Vuosi 2014 paketoitu!

Se olisi vuoden ensimmäinen päivä menossa ja ehkä ihan hyvä miettiä hetki mennyttä vuotta. Vuoteen kuului paljon hienoa ja mahtavaa, mutta oli vuosi kyllä vaikeakin ja jotenkin toivon tulevan vuoden olevan selkeämpi!

Alkuvuoden opiskelin ja sain kokeilla kaikkea uutta, mennä vähän sen mukavuusalueen ulkopuolellekin. Kävimme mm. retkiluistelemassa, mikä oli ihan hauskaa puuhaa. Toukokuussa olimme parin yön melontareissulla, mikä oli ihan mahtava! Edellisen vuoden koskiseikkailun jälkeen melonta pelotti kovasti, mutta tuolla reissulla kaikki meni putkeen! Koitin kesällä käydä vielä melontakurssin, mutta siellä ei kaikki ihan putkeen mennytkään osittain sään vuoksi ja koskitraumat palasi tuoreina muistiin. Enpä ole ihan varma, että saako mua enää kajakkiin.

Alkuvuodesta treenailin vielä tähtäimenä tän kevään Body Fitness Masters -kisat. Yllä olevan treenikuva taitaa olla tammikuun pt-päiviltä ja hiuksista päätellen myös posettelut samalta päivältä. 

Maaliskuun pt-päivillä oon posetellut kovin hymyilevänä :-) Posettelu oli kivaa puuhaa ja tykkäsin kyllä kuntotsekeistä ja kehon rakentamisesta oikean malliseksi. Kuitenkin loppukeväästä tajusin, että en oikeasti haluta kisata. Mua ei oikein kiinnosta se ulkoinen puoli siinä, mikä tietysti on tosi tärkeä. Siis kropan kuntoon laittaminen joo, mutta se kaikki muu, hiukset, kynnet, biksut... Jos noista selviäisi muutamalla satasella, niin ehkä joo, mutta kun ei, niin ei. Niinpä ilmoitin Bullille ja mun valmentajalle, että tää oli tässä, ei oo fitnesskisailu mun juttu.

Yllä olevat kuvat kuvastaa ehkä tätä vuotta parhaiten. Alkuvuodesta vaivasi olkapää ja useampi kuukausi meni etten treenannut juuri ollenkaan ja mm. olkapäätreenit oli jäissä vielä pitempään. Toukokuussa sain vasta alkaa treenaamaan yläkroppaa normaalisti. Ikävä kyllä olkapää ei kuitenkaan vieläkään ole kunnossa ja käsi väsyy tosi nopeasti ihan töissäkin, jos yhdellä kädellä nostelen jotain tai joudun pitämään kättä koholla. Hankala tapaus, kun ei kädestä oikein mitään vikaa ole löytynyt.

Ja polvi. Se alkoi vaivaamaan heinäkuussa ja montaa jalkatreeniä en ole syksyn aikana tehnyt. Röntgenissä ei löytynyt mitään, mikä oli tietysti ihan positiivinen juttu. Tulehduskipulääkekuureja vedin useamman ja kerran siihen tuikattiin akupunktioneulatkin, mitkä auttoikin tosi hyvin! Askelklinikalla todettiin, että polviin tulee paljon ulkokiertoa kävellessä painon tullessa jalalle ja se voi olla ihan rakenteellinen vika lantiossa. Nyt olen kolmisen viikkoa käyttänyt just mulle tehtyjä tukipohjallisia ja vaikea sanoa, että onko niistä ollut apua. Onhan polvi hurjasti parempi kun alkusyksystä, mutta ei se täysin kunnossa kuitenkaan ole. Hankala tapaus tämäkin, mutta tän kanssa on vaan opeteltava elämään!

Akupunktioneulat, kiitos Moona Räty!

Kyllähän noi vaivat on pistänyt miettimään, että onko musta tähän, siis näin kovaan ja tavoitteellisen treeniin? Oonko mä liian vanha tähän? Ehkä mun kroppa ei vaan kestä näin kovaa treeniä? Mut kyllä mä sitkeesti jatkan, kun vasta oon alkuun päässyt! Tää on kuitenkin semmosta, mistä nautin ihan suunnattomasti ja mistä saan paljon sisältöä elämääni.

Huhtikuussa pääsin ekaa kertaa mukaan FitFarmin treenileirille! Ihan huikeeta menoa, perjantai-iltana oli takareisi- & pakaratreeni, lauantaina aamulla etureisitreeni (kovin ikinä!), illalla kädet ja sunnuntaina aamulla selkä ja hauis. Oli kyllä kovaa settiä, mutta niin huippua! Jos vaan rahaa olisi, niin osallistuisin kaikkiin leireihin!

Ja kyllähän mä opiskelin! Suoritin syksyllä sekä FitFarmin pt-koulutuksen että Spartan kahvakuulaohjaajakoulutuksen! Ensimmäinen vaati vähän enemmän panostusta, mutta oli kaiken sen arvoista! Tosi iloinen olen siitä, että sain sekä ohjausnäytön että kirjallisen kokeen ekalla kerralla läpi ja molemmat vielä ihan hyvin pistein!

  

Siinä se on ja oon kovin ylpeä itsestäni! Nyt vaan asiakkaita ja tekemään töitä!

Syyskuussa sain uuden treeniohjelman ja tavoitteeksi tuli saada lisää voimaa! Ohjelma oli 4-jakoinen ja pääliikkeet oli maastaveto, penkki ja kyykky. Kyykkyhommat jäi melkein heti pois, kun polvi kipeytyi aina kovasti treenin jälkeen, panostettiin sitten enemmän penkkiin ja maveen, kunnes penkkitreenitkin jäi vähän taka-alalle, kun käsi ei vaan toimi kunnolla.

Killen kanssa oon treenaillut syksyn aikana paria viikkoa lukuunottamatta kerran viikossa, muutama kaksikin kertaa! Aluksi tehtiin vuoroviikkoina selkää ja rintaa, kunnes totesin, että mave on nyt se tärkein ja saan siitä enemmän irti Killen kanssa. On ollut hyviä treenejä ja on ollut huonoja treenejä. Kille merkkasi aina treenit päiväkirjaan, koska tehtiin erillisen veto-ohjelman mukaisesti ja oli tärkeää tietää, miten edellinen treeni oli mennyt, koska tavoitteena oli aina saada tangon päähän lisää rautaa! Hyvin treenien jälkeen sain ruksinkin ja tulihan se sitten sekin päivä, kun Kille antoi ensimmäisen erinomaisen :-D

Tää ei ollutkaan ihan tavallinen treeni. Tehtiin 45 minuuttia muutama sarjaa. Vikojen sarjojen välissä sain mentaalivalmennusta ja ei mennyt hukkaan se! Tein treenissä parikin sarjaenkkaa ja kertaakaan ei painot jääneet maahan! Ihan huikee treeni ja siitä voit lukea tarkemmin mun blogista Huh, mitä menoa tai Killen blogista.

Tää kuva onkin seuraavalta viikolta, mutta mieltä tässäkin valmennetaan eli Kille valmistaa mua suoritukseen. Tehtiin mun oman valmentajan Korpeisen Mikon kanssa maksimivetoja ja kyllähän se rauta nousi! Paremmin, kun mitä olin itse muutama viikko aikaisemmin uskonut! Pitää vaan uskoa itseensä ja tehdä duunia ihmisten kanssa, jotka uskoo suhun ja auttaa sua ylittämään itsensä! Tästäkin treenistä löytyy sekä mun blogista että Killen, käykää lukemassa!



Tässä vielä toi veto, kannattaa laittaa äänet kovalle :-D

Ja nyt koitti vuosi 2015! Kokonainen vuosi aikaa kehittyä! En koe olevani sitkumutku-ihminen ja sillä linjalla aion jatkaa. On kiva tavoitella jotain tulevaa, laskea päivää, mutta jokaisesta päivästä pitäisi tehdä elämisen arvoinen! Jos ei oo tyytyväinen elämäänsä, niin voisiko siinä muuttaa jotain? Kaikkea ei voi muuttaa, mutta voiko omaa asennetta muuttaa?

Mä olen jättänyt elämästäni pois paljon sellaista, mikä aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä. En esimerkiksi katso netistä mitään ikäviä videoita, harvemmin edes uutisia, oon luopunut harrastuksista, mitkä sinällään on ihan kivoja, mutta aikataulullisista syistä vielä enemmän energiaa kun antaa. Olen fb:ssa lopettanut muutaman ihmisen seuraamisen, joiden päivitykset on useimmiten kovin negatiivisia, en halua lukea rasistisia juttuja tai ainaista valitusta ihan mistä vaan.

Mä harrastan positiivisuuslässytystä, kuten eräs fb-kamu taannoin kirjoitti. Mä saan siitä itselleni energiaa, kun luen vaikka Pinterestistä juttuja. Ne auttaa mua asennoitumaan ihan perusarkeen erilailla. Ei mun elämä kuitenkaan niistä huolimatta oo mitään täydellistä, ihan samanlaisia ongelmia on kun monella muullakin. Mä oon vaan ehkä oppinut asennoitumaan elämään vähän rennommin, päivä kerrallaan, koitan olla murehtimatta mennyttä ja toisaalta stressaamatta tulevaa. Aina se ei onnistu, mutta en siitä masennu, välillä mennään alaspäin ja sit taas ylöspäin! Koitan iloita lintulaudalla käyvästä oravasta ja fb:n kissavideoista.

Viikon kuluttua perjantaina menen valmentajan juttusille ja suunnitellemme kevään ohjelman. Vaikka pari viikkoa sitten olin sitä mieltä, että en maveta enää ikinä, niin kyllä veto-ohjelma mukaan taas tulee, ilmeisesti vähän eri maustein kuitenkin. Haluan myös keväällä tehdä sitä kyykkyä, jos vaan polvi kestää. Mut katsellaan, mitä valmentajalla on mielessä!

Yhden uudenvuoden lupauksen tein kuitenkin! Annoin itselleni syksyn aikana vähän vapauksia ruoan suhteen ja sallin viikonloppuisin pientä lipeämistä ruokavaliosta. Mietin pitkään, että ottaisin hieman tiukemman linjan, jonkinlaisen cheat mealin viikoittain tai parin viikon välein? Sitten päätin, että tiukka linja, tehdään asiat taas kunnolla ja noudatetaan ohjeita 100%! Eli illalla meni vikat karkit naamariin ja seuraavat sitten ens jouluna, jos lupa annetaan :-)

Ihan huikean mahtavaa vuotta 2015!