Bodailua vai voimailua?

Tällä viikolla on tullut treenattua vanhalla ohjelmalla, semmosella, millä rakennettiin reilu vuosi sitten body fitness -kroppaa. Pikkasen ohjelmaa muokkasin, alunperin nelijakoinen ohjelma muuttui kolmijakoiseksi ja varaa jäi vielä yhteen toiminnalliseen treeniin. Alkuviikon otin tarkoituksella ihan relasti ja treenasin torstaina, perjantaina ja lauantaina.

Torstaina vedin aamulla ensin uudelle asiakkaalle alkuopastuksen, minkä jälkeen treenasin kolmen kuukauden tauon jälkeen olkapäät! Aika heikolta tuntui :-) Ja hienolta, suorastaan tunsin, kuinka olkapäät turposi! Perjantaina se tuntuikin sitten olkapäissä. Perjantaina oli jalkojen vuoro, taisin tehdä jaloille vaan neljä liikettä, reiden koukistuksen, leveän prässin, reiden ojennuksen ja loppuun vielä askelkävelyä. Eilen ja tänään  on takapuoli ollut melkosen kipeä, todellakin tiedän nyt, missä mun pakarat on! 

Eilen lauantaina olin ensin töissä 8-15 ja siitä menin suoraan salille. Väsytti ihan älyttömästi, mutta halusin hoitaa treenin pois, niin sunnuntaina  voisi nauttia vapaapäivästä miehen kanssa, lapsetkin on mummillaan. Lauantaina oli vuorossa selkä ja hauikset. Jos tuo olkapää-/ojentajapäivä tuntui hassulta, niin tuntui kyllä tääkin päivä! Mulla oli ylätaljassa (mitä en myöskään oo tehnyt 3 kuukauteen) 4 sarjaa 15-20 toistoa, 15-20?!? Tuli kyllä niin voimaton olo, kun noita väänsi, eihän sitä painoa voinut laittaa paljon mitään :-)

Alataljassa sai laittaa jo vähän painojakin ja se tuntui jo enemmän mun jutulta. Mulla oli myös kulmasoutu, mistä en oo koskaan isommin tykännyt, mutta menin voimapuolelle tekemään sen ja vähän tuli semmosta voimailufiilistä :-) Hauistreeni oli myös aikamoista räpiköintiä, niitäkin viimeksi tehnyt joskus huhtikuussa. Sarjat loppui melko lyhyeen, kun ei vaan ollut minkäänlaista kestävyyttä haboissa. Mulla loppuu aina sarjat melkein seinään, kun on loppuakseen.

On toi voimailu vaan niin mun juttu! Oon vähitellen alkanut uskomaan, että musta on siihen, mulla on siihen kenties lahjoja ja osaan treenata niin, että kehityn! Olen mä sitäkin miettinyt, että jos sitä treenailisi vaan ihan hyvän olon ja liikunnan vuoksi. Mutta ei se jotenkin oo mun juttu, mä haluan kehittyä ihan kunnolla, en liikkua vaan liikkumisen ilosta. Varmasti sekin vaihe vielä tulee!

Vaikka onhan tässäkin sitä liikunnan iloa. Tykkään selvästi venyttää sitä omaa mukavuusaluetta, viedä itseäni välillä sinne äärirajoille. Ahdistua ja stessata, jännittää. Suorittaa ja onnistua. Epäonistuakin, sillä sekin kuuluu asiaan. Haluan tehdä uusia ennätyksiä, mutta haluan myös tehdä sitä perusduunia, minkä ennätykset vaatii. Sanoisin, että tässäkin se matka on tärkeämpi kun määränpää, ennätykset on vaan niitä koristeita kakun päällä :-)

Ja sitten nää kaikki ihmiset ympärillä. Saan tehdä duunia ihan mahtavien ihmisten kanssa! Oon saanut valmennuksen aikana tutustua ihan mielettömiin tyyppeihin. Ihmisiin, jotka tietää mitä ne haluaa ja tekee 110% duunia sen eteen! Sen lisäksi ne haluaa auttaa toisia omissa projekteissaan. Mulla alkaa elokuussa neljäs vuosi valmennuksessa. Aikamoinen tyhjiö elämään tulisi, jos valmennuksen lopettaisin. Onneks ei tarvii lopettaa! Tunnen kuuluvani vahvasti porukkaan, yhteisöön, mikä on mulle tärkeää, useimmiten kun tunnen olevani porukassa ihan ulkopuolinen.

Täytän ens viikolla 41 vuotta. Hirmuisen iso numero, mutta ei anneta sen haitata, se on vaan numero! Oon oppinut paljon viimeisen vuoden aikana, itsestäni sekä muista. Entistä enemmän suodatan kuulemaani ja näkemääni, enemmän positiivista, vähemmän negatiivista. Koitan olla avoin ja ystävällinen, mutta myös olla tuhlaamatta aikaa ihmisiin, jotka ei tuu vastaan, joille mä en ole tärkeä.

Nyt kauppaan ja tekemään tokan dieettiviikon ruokia. Eka viikko on mennyt ihan loistavasti! En tiedä kauan tää kestää, joten vedetään tää nyt 100 lasissa! Illalla vielä ulkotreenin ohjaus muutamalle innokkaalle. Jos toiminnalliset ulkotreenit Tampereella kiinnostaa, niin viestiä vaan tulemaan! Tällä hetkellä on treenit aina sunnuntaisin, mutta mahdollista on järkätä treenejä myös muulloin.

Vedä, vedä, vedä ja Satu vetää!

Blogi ollut hiljaiselossa jo pitkään. Treenit ja muut elämän muka tärkeät jutut tulee laitettua aina facebookiin tai kuva Instagramiin. Viimeksi olen tänne kirjoittanut pääsiäisen jälkeen, kun olin kokeillut maksimit vedossa, kyykyssä ja penkissä. Siitä heti seuraavalla viikolla alkoikin uusi voimaohjelma, missä oli kaikille noille kolmelle treeninsä, mutta tälläkin kertaa kävi niin ettei jaksu riittänyt loppuun asti. Tai pää.

Vetotreenit tein kuitenkin 100% ohjeen mukaan loppuun asti, ensimmäiset 6-7 viikkoa oli taas aika helppoja, mutta sitten alkoi loppusuora ja treenit kovilla painoilla. Tein viimeiset 5 vetotreeniä ohjatusti pt:n kanssa, en halunnut ottaa mitään riskejä, että pää ei kestä, yksikseen nimittäin hajoilee paljon herkemmin, kun on tiukka paikka. Kun joku huutaa vieressä naama punaisena, niin ei sitä oikein voi olla onnistumatta :-)

Tänkin ohjelman pt-treenit tein suurimmaksi osaksi Killen kanssa, meillä yhteistyö sujuu loistavasti! Kille kisasi kesäkuun alussa ja ei pystytty kaikkia treenejä vetämään yhdessä, joten jouduin ottamaan muutaman treenin Kivisen Terolta, mikä ei ollut huono asia ollenkaan. Oon mä Teron kanssa toki treenaillut aikaisemminkin ja nää treenit tuli kyllä just oikealla hetkellä!

Tehtiin Teron kanssa kaksi treeniä yhdessä, ekalla kerralla oli vähän tekniikkaongelmaa, mulla muutettiin vähän vetoasentoa erilaiseksi ja se ei ollut vielä ihan selkärangassa. Tokaa kertaa edeltävänä päivänä keräsin ihan hirveet paineet ja stressin tulevasta vedosta. Koko yön säpsähtelin siihen, että mulla on vetopäivä ja en osaa. Hirvee ahdistus päällä.

Verrattuna aiempaan ns. body-treeniin tää voimahomma on päälle älyttömän paljon rankempaa. Tää on tavallaan helpompaa, kun sun ei tarvii kun saada raudat ylös, ei oo maksimeissa väliä, että millä lihaksella työn teet, kunhan se nousee! Ei tartte hakea sitä tuntumaa. Mut sit taas pääkoppa on välillä tosi kovilla, koska rauta pitää saada ylös, jos et saa, niin oot epäonnistunut. Hyvin yksinkertaista. Jos epäonnistuminen tulee lähellä maksimivetopäivää, niin se kaivelee tietysti vielä enemmän ja aika paljon saa itselleen uskotella, että pystyy siihen!

Tuo toinen treeni Teron kanssa meni kuitenkin ihan loistavasti. Saatiin tekniikkavaivat hoidettua ja vedot nousi helposti.

Lauantaina koitti sitten maksimivetopäivä. Maksimit vedän aina mun valmentajan Mikko Korpeisen valvonnassa. Mä olin tosi rennolla fiiliksellä ja nukuin yön ihan loistavasti. Mikko ei ollut nukkunut ihan niin hyvin, kun oli jännittänyt mun suoritusta :-) En toivo kenellekään huonoja yöunia mun vuoksi, mutta arvostan kyllä sitä, että valmentaja ottaa vastuun tekemästään ohjelmasta ja valmennettavan edistyminen otetaan vakavasti!

Tein kevyet lämmöt alle, keppijumpat ja vähän liikkuvuusharjoitteita. Muutama veto tyhjällä tangolla, sitten laitettiin 70kg, 100kg, 120kg, olikohan 140kg ja sitten mun tuorein vetoenkka eli 160kg. Ei se kevyesti noussut, mutta onhan toi 100 kertaa parempi kun joulukuinen maksimiveto! Tero kysyikin heti vedon jälkeen, että mitä sä jäit miettimään? Kieltämättä mä ehdin miettiä, että *ittu kun tää painaa, mut Mikko huutaa vedä vedä, pakko saada ylös! Ja se nousi! Melko helpottunut fiilis ton jälkeen, meillä kaikilla :-) Koitettiin vielä 165kg, mut ei se noussut kun pari senttiä, ens kerralla sitten!

Tässä vielä video:

Nyt teen loppukuun jotain bodytreeniä, annetaan hermoston palautua, vetoja en saa tehdä ollenkaan. Samalla otettiin pieni dieetti, tän kestosta ei oo vielä tietoa, mutta elokuun alussa menen toimistolla käymään ja mietitään tulevaa syksyä. Voimatreenit jatkuu ehdottomasti ja tavoitteena on kisat joulukuussa. Elokuussa alan opiskelemaan urheiluhierojaksi, joten sekin todennäköisesti alussa vähän treeneihin vaikuttaa, mutta otetaan sekin ohjelmassa huomioon.

Minä ja maailman paras valmentaja :-)