Voimailua!

Oon kirjoittanut viimeksi heinäkuussa ja viime aikoina on ollut taas sellainen olo, että voisi välillä tyhjentää ajatuksia tänne blogin puolelle. Katsotaan, josko saisin tehtyä tästä taas säännöllistä!

Blogin nimikin muuttui, jokainen voi sitten itsekseen miettiä, että mikä sana tuolta tähtien alta paljastuu :-) Mun suuhun ei kuulema kirosanat sovi, oon sen monta kertaa kuullut, mutta noi sanat on mulle aikamoisia "voimasanoja", ne on mulle treenipäiväkirjaan joskus kirjoitettu ja ne on yksi osa mun latautumista suorituksiin.

Aloitin elokuussa opinnot Tampereen urheiluhierojakoulussa ja juhannusviikolla olisi tarkoitus valmistua koulutetuksi hierojaksi. Opiskelun lisäksi on ollut sopivasti treeniä. Olin joulukuussa ekoissa kisoissa maastavedossa täällä Tampereella Bullfarmin Tatu Avola memorialissa ja se oli jännä, mutta hieno kokemus. Tulos siellä oli 160kg, mikä oli mun vanha ennätys kesältä. Tein samalla ekan merkinnän +90kg masterien Suomen ennätystilastoihin, mikä tosin tänä viikonloppuna rikottiin :-)

Ensimmäinen kisaennätys 160kg

 Tuon kisan jälkeen päätettiin mun valmentajan Mikko Korpeisen kanssa, että seuraava kisa olisi Kauhajoella, missä pidetään aina pääsiäisenä WABDL:n penkki- ja vetokisa. Mulle tehtiin ohjelma tuota varten ja 11 viikkoa oli aikaa valmistautua ja saada lisää voimaa! Oon Mikon ohjein tehnyt nyt 5 nousuohjelmaa ja tuota Bullfarmin kisaa lukuunottamatta ollaan saatu maksimitulosta aina paremmaksi. Ihan samalla kaavalla ei ole kuitenkaan yksikään ohjelma mennyt, aina siellä jotain on vähän eri tavalla tehty. Viimeisin oli painojen suhteen ehdottomasti kovin ja perjantaisin oleviin vetotreeneihin on joutunut ihan kunnolla lautautumaan. Oon helmikuun alusta asti tehnyt vetotreenit Kivisen Teron kanssa, yhdet katsoi Kille. En niinkään enää tarvii apua tekniikassa, siis vedoissa, mutta kyllä se auttaa, kun joku on siinä kaverina ja huutaa sopivasti :-) Paljon noilta äijiltä saa henkistä tukea ja uskoa omaan tekemiseen, ne uskoo, vaikka itse ei aina jaksaisi.

Treenit meni ihan hyvin. Puolessa välissä ohjelmaa oli vähän vaikeeta, sekä fyysisestä että henkisesti. Mulla alkoi oikea ranne vaivaamaan ja oikeastaan koko käsi oli hetken aika toimimaton, kävin osteopaatillakin siitä ja kalvot oli tosi kireänä, mikä sitten aiheutti hermosärkyä käteen. Siinä vaiheessa, kun säryt oli kovimmillaan, niin olin jo jättämättä koko voimailun, mutta kyllä se siitä sitten helpotti :-) Ranne vaivasi kuitenkin pitkään ja oikeastaan nyt vasta alkaa olla kunnossa, sopivasti sitten viime viikolla kipeytyi vasen ranne ja nyt sillä ei tee oikein mitään... Koulussa olen onneksi saanut apuja, yleensä torstaisin ollaan aina vähän teippailtu rannetta kinesioteipillä, viime viikolla vähän erilailla, kun meinasi tumput olla vähän turvoksissa.

Lymfateipit

Huomenna oon menossa Tuhkasaaren Samulle hierontaan ja ajatus on, että avattaisiin nyt käsiä ihan huolella, kun ei tarvii nyt enää kisoja varten niitä varoa. Pitää nyt vaan säännöllisesti hierotuttaa niitäkin, kun ovat kovilla sekä treeneissä että hieronnassa. Lisäksi pitää alkaa nyt kunnolla voimistamaan ranteita.

Vielä pikainen rapsa lauantain kisasta. Lähdettiin Samin kanssa ajelemaan Kauhajoella jo perjantaina aamupäivällä. Tiedossa oli ensin punnitus ja sen jälkeen paljon ruokaa, lepoa ja kisaan latautumista. Koskaan ei oltu Kauhajoella käyty ja eipä ihan kauheasti nähtävää ollutkaan :-) Oltiin yötä Krouvissa ja siellä käytiin myös illalla syömässä valmentajan ohjeistama iltapala eli pihvi ja paljon ranskalaisia!

Illalla jännitti aika paljon ja sitä lisäsi varmasti se, että katselin Youtubesta voimailuvideoita. Nukuin yön ihan hyvin, mutta kyllä sitä muutaman kerran heräsi kisaa miettimään. Aamulla eka fiilis oli se, että mitä jos en jaksakaan vetää mun aloitusrautaa, mikä oli 160kg? Sitten järkeilin, että olin pari viikkoa sitten vetänyt sen 2x2 eli ei todellakaan pitäisi olla mitään vaikeuksia!

Aamupalan jälkeen pistin Samin hakemaan itselleen ruokaa ja sain rauhassa katsella motivaatiovideoita ja laittaa kamat kasaan. Kisasta näkyi netissä taas livestream ja siitä katselin vähän penkkikisaa ennen kisapaikalle lähtöä. Jännitti, mutta tiesin, että se helpottaa, kun pääsen raudan ääreen, mua jännittää jokaista vetotreeniä ennen, se vaan kuuluu asiaan!

Kisapaikalla mentiin istumaan ja katsomaan kisaa. Jossain vaiheessa kaivoin kuulokkeet esiin ja aloin kuuntelemaan omaa kisaa varten tekemääni soittolistaa. Mun musat eroo ehkä vähän paikalla kuultavista, mulla kun on mukana mm. Robinia, JVG:tä ja joku Cheekin biisikin, vaikka en Cheekkiä normaalisti koskaan kuuntelekaan. Kisapaikalla soi lähinnä Rammstein :-) Lista oli rakennettu biiseistä, mistä tulee hyvä fiilis, minkä sanat nostattaa. Kuuntelin niitä, kävin vähän kävelemässä kisapaikan käytävillä ja koitin keskittyä tulevaan.

Puoli tuntia ennen vetokisan alkua vedin mun latausjuoman, vähän aikaisemmin olin ottanut pari juustoriisikakkua ja meetvurstia, niillä sai vähän kroppaan painetta ja energiaakin. Siirryin lämmittelyalueelle ja hetken katselin, että mikä on meininki. Tatu Avolassahan mulla oli Kujalan Kille huoltamassa eli piti huolta, että lämmittelin sopivasti ja piti huolta, että oon oikeaan aikaan vetämässä ja että pää pysyy kasassa :-) Nyt olin ihan yksin liikenteessä (Sami oli kuvaamassa kyllä) ja vähän jännitti, että saanko lämmiteltyä hyvin ja latauduttua oikein ennen vetoja. Löysin kuitenkin tangot ja pääsin lämmittelemään, tein ensin tyhjällä tangolla useamman toiston ja sitten muutaman muun kisaajan kanssa vuoroteltiin toisella tangolla. Mulla taisi olla ensin 60kg tangossa, sitten 90kg, 110kg, 130kg, 140kg ja vikassa 150kg, pienemmillä painoilla vähän enemmän toistoja ja vikoilla vaan ykköset. Vetojen lisäksi pyörittelin hartioita, venytin vähän kyynärvarsia, tein vacuumia vatsalle ja pientä pyörittelyä lonkkiin. Aika pienellä lämmittelyllä, mutta niin teen yleensäkin.

Aloitusrauta mulla oli tosiaan 160kg, mikä tavallaan oli aika hurja, koska oli mun vanha ennätys :-) Mutta se oli ns. varma rauta ja ei ollut järkeä tehdä pienemmällä. Kisassa kuulutettiin aina seuraava nostaja ja kaksi siitä seuraavaa ja siinä vaiheessa, kun nostaja lähti, niin aloin aina tekemään mun mindfulness-kävelyä. Eli kävelin ihan siinä kulmilla ja keskityin vaan siihen kävelyyn. Tarkoitus oli etten kuule enkä näe mitään, keskityn vaan siihen, että mikä osa jalasta osuu maahan, ihan totaalinen pään tyhjennys. Käyn ennen omaa vuoroani laittamassa magnesiumit käsiin ja kävelen vielä hetken. En oikeastaan tuossa vaiheessa mieti vielä suoritusta.

Hetki ennen vetoa

Kun tulee kuulutus, että tanko on valmiina, niin samalla kävelyllä kävelen tangon luokse. Tässä vaiheessa laitan hetkeksi silmät kiinni. Hengitän syvään ja käyn mielessäni vedon läpi. Vaikka en näytä hymyilevän, niin mielessäni hymyilen ja ajattelen jotain positiivista. Viime aikoina olen ajatellut vaan siitä, kuinka hyvä fiilis mulle tulee, kun olen vetänyt raudan ylös :-)

Sitten vaan kädet tankoon kiinni, muutama henkäys, happi sisään ja tanko ylös! Tatu Avolassa en muista nähneeni etutuomaria ollenkaan, mutta nyt näin kyllä :-) Tangon saa laskea vasta, kun tuomari laskee käden alas. Ja käsiä ei tangosta saa irrottaa ennen kuin tanko on maassa.

Eka veto oli helppo 160kg, mutta en kuitenkaan uskaltanut laittaa toiseen kun 165kg. Vedin tuon 165kg viikko sitten treenissä ja se oli tosi tiukka ja jotenkin pelkäsin, että olisi nytkin, vaikka 160kg kevyeltä tuntuikin. 165kg nousi kevyesti sekin, mutta silti vaan nynnyilin ja laitoin vikaan 167.5kg, mikä nousi kevyesti sekin. Olin kyllä tosi tyytyväinen, uusi ennätys, mutta aika nopeasti aloin miettimään, että olisi pitänyt ja mitä jos... :-D Laitoin heti viestin valmentajalle ja aika pian hän soittikin mulle ja heti kyllä avauduin, että vähän jo harmitti oma nynnyily :-)

167.5kg

Meitä oli kaksi master-luokkaista kisaamassa ja toinen veti 170kg eli ennätys meni uusiin nimiin. Helpolta näytti hänenkin veto, kun videolta katsoin. Omaa tulosta mä lähdin parantamaan, mutta ehkä tässä pieni kilpailuhenkisyys alkaa nousta pintaan :-)




Pakko tietysti olla tyytyväinen uuteen ennätykseen, mutta vähän harmittaakin, kun en uskaltanut kovempaa tulosta yrittää! Siitä olen tosi ylpeä, että sain itseni "voimakuplaan" ihan itsekseni, pärjäsin ilman huoltajaa ja suoriuduin kuitenkin tosi hyvin! Harva siellä takana ihan yksikseen oli eli suurimmalla osalla oli kyllä huoltaja mukana tai ainakin useampi kisaaja samasta tiimistä. Ainahan se auttaa, jos joku on siinä lämmittelyssä kaverina ja etenkin pohtimassa korotuksia, luomassa sitä uskoa!

Kisan kaikki naisnostajat kukitettiin, samoin kaikki saivat sertifikaatin osallistumisesta kisaan. Yllä olevassa kuvassa mun vasemmalla puolella on masterien maastavedon (40-44v) tuore Suomen ennätyksen haltija Elina Kulmala ja oikealla Minna Pajulahti, joka voitti avoimen sarjan sekä vedon että penkin ja vedossa teki jälleen uuden Suomen ennätyksen! Minna on kyllä huikee!

Mun eka pokaali, sertifikaatti ja kukatkin

Huomenna mulla onkin tapaaminen valmentajan kanssa ja eiköhän me päätetä samalla seuraava kisa! Seuraavaan kisaan valmistautumisesta olisi tarkoitus sitten jatkossa kirjoitella ihan säännöllisesti. Sekä treeneistä että siitä kaikesta henkisestä myllerryksestä, mitä käyn läpi, kun homma kovenee. Korvien väli on tässä lajissa kovilla, se on se, mikä ekana suorituksessakin pettää, kun usko loppuu ja sitä tässä koko ajan vahvistetaan lihasten lisäksi!