Kansikuva

Kansikuva

lauantai 25. lokakuuta 2014

#justhyvänäin

Monna kirjoitti tällä viikolla blogissaan omista tavoitteistaan. Hän oli laittanut Instagramiin kuvan itsestään ja heti katunut sitä, koska käsi näytti kovin pieneltä ja hauistakaan ei osaa oikein pullistella. Jotenkin niin tunnistan ton fiiliksen!

Laitoin itse torstaina mun fb-sivulle tän kuvan:

Ennen - jälkeen
Tän kuvan jälkeen mietin, että luuleeko joku nyt, että näytän tuolta jälkeen kuvan tyypiltä tai että haluan antaa sellaisen kuvan. Kirjoitin kyllä kuvan yhteyteen, että olen nyt jotain tuolta väliltä ja että vaikka haluankin vielä joskus olla pienempi, niin nyt on ihan hyvä näin. Totuushan on, että painan reilu 10kg enemmän, kun oikeanpuoleisessa kuvassa. Osa on varmasti lihasta etenkin yläkropassa, mutta ei puhettakaan, että noi housut mahtuisi mistään kohtaa enää päälle ja jos kiinni menisivätkin (ei mee!), niin päälle tulisi ihanan pehmeä vararengas, ei nättiä :-)

Noudatin pari vuotta tiukkaa ruokavaliota, ensimmäisen vuoden todella jokaista grammaa noudattaen, viime vuonna jonkun kerran repsahdellen. Jonkinlainen väsymys iski, kesällä ei dieetin noudattamisesta tullut enää mitään. Syksyllä sain ruokavalion, mihin lisättiin vähän ruokaa dieettiin verrattuna. Nyt oon valmentajan luvalla ottanut viikonloput vähän rennommin, ostanut lauantaikarkit, syönyt pari kertaa jätskiä päiväkahvin kanssa, ruisleipää juustolla iltapalaksi ym normaalia elämää. Arki menee 99% ruokavalion mukaisesti ja usein viikonloppuisinkin aamupala, lounas ja välipala on ruokavalion mukaista. Ja tällä mennään nyt ainakin jonkin aikaa. Haluan kuitenkin tosta vararenkaasta vielä joskus eroon, ehkä joskus keväällä?

Nyt on kuitenkin hyvä näin! Tykkään mun treeniohjelmasta ihan älyttömästi, etenkin pt-treeneistä on taas tullut vähän jänniä, omat odotukset tulee ylitettyä joka kerta ja sitä omaa mukavuusaluetta tulee joustettua pitemmälle. Pää on niin kovilla, kun tangossa on paljon rautaa, mutta ihan mahtava tunne, kun se rauta nousee! Välillä melkein itku pääsee, kun ei onnistukaan, tulee fiilis, että pettää pt:n odotukset, hassua. Monenlaisia tunteita.

Kroppa on pehmeä, mutta harvemmin vaikka peiliin katsoessa jään siihen vatsan kohdalle tuijottamaan. Mä tykkään mun olkapäistä, mun selästä, mun jaloista, vaikka ne ei enää kovin hemoreidet olekaan treenitauon vuoksi. Mä rakastan sitä fiilistä salilla, kun teen uusia enkkoja,  kun huomaan, että voimaa on. Se, että kroppa toimii ja jaksan tehdä juttuja,  on niin paljon tärkeämpää kun ulkonäkö, mulle. Toki haluan näyttää hyvältä, mutta laihuus ei oo mulle ollut koskaan se mittari, eikä tule varmasti koskaan olemaankaan. Ja oon älyttömän tyytyväinen,  kun olen sen tajunnut. Voin olla just hyvä näin!




Julkaisin tän kuvan syyskuussa pt-päivien jälkeen. Pitkään mietin julkaisua,  koska keskivartalo näyttää niin paksulta

Vähän plösö tässäkin? Oikeesti ihan kivat jalat ja tekemisen meininkiä!

Taas maha... No syykin selvii samasta kuvasta!

En julkaissut kesällä,  koska ma... Kivat reidet, tyytyväisen näköinen nainen!

Näitä kuvia otettiin paljon, melkein jäi julkaisematta! Kuka oikeesti katsoo mun makkaroita?

Kesältä, melkein jäi tääkin julkaisematta koska maha. 
Tarinan opetus? Pitäisi opetella tykkäämään itsestään sellaisena kun on! Ei ainakaan ihan älyttömästi kannattaisi käyttää energiaansa itsensä inhoamiseen. Tuskin kukaan, nainen ainakaan, on tyytyväinen itseensä täysin,  siis kroppaansa, mutta jotenkin surullista, jos ei löydä itsestään mitään hyvää. Ja jos se onnellisuus on siitä kropasta kiinni, oon onnellinen sitkun painan 50kg tai sitkun mun vatsapalat näkyy.

Multa kysyttiin tohon ekaan kuvaan liittyen, että onko olo nyt onnellisempi ja seesteisempi kun ekan kuvan aikoihin. Vastasin etten muista olleeni erityisen onneton isompanakaan, mutta toki voin nyt paremmin ja olen varmasti onnellisempi. Elämään on treenin ja Fitfarmin kautta tullut paljon uutta sisältöä, uusia ihmisiä, mielettömästi kokemuksia ja mahdollisuuksia. Olen varmasti itsevarmempi, mutta se ei varmasti ole pelkästään kiloista kiinni.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Usko unelmiis!

Siinäpä just oiva elämänohje mulle! En uskalla välillä oikein edes unelmoida, koska niin monta kertaa on usko itseen loppunut jo alkumetreillä. Sitä uskoa on kyllä tullut roimasti lisää viimeisen parin vuoden aikana. Olen varmasti aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka tää valmennus on muuttanut mua paljon myös muutenkin kun ulkoisesti. Oon löytänyt itsestäni taistelijan, joka ei heti tiukan paikan tullen luovuta! Pt-treeneissä siihen ei oo ollut mahdollisuutta ja olen pystynyt osan siitä siirtämään myös ihan arkielämään.



Personal trainer -koulutus on jo yli puolen välin ja nyt pitäisi vaan rohkeasti unelmoida. Asettaa itselleen tavoitteita ja alkaa tekemään rohkeasti töitä niiden eteen!

Oon käynyt nyt muutaman kerran Fitfarmin mentaalivalmennuksessa ja vielä on kolme kertaa jäljellä. On ollut tosi hyviä käyntejä. Olen oivaltanut, että mussa on paljon hyvää, paljon potentiaalia ja olen hitaasti, mutta varmasti menossa eteenpäin. Elämässä on ollut ja on vieläkin osa-alueita, joihin en ole tyytyväinen, mutta teen töitä sen eteen,  että tilanne muuttuu.

Treenit kulkee tällä hetkellä jalkoja lukuunottamatta tosi hyvin! Treenaan vuoroviikoin Killen kanssa selän tai rinnan, eilen taas maveteltiin ihan hyvin tuloksin, paremminkin olisi mennyt,  jos ei pää pettäisi. Se on välillä pienestä kiinni, että nouseeko se tanko! Aikamoinen pettymys iski hetkeksi, kun luovutin yrityksestä,  mutta sitten päätin etten jää sitä märehtimään, oon kuitenkin ton kypärän pidonkin suhteen mennyt ihan huiman harppauksen eteenpäin!

Kyllä Arska tietää!
Jalat ehdin tehdä uudella ohjelmalla pari kertaa kevyesti läpi. Mut toi polvi ei vaan ota parantuakseen. Se kuvattiinkin viime viikolla,  mutta mitään ei löytynyt,  onneksi, vähän kun kulumiakin epäiltiin. Sain uudestaan 2 vk tulehduskipulääkekuurin ja fyysistä rasitusta tulisi välttää. Töissä se on vähän vaikeeta, kun meillä ollaan jalkojen päällä ihan jokaisessa työpisteessä. Sunnuntaina polvi otti sitten taas vähän enemmän iskua työvuorosta ja kipeytyi enemmän. Torstaina pääsen onneksi taas mun fysioterapeutille ja katsotaan vähän mun seisomisasentoa ym., jos sieltä lötyisi jotain. Työterveyden kautta saatan päästä uudestaan ortopedille, lääkärin mukaan polvi pitäisi saada täysin kuntoon, kun ei mitään rakenteellista vikaa ole. Paljon vaan aina palaa rahaa näihin vaivoihin, lääkärireissut menee onneksi työterveyden piikkiin, mutta fyssari/hieronta omasta pussista, jälkimmäiset ei tietenkään ole pakollisia, mutta jos ne yhtään edistää parantumista, niin pakko on yrittää ja maksaa!

Vähän kylmää polveen työpäivän jälkeen

Tein äsken taas vajaan viikon ruoat valmiiksi. Paistoin kanaa ja jauhelihapihvejä sekä keitin riisiä. Hiilaria täytyy vielä tehdä lisää, mutta noilla pärjää nyt 4 päivää. Viikonloppuisin olenkin ottanut vähän rennommin, päivälliseksi syönyt samaa kun muu perhe ja aina vaan himoitsemaani ruisleipää iltapalalla. Jätskiäkin söin viime viikonloppuna ja karkkiakin, ihan on hurjaksi touhu mennyt! Ehkä tää on nyt sitä normaalia elämää tai sen opettelua,  arki ja osa viikonlopusta tiukasti ja terveellisesti ja osa vähän rennommin. Painoa tietysti tarkkailen säännöllisesti ettei kiloja ala kasapäin kertymään!

Oikein ihanaa viikkoa kaikille, muistakaa hymyillä, se tarttuu :-)



torstai 2. lokakuuta 2014

Hyvä treeni - parempi mieli!

Kävin tänään tekemässä ensimmäisen kunnollisen jalkatreenin pariin kuukauteen! Oli ihan mahtavaa ja hymy on nyt herkässä :-) Heinäkuun lopusta asti vaivannut polvi alkaa vihdoin olla kunnossa, vielä välillä etenkin töissä vähän kipuilee, mutta antoi treenata. Nyt vaan peukut pystyssä ettei tuu takapakkia!

Mietin tuossa kotimatkalla, että pari vuotta sitten,  ennen valmennuksen alkua, parasta arjessa taisi olla se hetki, kun illalla lasten mentyä nukkumaan sai korkata karkkipussin/sipsipussin/juustolautasen. Nyt arjessa on monen muun asian lisäksi mahtavaa se, että saa treenata, hyvän treenin jälkeen fiilis on ihan maailman paras! Siinä jää karkkipussit niin toiseksi!

Vajaa pari viikkoa sitten alkoi kauan odotettu pt-koulutus. Ensimmäinen viikko oli asiaa täynnä, todella mielenkiintoista ja voin sanoa, osa asiasta meni täysin ohi! Viime viikonloppuna sain mun harjoitusasiakkaalle tekemäni treenin ja ruokavalion tehtyä ja tiistaina pidettiin alkutapaaminen ja ensimmäinen treeni. Fiilis on semmonen, että hurjan isoihin saappaisiin on astumassa, niin huikeiden ammattilaisten kanssa sitä on itse saanut treenata! Mutta tekemällä oppii ja todella paljon oon oppia saanut jo omista pt-treeneistä. Todella iso etu, että olen itse ollut jo pari vuotta valmennuksessa, tehnyt monenlaisia treenejä ja noudattanut sekä miinus- että plussaruokavaliota.



Omat treenitkin taas muuttui vähän ja ruokaakin tuli vähän lisää. Nyt alettiin ihan oikeasti tekemään Satusta voimakasta :-) Sain treeniohjelmaan perusliikkeet kuten penkin, kyykyn ja maven, rintapäivä koostuu erinäisistä penkeistä, on normia, käsipainoilla, vinoa tangolla ja mulle ihan uusi juttu eli alaviistopenkki. Mavessa on 11 viikon ohjelma, penkki ja kyykky vähän lyhyemällä kierrolla. Jännää tulee olemaan, päätä vaaditaan ja ei oo kyllä mun vahvinta osa-aluetta ollenkaan!

Nyt suihkuun ja hetki lepoa ennen töihin menoa.  Oikein ihanaa syksyistä päivää! Liikkukaa ihmiset, se on kivaa :-)




torstai 11. syyskuuta 2014

Pikaiset kuulumiset :-)

Kesä meni niin vauhdilla etten meinannut mukana pysyä! Olin kesä- ja heinäkuun aika tiivisti töissä, elokuun lomalla ja nyt taas viikon verran töissä. Kesästä jäi mieleen viikon loma Syötteellä ja hirmuinen räpiköinti dieetin kanssa...

Se dieetti,  kirjoitin tänne viimeksi heinäkuun alussa ja silloin olin aloittanut sen uudestaan. Uusintoja on ollut jokunen kesän aikana, loppujen lopuksi sain valmentajaltakin siunauksen kevyeen relailuun, aika lailla 100% noudatan ohjeita arkena, mutta viikonloppuisin, lähinnä lauantaisin tulee otettua vähän rennommalla otteella.

Tässä ihan ohjeiden mukainen lounas

Mietin jossain vaiheessa kesää, että olisko mun hyvä näin, ainakin jonkin aikaa? Voisinko tykätä olostani ihan näin? Totesin, että en oo tyytyväinen, haluan vähän varanrengasta vatsalta pois. No, kesä ja kesävaatteet meni, oon koko ajan tyytyväisempi nykyiseen minään. Jos vertaan itseäni vuoden takaiseen, niin onhan muutos iso, painan reilu 10kg enemmän. Mutta kaikkihan ei oo rasvaa, oon saanut kyllä sitä lihastakin  joten jos pelkkää painoa ei varmasti kannata tuijottaa!

Eilen laitoin mun valmentajalle meiliä, että dieetti ei motivoi mua yhtään, tuntuu, että junnaan vaan paikoillani, eikä mitään tuloksia luonnollisesti tule. Meillä oli jo heinäkuussa puhetta uudesta treeniohjelmasta ja mulla on nyt semmonen fiilis, että kohta alkaa olla sen aika! Se tuo myös vähän lisää ruokaa, mutta kulutuskin lisääntyy, koska treenit taas kovenee.

Kesän treenit on olleet aika vähäisiä,  työt on vähän haitanneet hrrastuksia, eikä sitä raaski mennä töiden jälkeen salille,  kun perhe lomailee. Killen kanssa ollaan treenailtu kuitenkin melkein joka viikko, aika semmosia voimapainotteisia,  mitä tulee se mun uusi treeniohjelmakin olemaan. Ollaan tehty aika lailla vuorotellen selkää, olkapäitä ja penkkiä. Viime viikolla nousi mavessa vihdoin se 120kg, mikä nousi tammikuussa viimeksi, näin kauan meni kevään vaivoista toipuminen ja voimien palautuminen. Ja eilen penkattiin kolmannen kerran, hauskaa, kun enkat paukkuu tässä vaiheessa joka kerta.  Ja vielä jäi hampaan väliin kaivelemaan epäonnistunut nosto 60kg:sta!


Pystypunneruksia pt-päivillä
Ja vipunostoja
Polvi on aiheuttanut harmaita hiuksia jo heinäkuun loppupuolelta asti. Välillä on ollut kipeämpi ja välillä vaan kevyesti kireä. Pari kertaa olen käynyt lääkärissä, pari kertaa hierojalla ja nyt syön tulehduskipulääkekuuria. Seisomatyö ei tilannetta varmaan helpota, mutta mulla on useampi vapaa edessä tän päivän vuoron jälkeen ja seuraava varsinainen työvuoro on vasta parin viikon kuluttua.
Seuraavan parin viikon aikana tapahtuu kyllä hurjasti kaikkea! Lauantaina mennään Jyväskylään kannustamaan mm. tuota Killeä kehonrakennuksen Sm-karsintoihin ja tasapuolisesti kannustetaan kyllä muitakin meidän tiimin miehiä! Sitten loppupäivä meneekin takahuoneissa, missä huolletaan Body- ja Bikini fitnessin karsintoihin osallistuvia. Mä en syksyn muihin kisoihin pääsekään, kun on koulutusta muina viikonloppuina.

Ens viikon vapaat menee Jämsässä,  missä järkkäillään taas leirejä lapsille,  nyt ei enää opiskelijoina vaan yrittäjinä, jännää. Seuraavalla viikolla leirit jatkuu, kivaa puuhastelua luonnossa lasten kanssa siis tiedossa!

Ja ens viikolla alkaa pt-koulutus. Hurjan kivaa ja tietysti myös jännää! Vähän pelottaa, että miten ehtii omaksumaan kaiken tiedon, mitä meille syötetään. Ja mitä koulutuksen jälkeen, ideoita kyllä on, mutta riittääkö rohkeus?

Katsellaan, että saisinko jatkossa taas vähän useammin tarinaa tänne. Ehkä toi oma pääkin pysyisi vähän paremmin mukana, kun kirjoittaisi auki ajatuksiin. Pikkasen vaikeita viikkoja on ollut takana, mut oon saanut kivasti avautua pt-treenien ohessa :-) On tässä onneksi tulossa mentaalivalmennustakin, että päähommat selkenee :-)

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kesäkuulumisia :-)

Pitkästä pitkästä aikaa vähän kuulumisia blogiin! Viimeksi olen kirjoitellut toukokuun lopussa, just koulun loputtua ja ennen töiden alkua.

Työt alkoi kesäkuun alussa ja samalla piti alkaa dieetin. Aikamoista räpellystä oli eka viikko ja sit laitoinkin valkulle meiliä, että ei pysty nyt. Töiden aloitus vei jotenkin niin paljon energiaa ja kai se kevyesti masensikin, teki vaan mieli juustoruisleipää ja karkkia. Sain sitten ohjeeksi ottaa rennosti, viettää aika perheen kanssa, syödä vapaavalintaisesti, mutta mielummin vähärasvaista. Niin mä sitten tein, en käynyt reiluun viikkoon kertaakaan treenaamassa, söin osittain ruokavalion mukaisesti, mutta myös karkkia, jätskiä ja ihan normiruokaa, jopa makaronilaatikkoa parin vuoden tauon jälkeen :-)

Viikko sitten aloitin kuitenkin dieetin ihan todella. Ehdin tuossa levon ja herkuttelun aikana miettimään uusia tavoitteita ja myös sitä, että miksi mä sille dieetille oikein haluan. Jälkiviisaana tajuan, että mun kohdalla dieetin aloitus ilman tavoitetta ei vaan toimi ja tavoitteeksi ei riitä pelkästään se, että miinus kymmen kiloa. Pakko nyt ekan dieettiviikon jälkeen kuitenkin todeta, että ekan viikon -1.7 kg on ihan kiva aloitus :-) Ei anneta sen häiritä tunnelmaa, että kesäkuun alussa painoa oli 300g vähemmän, kun nyt ;-)

Ruoka väheni ihan reilusti, mutta ihan hyvin syötävää edelleen on. Nälkä on välillä vaivannut, mutta se ei oo vaarallista. Vielä saan aamulla syödä puuroa, vähän määrä vaan pieneni, kaverina melko samankokoinen rahkasetti, kun aiemminkin. Lounaalla on nyt vaan tuorekasviksia, lihaa, raejuustoa ja öljyä, ei siis enää parsa- tai kukkakaalia, paitsi tietysti, jos ihan välttämättä haluan. Välipalalla juon proteiinijuoman ja sen kanssa manteleita tai casheweita, päivällisellä on hiilaria, muutoin lounaan kaltainen ja illalla rahkaa marjojen kera. Illalla syön kyllä tosi usein Fitfarmin vanilja- tai suklaapuddingia, mistä etenkin tuo vanilja on ihan sikanamia <3

Fitfarmin vaniljapuddingia ja marjoja <3
Toinen dieettiherkku on varhaiskaali!!! Syön usein lounaalla kanaa raejuuston ja öljyn kanssa ja kipollisen raakaa kaalia, ei voi parempaa olla :-) No, on mahdollista, että parin kuukauden kuluttua tiedän jotain parempaakin.

Kaalia, nam!
Ja ne tavoitteet. Laitoin valmentajalle meiliä, että haluan voimaa, lihastakin, haluun olla kestävä ja ketterä, kaikkee noita sopivassa suhteessa! Tykkäisin siitä, että jaksan nostaa paljon rautaa, mutta myös juosta spurtteja ilman, että meinaan kuolla ekan 100m jälkeen :-) En oleta, että seuraavassa treeniohjelmassa on noi kaikki huomioitu, mulla on loppuelämä aikaa noita tavoitteita saavuttaa. Dieetti sopii tähän saumaan hyvin siksi, että rasvaa on mm. keskivartalossa ihan liikaa, että olisin ketterä, spurtitkin menisi nopeammin, kun olisi vähemmän massaa. Ja kyllä mä haluaisin, että sieltä peilistä katsoisi parempikuntoinen nainen, sellainen, jolla olisi vähän enemmän sitä lihaserottuvuutta, myönnän sen!

Kuva: Teppo Moilanen (Marraskuu 2013)
Nyt reilun viikon aikana oon pari kertaa käynyt treenaamassa Killen kanssa ja tavoitteena on nyt suht kerran viikkoon herran treenattavaksi mennä, jos vaan työvuorot sen sallii. Viime viikolla tehtiin olkapäitä ja tänään selkää, kummallakin kerralla mentiin vähän semmosella rumalla tyylillä. Eli vähän isommilla painoilla ja ei niin nätillä tekniikalla. Viime viikolta jäi mieleen vipunostot taakse, mitä tein 10kg käsipainoilla, mikä on ehkä noin tuplasti mun normipainoihin :-) Treeni meni kyllä tosi hyvin perille, tuntui ihan erilailla lihaksissa kun normitreenit, mut onneks hyvällä tavalla. Tänään sitten selkää, hyvältä tuntui tänkin päivän treeni, lopuksi maveteltiin ja koitin mun alkuvuoden enkkaa 120kg, mut ei noussut, vaikka useampaan otteeseen yritin ja taisin vähän kirotakin. Mut vielä nousee, treeniä vaan lisää!



Nyt lähden tekemään iltapalaa. Onneksi on kesä tai jotain sinne päin ja tuoreet marjat! Taidan tehdä taas puddingia iltapalaksi mansikoiden kera.

Oikein ihanaa heinäkuun alkua kaikille! Kyllä se kesä sieltä vielä tulee, viimeistään elokuussa, kun mulla on lomaa :-)

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Huikee vuosi takana!!!

Vajaa vuosi sitten olin mun ihanien täydellisten naisten kanssa Muoniossa koskenlaskukilpailussa. Upea päivä, joka päättyi aika hurjasti, siitä enemmän täällä. Ton reissun jälkeen mietin pitkään, että mitä mä oikein haluan elämässäni tehdä. En sitä oikein keksinyt, mutta tajusin, että en ollut tyytyväinen työhööni ja halusin siihen muutosta.

Muutaman viikon etsiskelin netistä tietoa koulutusjutuista, selvittelin, että miten taloudellinen puoli hoituisi, jos jäisin töistä pois. Kun selvisi, että mulla olisi oikeus aikuiskoulutustukeen ja työantajankin on miltei pakko opintovapaata antaa, pääsin todella miettimään, että mikä olisi mun juttu. Olin jo aikaisemmin miettinyt, että eräoppaan työ voisi olla sen kaltaista, mitä haluaisin tehdä, mutta koska mulla ei ollut ennalta mitään erätaitoja, en tuntenut lintuja, en kasveja, enkä oikein uskaltanut edes metsässä liikkua, olisiko se sitten kuitenkaan mun juttu?

Laitoin meiliä Jämsän ammattiopiston eräopaskoulutusta vetävään opettajaan ja hän rohkaisi heittäytymään rohkeasti uuteen. Ja mä heittäydyin!

Vielä en ole valmis eräopas, mutta kyllä tavoitteena on syksyllä tehdä näytöt ja paperit ulos saada! Opinnot ei sujuneet ihan sillain, kun olin ajatellut, kontaktiopetusta oli mun lähtötasoon nähden aivan liian vähän, mutta paljon hienoja kokemuksia tuli kerättyä. Upeita ihmisiä ja todella toivon, että porukalla vielä jatkossakin juttuja tehdään!

Maanantaina sitten koittaa paluu töihin. En voi sanoa, että olisin riemuissani, mutta kyllähän töihin paluussa paljon hyvääkin on! Taloudellisesti ei isoa muutosta tule, mutta onhan mulla ihan mahtavat työkaverit ja työssäkin on puolensa. Pehmeä lasku on tiedossa, maanantaina alkaa työt ja tiistaina on vapaapäivä :-) Syksyllä toivon mukaan meidän osuuskunta Pegosuksen kautta on jotain keikkaa tiedossa ja aion myös suunnitella vähän jotain omia tuotteita ja koittaa myydä sitten niitäkin ja kokeilla, että saisiko sitä ihan omilla jutuilla leipää pöytään, edes osaa siitä. Silmät avoimena koitan jatkossakin kulkea, heittäytyä rohkeasti, kokeilla uutta, etsiä sen oman polkuni.

Elokuussa opiskelu sitten alkoi, töistä jäin opintovapaalle lokakuun alussa. Meillä oli joka kuukausi yksi viikko lähiopiskelua ja loput etää. Koitin syksyllä saada jotain työssäoppimispaikkaa, edes keikkaluontoisesti, täältä Tampereelta, mutta ei niitä oikein ollut tarjolla. 

Syksyllä opeteltiin jonkin verran lähinnä kasveja. Saimme lajilistat ja tarkoitus oli oppia reilu 400 lajia, lintuja, sieniä, nisäkkäitä, kasveja, ötököitä, kaloja ja vaikka mitä.

Ruokaakin tehtiin, useampaankin otteeseen. Tuossa taisi porista ainakin kurpitsakeitto, mikä oli tosi hyvää!

Tammikuussa käytiin retkiluistelemassa. Ei ollut ihan mun laji, ainakaan ensikokeilemalla. Täytyy varmaan ensi talvena mennä kokeilemaan uudestaan!

Nuotion tekoakin treenattiin jossain vaiheessa. Mulla oli tuolloin olkapää niin kipeä etten pystynyt juuri muuta kun sytyttämään.

Ystävänpäivänä järkättiin tapahtuma koulun pihalla, oli lettua, makkaraa, poniratsastusta, husky-koiria, pilkkimistä ja vaikka mitä. 

Maaliskuussa käytiin Salamajärven kansallispuistossa vaeltamassa. Alunperin oli tarkoitus mennä suksilla ahkiot perässä, mutta lunta oli niin vähän, että ahkioita pystyi vetämään vaan jäällä. Tuolla nukuin yön ihan tavallisessa teltassa, olikohan sitä pakkasta 15 astetta yöllä? Oli hieno kokemus!

Tässä vaelluksen eväitä. Mulla oli cous cousia, tonnikalaa ja kuivattua porkkanaa.

Tää taisi olla huhtikuuta, kun kurssikaveri vei mut suunnistamaan Lempäälään. Kompassin käyttö oli hieman hukassa ja kun suunnistaminenkin meidän vaatimuksiin kuuluu (myös pimeällä), niin käytiin yhdessä sitä treenaamassa. 

Huhtikuun lopussa käytiin myös kiipeilemässä tai oikeastaan laskeutumassa, olin ihan hauskaa ja melko jännää :-)


Vapun jälkeen pidimme Luonto24-leirejä pari sekä yhden Luonto3-tapahtuman. Vuorokauden leireillä oli 5-luokkalaisia ja kolmen tunnin tapahtumassa 4-luokkalaisia. Etenkin nuo vuorokauden leirit oli tosi kivoja ja voisin hyvin kuvitella tekeväni tuollaista työtä enemmänkin! Sain myös meidän opettajalta tänään tosi hyvää palautetta toiminnasta leirillä. Noita tulee ehkä lisää syksyllä ja mielelläni mukana olen! 

Toukokuun ja koko opiskelun kohokohta oli ehdottomasti viime viikon melontavaellus! Ihan huikea reissu kaikin puolin! Meloin ekaa kertaa ja tykkäsin kovasti, vaikka varmasti tekniikassa on vielä paljon opittavaa. Oli mahtavaa olla pari vuorokautta luonnon helmassa, säät suosi meitä ja kaikki meni vaan ihan loistavasti!

Viimeiset neljä opiskelupäivää tankattiin lintuja ja kasveja, etenkin lintujen äänet on mulle jotenkin tosi vaikeita. En sitten päässytkään lintutentistä läpi, joten harjoitteleminen jatkuu edelleen. Kasvitentin sain läpi, vaikka harmillisesti siinäkin jokunen virhe oli. Lähdin kuitenkin noihin käytännössä ihan nollatasolta, joten olen tosi tyytyväinen kaikkeen oppimaani!

Läksyjä tekemässä :-)

Vikan päivän kunniaksi koulu tarjosi kakkukahvit, ihan hyvää oli kakku n. 1.5 vuoden tauon jälkeen :-)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Tavoitteet uusiksi

Laitoin just mun valkulle ja Bullille meiliä, että en enää tavoittele kisalavoja. Toi päätös syntyi lopullisesti tällä viikolla melontavaelluksella. Tajusin etten halua sitä riittävästi. En halua käyttää kuukausipalkkaani yhteen päivään, en halua kasvattaa mun hiuksia, en halua blingblingiä. En halua liikkua pelkästään kisalavoja ajatellen, haluan edelleen treenata, treenata kovaa, mutta haluan tehdä niin paljon muutakin.

Nyt just houkuttelee ihan hirmuisesti melontakurssit ja viimeistään heinäkuun lopulla olen sellaiselle menossakin, melomaan joka tapauksessa aikaisemminkin. Eihän melonta toki kiellettyä ole, vaikka kisaproggiskin olisi kesken, mutta jotenkin koen, että toi tavoite sitoo liikaa ja kun en mä enää vaan halua sitä. Ei se oo mun juttu. Ehkä.

Meiliinkin laitoin, että voihan se olla, että muutan vielä mieleni. Tuskin nyt lähitulevaisuudessa, mutta vielä joskus. Ei voi tietää.

Toinen valmennusvuosi loppuu elokuussa ja ihan varmasti kolmas vuosi alkaa heti seuraavana päivänä. Hommaa tässä kropassa riittää edelleen, haluun, että joku miettii mun ruoat ja treenit valmiiksi ja haluan käydä säännöllisesti pt-treeneissä. Farmeilu on ihan huippukivaa, ilman sitä kisatavoitettakin.

Kisatavoite asetettiin syksyllä, kun tarvitsin jonkun konkreettisen tavoitteen mun projektille. Nyt on semmonen fiilis, että tavoitteet on jossain ihan muualla. Vaikka melonnassa :-) Melontavaelluksesta koitan tehdä ihan oman blogauksen ensi viikon aikana.

Minä melomassa kohti auringon laskua

Mahtava reissu takana <3
Valokuvat otti mun kurssikaveri Pasi Väisänen, joka pääsee kyllä vielä bodarikuviakin ottamaan, vaikka en sinne lavalle nousekaan :-)