Usko unelmiis!

Siinäpä just oiva elämänohje mulle! En uskalla välillä oikein edes unelmoida, koska niin monta kertaa on usko itseen loppunut jo alkumetreillä. Sitä uskoa on kyllä tullut roimasti lisää viimeisen parin vuoden aikana. Olen varmasti aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka tää valmennus on muuttanut mua paljon myös muutenkin kun ulkoisesti. Oon löytänyt itsestäni taistelijan, joka ei heti tiukan paikan tullen luovuta! Pt-treeneissä siihen ei oo ollut mahdollisuutta ja olen pystynyt osan siitä siirtämään myös ihan arkielämään.

Personal trainer -koulutus on jo yli puolen välin ja nyt pitäisi vaan rohkeasti unelmoida. Asettaa itselleen tavoitteita ja alkaa tekemään rohkeasti töitä niiden eteen!

Oon käynyt nyt muutaman kerran Fitfarmin mentaalivalmennuksessa ja vielä on kolme kertaa jäljellä. On ollut tosi hyviä käyntejä. Olen oivaltanut, että mussa on paljon hyvää, paljon potentiaalia ja olen hitaasti, mutta varmasti menossa eteenpäin. Elämässä on ollut ja on vieläkin osa-alueita, joihin en ole tyytyväinen, mutta teen töitä sen eteen,  että tilanne muuttuu.

Treenit kulkee tällä hetkellä jalkoja lukuunottamatta tosi hyvin! Treenaan vuoroviikoin Killen kanssa selän tai rinnan, eilen taas maveteltiin ihan hyvin tuloksin, paremminkin olisi mennyt,  jos ei pää pettäisi. Se on välillä pienestä kiinni, että nouseeko se tanko! Aikamoinen pettymys iski hetkeksi, kun luovutin yrityksestä,  mutta sitten päätin etten jää sitä märehtimään, oon kuitenkin ton kypärän pidonkin suhteen mennyt ihan huiman harppauksen eteenpäin!

Kyllä Arska tietää!

Jalat ehdin tehdä uudella ohjelmalla pari kertaa kevyesti läpi. Mut toi polvi ei vaan ota parantuakseen. Se kuvattiinkin viime viikolla,  mutta mitään ei löytynyt,  onneksi, vähän kun kulumiakin epäiltiin. Sain uudestaan 2 vk tulehduskipulääkekuurin ja fyysistä rasitusta tulisi välttää. Töissä se on vähän vaikeeta, kun meillä ollaan jalkojen päällä ihan jokaisessa työpisteessä. Sunnuntaina polvi otti sitten taas vähän enemmän iskua työvuorosta ja kipeytyi enemmän. Torstaina pääsen onneksi taas mun fysioterapeutille ja katsotaan vähän mun seisomisasentoa ym., jos sieltä lötyisi jotain. Työterveyden kautta saatan päästä uudestaan ortopedille, lääkärin mukaan polvi pitäisi saada täysin kuntoon, kun ei mitään rakenteellista vikaa ole. Paljon vaan aina palaa rahaa näihin vaivoihin, lääkärireissut menee onneksi työterveyden piikkiin, mutta fyssari/hieronta omasta pussista, jälkimmäiset ei tietenkään ole pakollisia, mutta jos ne yhtään edistää parantumista, niin pakko on yrittää ja maksaa!

Vähän kylmää polveen työpäivän jälkeen

Tein äsken taas vajaan viikon ruoat valmiiksi. Paistoin kanaa ja jauhelihapihvejä sekä keitin riisiä. Hiilaria täytyy vielä tehdä lisää, mutta noilla pärjää nyt 4 päivää. Viikonloppuisin olenkin ottanut vähän rennommin, päivälliseksi syönyt samaa kun muu perhe ja aina vaan himoitsemaani ruisleipää iltapalalla. Jätskiäkin söin viime viikonloppuna ja karkkiakin, ihan on hurjaksi touhu mennyt! Ehkä tää on nyt sitä normaalia elämää tai sen opettelua,  arki ja osa viikonlopusta tiukasti ja terveellisesti ja osa vähän rennommin. Painoa tietysti tarkkailen säännöllisesti ettei kiloja ala kasapäin kertymään!

Oikein ihanaa viikkoa kaikille, muistakaa hymyillä, se tarttuu :-)