Itseluottamus
teemana nousee lähes poikkeuksetta urheilijoiden henkisen valmennuksen
tapaamisissa keskustelujen ytimeen. Itseluottamusta halutaan lisää,
mutta aina ei tiedetä, kuinka sitä voi rakentaa ja voiko edes.
Itseluottamuksen puute näkyy ja tuntuu niin treeneissä kuin kisoissakin.
Parhaimmillaan hyvä itseluottamus on avain urheilijan suurimpien
unelmien toteuttamiseen. Itseluottamus on lihas, jota voi ja
ehdottomasti kannattaa treenata.
Ilmoittauduin tuohon tänään mukaan, koska mun treeneissä pää tuntuu olevan aina se, mikä ekana pettää, vaikka todella paljon olen siinä petrannutkin! Jos miettii jo pelkästään viimeisen puolen vuoden kehitystä nimenomaan korvien välissä, niin se on ihan huima! Nyt alkuvuoden aikana olen vielä tajunnut senkin, että mä en välttämättä edes tarvitse sitä kaljua miestä siihen viereen huutamaan, mä pystyn repimään itsestäni voimat irti ilmankin! Vaikka toki siitä kaljusta miehestä on apua ja kyllähän se mun pään sisällä huutaa, vaikka ei olisi paikallakaan :-) Luottamus omaan tekemiseen on kasvanut ihan hurjasti, mutta vielä on tekemistä! En enää kesken veto- tai kyykkytreenin mieti, että onpa painava, en jaksa, mä vaan teen, en luovuta, kaikki toistot tehdään, mitä pitääkin!
Mulla piti tänään olla jalkatreeni oman valmentajan kanssa, tarkoitus oli katsoa, että miten mun nopeusvedot menee ja tehdä boksikyykkytreeni, koska niitä ei oo juurikaan tullut aiemmin tehtyä. Mikko joutui kuitenkin perumaan treenin ja hetken olin, että mitäs nyt, mutta saatuani hyvät tekniikkavinkit sekä pikaisesti Mikolta että vielä tarkennukset Terolta, niin ihan hyvinhän se meni!
Tein vedot normisti alkuun ja sitten kyykkytelineen luokse ja penkki alle. Mikko ohjeisti ettei tarvii olla paljon painoa, mutta loppujen lopuksi tein aika maksimeilla vikat sarjat. Ohjelmassa oli 3x5 ja painot oli 90kg, 90kg ja vikaan laitoin 100kg ja tein 6 toistoa. Ihan tyytyväinen olin, tästä on hyvä jatkaa :-)
Vetotreenit oon pääsääntöisesti tehnytkin itse nyt, kun oon huomannut, että pystyn vetämään ohjelmaan laitetut painot ihan itsenäisestikin. Mutta eilen kyllä varoittelin jo Killeä siitä, että maaliskuun loppupuolella joutuu varmaan tekemään sekä veto- että kyykkytreenin yhdessä, painot kasvaa ja voi olla, että joku 140kg ei enää nousekaan niin kevyesti tai pito kypärässä pidä. Tosin siinä vaiheessahan toi verkkokurssi on jo hyvällä mallilla :-)
Kävin tänään hierojallakin, pari viikkoa sitten Risto hieroi yläkropan kuntoon ja tänään oli jalkojen vuoro. Yläkropassa oli huomattavasti vähemmän jumia, kun mitä perinteisesti ja eipä jaloissakaan mitään ihmeellistä ollut, vaikka niitä ei ole varmaan puoleen vuoteen hierottu tota ongelmapolven ympäristöä lukuunottamatta. Mulla ei oo jalkoja muutenkaan hierottu kun ehkä kerran puoleen vuoteen, koska ei oo ollut tarvetta, ei oo mitään isompia ongelmia ollut ja kalvot ei oo kiristelleet. Mä en juurikaan venyttele, enkä rullaile, ei siis johdu siitäkään. Jalat ottaa myös treeniä hyvin vastaan ja kehittyy, mikä on tietty hyvä juttu!
Ongelmapolven tienoilla kalvot kiristeli kovasti, oikean jalan takareisi oli vähän jumissa ja pakaroista tuli kommenttia, että on treeni mennyt perille :-) Ilmeisesti suht harvinaista, että jalkoja hierottaessa ei asiakas kiroa pöydällä, mutta hyvä näin :-)
Mä söin FitFarm chicken Steaksin perunoilla ja oli kyllä tosi hyvä! Yleensä olen tuolla syönyt salaatin ja olihan tuossa tietenkin enemmän syötävää ja makua. En juurikaan tykkää hampurilaisista, siis siitä sämpylästä, joten tää oli kiva vaihtoehto! Mies otti saman annoksen riisillä ja hyvä oli sekin! Annokset oli ihan reiluja, mutta meni kyllä ihan jokainen muru :-)
Oon viime päivinä taas miettinyt sitä, kuinka elän ehdottomasti mun elämän parasta aikaa! Nautin siitä, että lapset on jo aika isoja, niiden kanssa on kiva puuhastella ja höpötellä, ne on ihan huippuja! Oon iloinen siitä, että kun mulla on elämässä yksi tosi iso juttu, treeni, niin myös miehellä on oma juttunsa, mihin käyttää vapaa-aikaansa. Välillä tuntuu, että mun iltavuorojen ja miehen iltamenojen vuoksi ei nähdä joka päivä kunnolla ollenkaan, mutta sitten taas kumpikin on varmasti tyytyväisempi näin, kun jos vaan kaikki illat maattaisiin vierekkäin sohvalla herkkuja syöden!
Normitöitä teen tällä hetkellä aika sopivasti, mulle jää riittävästi aikaa treeniin, lepoon ja noihin omiin pt-hommiin. Melko epäsäännöllinen vuorotyö sallii melkein kaikkien treenien tekemisen aamupäivällä/päivällä. Mun ei tarvii yleensä olla salilla kellon kanssa, vaan voin käyttää treeniin runsaasti aikaa. Jos mulla on vapaapäivä, niin yleensä hoidan omat pt-hommat aamusta, sen jälkeen omat treenit ja loppupäivä menee enemmän levätessä, jos ei oo mitään lasten menoja. Oon myös pyrkinyt pitämään yhden vapaapäivän viikossa, jolloin en tee mitään, lepään vaan mahdollisimman paljon ja teen vaikka koneella omien asiakkaiden ruokavalioita tms., mutta mahdollisimman relasti vaan.
Flunssa koittaa kovasti tulla, mutta Riston neuvosta hain Ruohonjuuresta Pakurikääpäuutetta, minkä pitäisi kaiken muun lisäksi auttaa myös flunssan torjuntaan! Pakko kokeilla, ei oo nyt aikaa sairastella, treenit kärsii!
Ilmoittauduin tuohon tänään mukaan, koska mun treeneissä pää tuntuu olevan aina se, mikä ekana pettää, vaikka todella paljon olen siinä petrannutkin! Jos miettii jo pelkästään viimeisen puolen vuoden kehitystä nimenomaan korvien välissä, niin se on ihan huima! Nyt alkuvuoden aikana olen vielä tajunnut senkin, että mä en välttämättä edes tarvitse sitä kaljua miestä siihen viereen huutamaan, mä pystyn repimään itsestäni voimat irti ilmankin! Vaikka toki siitä kaljusta miehestä on apua ja kyllähän se mun pään sisällä huutaa, vaikka ei olisi paikallakaan :-) Luottamus omaan tekemiseen on kasvanut ihan hurjasti, mutta vielä on tekemistä! En enää kesken veto- tai kyykkytreenin mieti, että onpa painava, en jaksa, mä vaan teen, en luovuta, kaikki toistot tehdään, mitä pitääkin!
Mulla piti tänään olla jalkatreeni oman valmentajan kanssa, tarkoitus oli katsoa, että miten mun nopeusvedot menee ja tehdä boksikyykkytreeni, koska niitä ei oo juurikaan tullut aiemmin tehtyä. Mikko joutui kuitenkin perumaan treenin ja hetken olin, että mitäs nyt, mutta saatuani hyvät tekniikkavinkit sekä pikaisesti Mikolta että vielä tarkennukset Terolta, niin ihan hyvinhän se meni!
Tein vedot normisti alkuun ja sitten kyykkytelineen luokse ja penkki alle. Mikko ohjeisti ettei tarvii olla paljon painoa, mutta loppujen lopuksi tein aika maksimeilla vikat sarjat. Ohjelmassa oli 3x5 ja painot oli 90kg, 90kg ja vikaan laitoin 100kg ja tein 6 toistoa. Ihan tyytyväinen olin, tästä on hyvä jatkaa :-)
 |
| Very happy me :-) |
Vetotreenit oon pääsääntöisesti tehnytkin itse nyt, kun oon huomannut, että pystyn vetämään ohjelmaan laitetut painot ihan itsenäisestikin. Mutta eilen kyllä varoittelin jo Killeä siitä, että maaliskuun loppupuolella joutuu varmaan tekemään sekä veto- että kyykkytreenin yhdessä, painot kasvaa ja voi olla, että joku 140kg ei enää nousekaan niin kevyesti tai pito kypärässä pidä. Tosin siinä vaiheessahan toi verkkokurssi on jo hyvällä mallilla :-)
 |
| Mun jalat <3 |
Ongelmapolven tienoilla kalvot kiristeli kovasti, oikean jalan takareisi oli vähän jumissa ja pakaroista tuli kommenttia, että on treeni mennyt perille :-) Ilmeisesti suht harvinaista, että jalkoja hierottaessa ei asiakas kiroa pöydällä, mutta hyvä näin :-)
Kävimme sunnuntaina perheen kanssa leffassa katsomassa Big Hero 6, mikä oli ihan viihdyttävä koko perheelle. Sen jälkeen menimme Finlaysonin American Dinersiin, missä on ainakin jonkin aikaa FitFarm-menu, samoin kun Daddy's Diner-paikoissa, siis muissakin kaupungeissa. Täällä asiasta lisää, löytyy myös nuo ruokalistat.
Mä söin FitFarm chicken Steaksin perunoilla ja oli kyllä tosi hyvä! Yleensä olen tuolla syönyt salaatin ja olihan tuossa tietenkin enemmän syötävää ja makua. En juurikaan tykkää hampurilaisista, siis siitä sämpylästä, joten tää oli kiva vaihtoehto! Mies otti saman annoksen riisillä ja hyvä oli sekin! Annokset oli ihan reiluja, mutta meni kyllä ihan jokainen muru :-)
Oon viime päivinä taas miettinyt sitä, kuinka elän ehdottomasti mun elämän parasta aikaa! Nautin siitä, että lapset on jo aika isoja, niiden kanssa on kiva puuhastella ja höpötellä, ne on ihan huippuja! Oon iloinen siitä, että kun mulla on elämässä yksi tosi iso juttu, treeni, niin myös miehellä on oma juttunsa, mihin käyttää vapaa-aikaansa. Välillä tuntuu, että mun iltavuorojen ja miehen iltamenojen vuoksi ei nähdä joka päivä kunnolla ollenkaan, mutta sitten taas kumpikin on varmasti tyytyväisempi näin, kun jos vaan kaikki illat maattaisiin vierekkäin sohvalla herkkuja syöden!
Normitöitä teen tällä hetkellä aika sopivasti, mulle jää riittävästi aikaa treeniin, lepoon ja noihin omiin pt-hommiin. Melko epäsäännöllinen vuorotyö sallii melkein kaikkien treenien tekemisen aamupäivällä/päivällä. Mun ei tarvii yleensä olla salilla kellon kanssa, vaan voin käyttää treeniin runsaasti aikaa. Jos mulla on vapaapäivä, niin yleensä hoidan omat pt-hommat aamusta, sen jälkeen omat treenit ja loppupäivä menee enemmän levätessä, jos ei oo mitään lasten menoja. Oon myös pyrkinyt pitämään yhden vapaapäivän viikossa, jolloin en tee mitään, lepään vaan mahdollisimman paljon ja teen vaikka koneella omien asiakkaiden ruokavalioita tms., mutta mahdollisimman relasti vaan.
 |
| Chillailua koiran kanssa :-) |
