla edelleen hehkuttamatta mun uutta ohjelmaa. I'm totally in love <3 Nyt, kun olen tuon pari kertaa tehnyt läpi, niin alkaa löytymään oikeat treenipainot. Ohjelmassa lukee, että pyri treenaamaan jokainen treeni mahdollisimman kovalla teholla eli failureen!! Ja sitä on nyt opeteltu, niin isot treenipainot jo ekaan sarjaan, että failureen loppuu!

Maanantaina treenasin rinnan, ojentajat ja hauiksen. Oli oikein hyvä treeni! Koitin tehdä liikkeet rivakkaa tahtia ja treeniin meni 1 h 20 min. 15 sarjaa rintaliikkeitä, 15 sarjaa ojentajille ja 12 hauikselle. Paljon toistoja, osa kovin tuskaisia, mutta se just tuntuu nykyään niin hyvältä. Kyllä on kumma, jos ei ala lihaa tulla! Muutamassa liikkeessä sain lisätoistoja tehtyä ihan sillä, että nuo meidän pt:t pyörii siellä ympärillä, mieletön etu!

Tiistaina oli jalkatreenin vuoro, takareisiä, pakaroita ja loppuun vielä vatsaa. Treeni alkoi takakyykyllä ja viisi sarjaa kyykkäilin. Kaksi vikaa sarjaa tein 100 kilolla, mikä taisi olla mun enkka! 7 x 100 kg ja 6 x 100 kg. Ihan failureen asti en kyykkyä uskalla tehdä ja kun on kyseessä eka liike, niin teen kyllä useamman sarjan ensin vähän pienemmillä painoilla. Nuo vikat oli kuitenkin tiukkoja, pyrin tekemään mahdollisimman syviä kyykkyjä. Onneks niitä on pt-treeneissä treenattu, niin uskallan mennä reilusti alas asti.

Haarakyykkyä tein smithissä ja jotenkin oli tosi vaikea. Onneksi meidän pt-Tero oli ohjaamassa yhden tiimiläisen treeniä siinä ja huomasi mun ihan väärän tekniikan ja tuli korjaamaan. Tein liikettä selällä, mikä on pitemmän päälle huono juttu, pakaroihin olisi kuitenkin tarkoitus ottaa!

Eilen oli pitkästä aikaa pt-treeni Harrin kanssa. Tehtiin olkapäitä ja aloiteltiin pystypunnerruksella smithissä. Hyvä juttu, niin sain tekniikan siinä katsottua kuntoon ja nyt on hyvä alkaa sitä tekemään omassa treenissä. Ihana tiimikaveri Anna on Tanskasta Suomessa lomalla ja otti ennen omaa treeniään mun treenistä muutaman kuvan. Kumppari on monessa kuvassa mukana, se oli selkeesti tän treenin teema :-)

Tässä taitaa olla vikat toistot menossa, pudotussarja ja pelkkä tankokin niin raskas. 

Tässä vipunostoa puntin ja kumpparin avulla, tää oli tosi hyvä! 

Tästä kuvasta iso kiitos Annalle, tajusin, että onhan mulle selkääkin tullut :-)

Viimeisiä tiukkoja puristuksia, kun ei oma käsi enää jaksa nousta, niin pt auttaa! Negatiivisetkin toistot on tehokkaita ja siksi pt:n tai treenikaverin apu välillä on tosi hyvä! Tästä kuvasta bongasin sen, että näytän pieneltä, ihan hassua :-)

Tässä tehtiin ensin arnolds pressiä ja heti päälle kumpparin kanssa vipareita. Todella raskasta!

Ja vielä takaolkapäitä. Tähän ei paljon painoa tarvii, kun on niin raskas liike ja ikäänkuin vähän pitemmät kädet omaaville suunniteltu, meinaa aina kyynärpäät lipsua noista systeemeistä.
Ei tehty mitään megakovaa settiä, kun on pieni flunssa päällä. Hyvä treeni kuitenkin, treenin jälkeen tuntui siltä ettei paita oikein päälle mahdu :-)

Eilen oli tosi kiva päivä senkin vuoksi, että sain viettää monta tuntia Annan kanssa. Mulla ei ole hirveesti niitä ihmisiä, joiden kanssa treenijuttuja höpöttelen ja oli tosi kiva olla sellaisen ihmisen seurassa, joka tajusi ihan tarkkaan, mistä on kyse. Onneksi vielä lauantaina nähdään ennen Annan paluuta kotiin.

Lauantaina onkin Fitfarmin pt-päivät ja pikkujoulut. Me mennään miehen kanssa huomenna Helsinkiin Biffy Clyron keikalle ja lähden sieltä lauantaina aamulla yhden tiimiläisen kyydissä takaisin Tampereelle. Lauantaina on sekä punttitreeniä että vielä iltapäivästä Body Fitness posetreeniä ja illalla pikkujoulut. Posetreeni vähän jännittää, kun tiedän siellä olevan mukana lavalla olleita konkareita ja sitten mä hädin tuskin pysyn kengilläni pystyssä :-) Mutta toisaalta ihan mahtava tilaisuus päästä konkareiden kanssa treenaamaan!




sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Treeneistä ja paaaljon kuvia

Ihan mahtava treenviikko taas takana! Treenaaminen selkeesti sopii mulle, oon paljon paremmalla tuulella. Oon väsyneempi, enkä jaksa miettiä niin paljon juttuja :-)

Tiistaina kävin ostamassa itselleni kisakengät! Voi olla etten noilla lavalle mene, jalka saattaa vielä pienentyä tai haluan bling blingiä tai eri malliset kengät, mutta näillä jatkossa treenaan.


Ostin kengät Tampereen Tullintorilla sijaitsevasta Biancaneven myymälästä. Biancaneve tekee myös kisabiksuja ja se on yksi vaihtoehto, mistä sitten joskus ensi vuonna lähden niitä kyselemään, ihan vielä ei onneksi ole ajankohtaista, en ihan näe vielä itseäni biksuissa :-)

Noilla olen nyt sitten treenaillut kävelyä joka päivä, parketit on kovilla, mut onneks ne on vanhat ja valmiiksi naarmuuntuneet. Olen n. 157 cm pitkä ja kun siihen laittaa n. 12 cm korkoa, niin olen suorastaan pitkä! Meidän 70-luvun keittiönkaapit tuntuu tosi matalilta ja ihmettelenkin, miten mies jaksaa yleensä noilla tasoilla ruokaa tehdä!


Kävin tuossa viikolla treenaamassa tietty myös Wolfilla. Killen kanssa treenasin tiistaina ja samalla sain vähän semmosta positiivista energiaa :-) Tehtiin selkätreeni, paljon ylä- ja alataljaa eri kahvoin, oli pudotusta ja vaikka mitä. Loppuun tehtiin mavea ja tangossa oli 120 kg, yritin sitä kyllä kovasti, mutta silmät vaan pullistui päästä, ei noussut. Tein sitten ykkösen 110 kg:lla, ihan hyvä, kun oli kuitenkin kova treeni alla.

Olkapäätreeni on varmaan tällä hetkellä mun lemppari ja voisin tehdä sitä joka päivä. Mulla on olkapäätreenissä kunkkuliikkeenä pystypunnerrus smithissä ja tein tällä viikolla sitä ekan kerran. Mulla on treeniohjelmassa 3 x 6-8 ja vähän heikolta olo tuntui, kun tota tein :-) En saanut yhdessäkään sarjassa tehtyä edes tuota kuuta toistoa pelkällä tangolla, ekat sarjat oli 5 toistoa ja viimeinen 3 :-) Mut hei, onpahan tavoitetta!!! Jos joka viikko yhdenkin toiston saisi enemmän, niin tän vuoden puolella pääsen ehkä kokeilemaan jo painojenkin lisäämistä :-)

Ton lisäksi mulla on arnold press ja sitten vipunostoja vähän joka suuntaan, teen niitä kumarassa, kylkiasennossa, sivulle ja vielä eteen. On kyllä niin mieletön poltto noiden jälkeen ja ihana! Kyllä noilla treeneillä pitäisi olkapäiden kasvaa!

Tänään oli Fitfarmin pt:n Annan vetämässä ulkotreenissä. Treenailimme tuolla Pyynikin hiekkarannalla, touhuttiin kaikenlaista mm. kahvakuulilla, köysillä ja kelkalla. Tässä kuvia vikoista liikkeistä, kiitokset Annalle kuvaamisesta!

Tässä heilautuksen kautta pään yli, vähän pelotti aluksi, että osuu päähän :-)
Ja niin se lentää :-)

Heilautuksella kuula ylös...

... ja paiskataan maahan, tähän pääsi koko kroppa mukaan. Silmät taitaa olla kiinni, kun lensi aina hiekkaa silmille!
Tässä vedettiin kelkkaa, ensin näin eteenpäin ja takaisin takaperin, se oli yllättävän vaikeaa.
Oli kyllä tosi kiva treeni ja ilmoittauduin jo seuraavallekin, kivaa!

Laitetaas vielä loppuun pari kuvaa, mitkä mies otti tänään. Jalat on mulla hyvät, yläkropan kun saisi yhtä hyväksi, niin olisin ihan huippukunnossa, ainakin dieetin jälkeen :-) Onhan noiden jalkojen eteen tehty todella paljon töitäkin ja niihin on kulunut myös paaaljon rahaa, sillä varmaan yli 40 pt-treeniä olen jalkoja lähinnä Harrin kanssa treenannut! Nyt treenailen niitä lähinnä itsekseni ja pt-treenit on omistettu yläkropalle. Mut niitä kuvia :-)



On siinä pepussakin vähän pyöreyttä, mutta lisääkin saa tulla!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ahdistusta ilmassa

Viimeksi kehuin, kuinka helposti kaikki sujuu, tavoite on kirkkaana edessä ja motivaatio on huipussaan! No, nyt on tavoite tosi himmeänä jossain kaukaisuudessa ja motivaatiotakin saa taas kaivella. Takana on nimittäin koulun penkillä vietetty lepoviikko, eikä kunnon treeniä ole tehty reiluun viikkoon!

Kouluviikko oli mulle jotenkin tosi raskas. Heti maanantaina päästiin miettimään, että mistä tullaan, missä ollaan ja mihin menossa. Siitä se alamäki sitten alkoi. Kyllä mä tiedän, mistä tulen, mutta missä mä olen ja mihin mä menen? Mitä mä haluan? Ja onko mun ns. aiemmasta elämästä hyötyä tässä ammatissa?

Mut livenä tuntevat tietävät, että en todellakaan ole mikään eräjorma! En ole oikein koskaan luonnossa viihtynyt, olen juuri niitä, ketkä pelkäävät enemmän metsässä kun suurkaupungin kaduilla. En muista koskaan pelänneeni vaikka Shanghain kaduilla yksin liikkuessani, mutta vähän hämärässä jo 200m päässä kotoa metsäpolulla... hui!

Miksi mä sitten opiskelen erä- ja luonto-oppaaksi??? Saan nykyään luonnosta ihan mielettömästi! Nautin siellä liikkumisesta todella paljon, tykkään juoksennella metsäpoluilla, väistellä kantoja ja asettaa jalkani puiden juurien väliin. Metsä on jotenkin ihan eri maailma, siellä vaan jotenkin aika pysähtyy, huolet kaikkoaa ja stressi katoaa, mihinkään ei ole kiire.

Viimeiset neljä vuotta olen ollut kahvilassa/ravintolassa töissä. Parasta siinä oli asiakaspalvelu ja vaikka mulla nyt opintovapaalla ei ole ollutkaan töihin ikävä, niin jonkin verran kaipaan kyllä niitä asiakkaita ja jutustelua heidän kanssaan. Tykkään ihmisistä! Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta haluaisin antaa heille enemmän kun vaan ilmaisen kahvin family-kortilla tai halvat lihapullat.

Olen hurahtanut myös aika kivasti tohon liikkumiseen ja jos nyt pitäisi se toiveammatti sanoa, niin kyllä se jollain tavalla ihmisten liikuttamista olisi. Vaikka itse treenaankin 5 krt/vk kuntosalilla ja niistä yhden treenin pt:n kanssa, niin en ainakaan tällä hetkellä näe itseäni personal trainerina, siis kuntosalilla. Toiminnallinen treeni kiinnostaa ja ehkä sellaisten vetäminen. Jonkinlaisten toiminnallisten treenien vetäminen luonnossa kenties?

Mutta siis, vähän olen hukassa nyt tän koulun kanssa. Avauduin siitä onneksi meidän ryhmää vetävälle opettajalle ja tänään tovi asiasta juteltiin. Kehitystä on tapahtunut tässäkin, ennen mä tässä vaiheessa lopetin vaan koko koulun, nyt sentään uskallan/osaan avata suuni, kun tuntuu ettei homma toimi. Fiilis tän päiväisen keskustelun jälkeen on parempi ja sitouduin tänään hommaan mukaan entistä tiukemmin! Kaikkea mahtavaa me tullaan koulussa tekemään, koitan nyt vaan nauttia siitä kaikesta ilman isompia paineita näytöistä sun muista. Mä ehkä hajotan itseäni tällä hetkellä vähän liian moneen juttuun, monta isoa projektia menossa samaan aikaan, onneksi ei sentään enää töitä näiden muiden lisäksi. Koitan nyt pähkäillä, että miten nää kuviot menisi nätisti ilman, että saan niistä liikaa stressiä, sillä sitä mä en halua!

Kurpitsakeitto ja nokipannukahvit tulilla


Laitoin viikonloppuna meiliä myös valmentajalle. Koulun lisäksi viime viikolla rassasi yksi ihmissuhdehässäkkä ja fyysinen väsymys, mikä johtui tuosta ajamisesta. Mulla tulee kouluviikkoina aika tarkalleen 1000 km ajoa ja etenkin noi pimeät aamut rasittaa aika paljon. Koulun päättyessä olen todella väsynyt ja kun siihen laittaa päälle noi kaikki negatiiviset fiilikset, niin voitte arvata, että vanhan sokerihiiren tekee mieli sortua karkkipussiin jos toiseenkin! Todella vaikea yhtälö! Mut onneksi on valmentaja, jolle avautua ja joka tajuu ja tukee!

No, mut nyt on kouluviikko takana, vähän uskoa itseen saatu taas kerättyä ja huomenna pääsen treenaamaan Killen kanssa, joka on itse positiivisuus nykyään :-) Kannattaa lukea Killen viimeisin blogaus, siinä oli paljon asiaa! Toivon, että huomisen treenin aikana herra saisi taottua vähän tota hyvää fiilistä munkin pääkoppaan! Seuraavat kolme viikkoa tulee olemaan taas tiukkaakin tiukempaa treeniä ja mä niin tykkään siitä! Lepopäiviä ei mun treenisuunnitelmissa hirveästi ole, mutta pidän kyllä ylimääräisiä heti, kun siltä tuntuu. Oma kroppaa on nyt opeteltava kuuntelemaan.

No, nyt on avauduttu tännekin, semmosta se välillä on. Oon niin peruspositiivinen 24/7, että itseäkin ihan kummastuttaa, miten voikin välillä ahdistaa niin! Ja miten sitä putoo ihan täysin, ensin on kaikki niin jees ja sitten yhtäkkiä tuntuu ettei musta ole mihinkään. Mut tää kai kuuluu elämään, aina ei voi aurinko paistaa, että siitä jaksaa nauttia, pitää vaan välillä olla vähän sadepäiviäkin, niin mä luulisin.

Nyt lähden koiran kanssa ihmettelemään tuota pelottavaa pimeää metsää, ei vaan, mennään valaistuja lenkkipolkuja, ei ne pelota. Koittakaahan nauttia elämästä, mäkin koitan!

torstai 17. lokakuuta 2013

Aina ei oo helppoo!

Just nyt on hyvä flow päällä, vaikka väsymys onkin vielä aika johtava olotila. Näin eilen salilla yhden blogini lukijan ja pahoittelin hänelle, että en osaa oikein kirjoittaa niistä negatiivisista fiiliksistä. Jos joku on lukenut aikoinaan mun blogeja, kun asuin Kiinassa, niin silloin sain säännöllisesti palautetta siitä, että kirjoitan liian ruusuisesti elämästä. Ei aina voi olla niin helppoa.

Ei aina ole helppoa. Oon vaan maailman huonoin jakamaan niitä huonoja fiiliksiä, sekä näin kirjallisesti että ihan face to face. Toki mä etenkin miehelle joskus jostain rutisen ja valitan, mutta varmasti keskivertovaimoa vähemmän, ei oo vaan tarvetta, ehkä mulla on tuolla verkkokalvoilla jotkut pinkit kehykset, näen elämän vähän valoisammin kun moni muu :-)

Mutta siis aiheeseen, kyllä niitä heikkojakin hetkiä on vastaan tullut. Ne, jotka tuntee mut kauemmalta ajalta, tietää, että oon aloittanut aika monta koulua ja lopettanut melkein yhtä monta. Oon todellinen luovuttaja! Oon myös taistellut enemmän ja vähemmän kilojeni kanssa puolet elämästäni. Olen toki saanut joskus niitä aina pudotettuakin, mutta aina jättänyt leikin jossain vaiheessa kesken ja jälkimainingeissa kerännyt vielä jokusen kilon lisää. Monesti ajatellut, että en mä vaan pysty syystä tai toisesta kilojani pudottamaan. Ei oo rahaa, ei oo aikaa, ei oo energiaa, ei oo...

Viime syksynä, kun aloitin vuosivalmennuksen, oli ruokavalion noudattaminen todella helppoa. Mun ei tehnyt mitään mieli, eikä harmittanut pätkääkään ottaa omia eväitä joka paikkaan mukaan. Söin samoja ruokia kuukaudesta toiseen todella tyytyväisenä. Treenien kanssa alku oli vaikeampi. Sitä meni salille aika epävarmana, koki itsensä vain tosi isoksi ja ei ollut varma tekniikoista. Kun olin flunssassa, niin olin tosi helpottunut, kun ei tarvinnut mennä treenaamaan. Enkä varmaan ihan kaikkia aamuaerobisiakaan tehnyt tuolloin, vaikka niitä oli vaan muutama viikossa.

Vähitellen treeni alkoi kuitenkin kulkemaan tosi hyvin, voimaa alkoi tarttumaan ja lihasta. En kokenut oloani enää niin isoksi ja aloin tykkäämään touhusta todella. Aloin treenaamaan aina aamuisin seiskan jälkeen ennen työvuoron alkua ja oli tosi kivaa mennä ysiksi töihin, kun oli tehnyt jo treenin. Välillä väsytti ja joskus jäi treenejä väliinkin, mutta en koskaan ottanut niistä isompaa stressiä. Pääsääntöisesti hoidin kuitenkin treenit hyvällä sykkeellä ohjelman mukaan läpi!

Mut se ruoka, ei ollut enää joulun vapaasyöntipäivän jälkeen helppoa! Yli puolen vuoden ajan elin jatkuvien karkkihimojen keskellä, ei varmaan päivääkään ettei olisi tehnyt karkkia mieli! Joku joskus kysyi, että eikö mun tee mitään herkkuja mieli ja vastasin, että varmaan ainakin puoli tuntia päivässä mietin karkkia... Varmaan joskus enemmänkin. Kesäkuussa melkein ostinkin sen karkkipussin, mietin kaikki mielessäni valmiiksi, jos näen tuttuja tai mihin laitan karkkipaperit... Siitä täällä.

Onko se sitten hyvää elämää, että tekee herkkuja mieli, mutta ei saa niitä syödä? En tiedä, mutta kaikesta huolimatta mulla se toimii! Ei todellakaan haittaa, jos joskus ottaa yhden ylimääräisen suupalan, karkkipussin, juo siiderin, syö ravintolassa, ei se tätä projektia kaada. Mutta jos sitä antaa itselleen kovin helposti luvan livetä ruokavaliosta, niin on varmasti todella helppoa tehdä se myös uudestaan. Paljon helpompaa, kun ei ikinä koskaan syö ohi listan, noudattaa vaan ohjeita.

Olen muutaman kerran saanut luvan syödä ravintolassa, heinäkuussa sain pyynnöstä vapaasyöntipäivän ja nyt lokakuussa mulla on jopa neljälle ravintolasyömiselle lupa. Olen muutaman kerran syönyt "luvatta" kanasalaatin ravintolassa, aina ei ole mennyt tilaus ihan putkeen, mutta omatunto on silti noiden suhteen ihan puhdas :-) En ole toisaalta aina käyttänyt niitä optioita eli mennyt ravintolaan, kun on lupa ollut. Yleensähän sitä ei tee enää mieli sen jälkeen, kun lupa on saatu :-)

Kesälomalla söin kyllä ohi listan. Sain lomareissulle sen vapaasyöntipäivän ja se jäi vähän päälle. Liikuttiin tosi paljon, kun vaellettiin Lapissa ja varmaan söin liikkumiseen nähden vähän liian vähän. Karkkia teki mieli kauheasti ja päätin vastata kutsuun ja syödä sitä. Raportoin kyllä tuosta sitten valmentajalle ja en jäänyt sitä sen enempää murehtimaan. Mutta harmittihan se, sitä en voi kieltää.

Nyt sain niin hirveästi tota ruokaa syötäväksi, että ei oo tehnyt kyllä mitään ylimääräistä mieli. Nautin nyt isosta ruokamäärästä, yritän ainakin, sillä tiedän ettei tätä ikuisesti kestä. Vähän ahdistaa palloksi muotoutunut maha, mutta kyllä se siitä katoaa!

Pirusti duunia vaatii elintapojen muuttaminen. Mä maksan siitä hirmuisen summan, mutta ei mua silti kukaan tuu kotoa salille repimään eikä muutenkaan persuuksille potki. Itse täytyy se duuni tehdä! Mä saan kyllä ohjeet, tarkat sellaiset ja saan laittaa valmentajalle s-postia ihan niin paljon, kun vaan keksin ja hän kyllä niihin vastaa, mutta itse täytyy tästä hommasta vastuu ottaa. Ei se mun valmentaja tiedä, mitä mä täällä syön ja kuinka usein treenaan ja tuskin yöuniaan menettää, vaikka lopettaisin leikin kesken 10 kg painavampana kun valmennuksen alussa. Hän auttaa mua, jos on vaikeata, mutta itse täytyy olla aktiivinen ja rehellinen.

Mä olen onnistunut muuttamaan elintapani, mutta en oo vielä silti valmis. Tää kisahomma on tietysti iso tavoite, mitä kohti menen. Yksi tavoite on myös muuttaa suhtautuminen ruokaan. Vähän jopa kateellisena luin eilen Dean blogia, missä hän kertoi suhtautumisestaan ruokaan. Haluaisin myös ajatella, että ruoka on polttoainetta eikä nautintoa. Siis se voi olla myös nautintoa, mutta en haluaisi himoita vaikka just karkkia, mistä tulee huono olo, ihan fyysisestikin. Haluaisin, että karkki olisi mulle yhtä yhdentekevä kun vaikka alkoholi, ei kyllä ole reilun vuoden aikana tehnyt mieli pisaraakaan siideriä, viiniä tai muuta. Samanlaisen kun saisi vaikka ton karkin kanssa, mitään muita herkkujahan mun ei oikeastaan mieli teekään. Tai sitten mun pitää vaan jossain vaiheessa elämää opetella ns. kohtuukäyttö, 50 grammaa viikossa tai jotain :-)

Näihin tunnelmiin :-)




tiistai 15. lokakuuta 2013

Eka posetreeni takana!

Aamulla ysiltä treffasin ihanan Sirpan Wolfilla ja nousimme saliin treenaamaan kävelyä ja poseerauksia. Kävelyyn ei tänään sen enempää tartuttu, vähän semmosta rentoutta siihen haettiin ja sitä vähän saatiinkin. Niitä pakollisia poseerauksia sitten hinkattiin senkin edestä!

Nyt osaan näkymän edestä, sivulta, takaa ja toiselta sivulta ja osaan seistä line upissa :-) Tässä hieman sinne päin... Lainaukset IFBB:n sivuilta. Vähän mä tuommoselta möhköfantilta näytän, mutta ei anneta sen haitata, tuolta liiton sivuilta näkee, miltä suunnilleen pitäisi näyttää sitten puolentoista vuoden kuluttua.


Näkymä edestä: Rento ja ryhdikäs asento, pää ja katse ovat samassa suunnassa kehon kanssa, kantapäät yhdessä, jalkaterät suunnattuna 30° kulmassa, polvet yhdessä ja polvinivelet suorassa, vatsa sisäänvedettynä, rintakehä ulkona, olkapäät takana, molemmat kädet roikkuvat rentona vähän koukistettuna kyynärpäästä, peukalot ja sormet yhdessä, kämmen vartalon suuntaisesti noin 10 cm etäisyydellä vartalosta, sormet yhdessä kuppimaisessa asennossa. Tämä on rento asento. Lihasten jännittäminen on kielletty. Kilpailijoita varoitetaan kerran, jos he eivät ole sääntöjen määräämässä asennossa. Toisesta varoituksesta kilpailijan sijoitusta voidaan laskea. 


Näkymä sivulta: Rento ja ryhdikäs asento, pää ja katse ovat samassa suunnassa kehon kanssa, kantapäät yhdessä, jalkaterät suunnattuna 30° kulmassa, polvet yhdessä ja polvinivelet suorassa, vatsa sisäänvedettynä, rintakehä ulkona, olkapäät takana, vasen käsi roikkuu rentona vähän koukistettuna kyynärpäästä ja vähän kehon takana, peukalo ja sormet yhdessä ranteen suuntaisesti. Oikea käsi tulee hieman näkyviin sivuprofiilissa, samoin kuin oikea olkapää. Peukalo ja sormet yhdessä ranteen suuntaisesti, käsivarsi hieman koukistettuna. Käsien asento kiertää ylävartaloa hieman vasemmalle, jossa vasen olkapää on alempana ja oikea vastaavasti hieman ylempänä. Tätä pidetään normaalina ja asentoa ei saa liioitella taivuttamalla kehoa ja nostamalla käsiä. Tämä on rento asento. Lihasten jännittäminen on kielletty. Kilpailijoita varoitetaan kerran, jos he eivät ole sääntöjen määräämässä asennossa. Toisesta varoituksesta kilpailijan sijoitusta voidaan laskea.


Näkymä takaa: Rento ja ryhdikäs asento, pää ja katse ovat samassa suunnassa kehon kanssa, kantapäät yhdessä, jalkaterät suunnattuna 30° kulmassa, polvet yhdessä ja polvinivelet suorassa, vatsa sisäänvedettynä, rintakehä ulkona, olkapäät takana, molemmat kädet roikkuvat rentona vähän koukistettuna kyynärpäästä, peukalot ja sormet yhdessä, kämmen vartalon suuntaisesti noin 10 cm etäisyydellä vartalosta, sormet yhdessä kuppimaisessa asennossa. Tämä on rento asento. Lihasten jännittäminen on kielletty. Kilpailijoita varoitetaan kerran, jos he eivät ole sääntöjen määräämässä asennossa. Toisesta varoituksesta kilpailijan sijoitusta voidaan laskea.


Ja toinen sivu :-)


Ja viimeisenä tää line up -asento. Pyrstö pitäisi olla varmaan enemmän pystyssä, mutta tällä mennään tänään :-)

Ei toi mitään helppoa ole! Alaselkä oli ihan jumissa kaikesta väännöstä ja käännöstä. Aluksi mun kaikki käännökset oli tosi jäykkiä, mutta siihen saatiin vähän rentoutta loppua kohden. En koe olevani mikään hirmuisen naisellinen ja nyt joutuu vähän opettelemaan semmosia naisellisempia eleitä. Ei siitä varmaan haittaa ole :-) Peppua lisää, olkapäitä lisää, selkää lisää ja toi keskivartalo piukaksi, siinä tavoitetta! Ja lasikengät pitää hankkia!

Vielä loppuun muutoskuva, jonka laitoin meidän tiimin fb-ryhmään. Kaukaa on lähdetty ja paljon työtä tehty! Ison tavoitteen on itselleni asettanut ja tosi paljon pitää töitä sen eteen tehdä! Mutta tykkään tästä ja haluan tähän satsata, isoin muutos on tuolla korvien välissä, tää on niin paljon enemmän kun vaan treeniä ja ruoan punnaamista. Mut hei, laitetaan se kuva, näihin tunnelmiin :-)