Kuulumisia

Viimeiset pari viikkoa on olleet kovin kiireiset eräisen vaalien vuoksi, mutta nyt taas vähän helpotti! Perhe ja vuorotyö tuo jo haastetta arkeen, kaikki ylimääräinen vaatii välillä aika tiukkaa aikataulutusta. Jokunen salitreeni on jäänyt välistä, mutta ruokavaliota noudatan tiukasti.

Laitoin perjantaina taas valmentajalle s-postia tuoreista mitoista. 10 viikon saldo painon suhteen oli -7.6 kg, maanantaina se oli jo tasa 8 kg :-) Kävin maanantaina vaa'alla katsomassa, että vaikuttiko lauantain kevyt luvallinen poikkeaminen ruokavaliosta, mutta miinusta oli. Vyötäröltä on lähtenyt 11cm ja sen kyllä huomaa vaatteista! Farkkukoko on pienentynyt keväästä kaksi kokoa!

Oon noudattanut ruokavaliota todella tarkasti, punnaan kaiken ja syön/juon juuri sen, mitä käsketään. Mitään muutoksia en tee ilman valmentajan lupaa ja kysyn herkästi, jos on jotain ongelmaa. Viime viikolla laitoin meiliä jaloistani, jotka eivät meinaa palautua ollenkaan, herään öisinkin reiden kramppeihin ja reidet tuntuu menevän hapoille pelkästä kyykkyyn menemisestä. Sain hyvät neuvot ja tuntuu, että tilanne on helpottunut.

Tällä hetkellä jalat on kyllä melko heikossa hapessa, sillein hyvällä tavalla. Kävin taas maanantaina treenaamassa  Harrin kanssa. Treeni ei ollut henkisesti yhtä raskas kun aiemmin, toistoja ei juurikaan lisätty kesken sarjojen. Rautaa oli mun mielestä etenkin prässissä paljon, mutta hyvin mä jaksoin! Treenaaminen pt:n kanssa on vaan niin erilaista, se motivoi ihan satasella, kun saa palautetta ja tulee hyviä onnistumisen tunteita. Välillä meinaa silmissä pimetä ja polvet pettää, mutta pt:t tuntuu hyvin tietävän treenattavan rajat. Maanantaina piti kyllä lopuksi pari minuuttia maata lattialla polvet ylhäällä, kun silmissä alkoi oikeasti pimetä ja tuli tosi huono olo. Mutta siitäkin selvittiin ja tein vielä hyvin aerobiset treenin päälle.

Se on jännä, miten tuolla salilla se oma pää ei meinaa uskoa, että vielä sitä jaksaa. Se korostuu etenkin tuolla pt-treenissä, eihän sitä yksin tule koskaan treenattua niin kovaa. Usein vikoissa sarjoissa se eka toisto on pahin, sitä tulee heti semmonen tunne, pelko, ettei sitä jaksa. Sitten kun pt huutaa vieressä, niin  alkaa vähitellen uskomaan, että kyllä mä jaksan, ole hiljaa pelkuri siinä toisella olkapäällä!

Tässä vielä mun lounas, joka oikeasti on päivällinen, mutta syön tän aina treenin jälkeen, kun lounaassa ei ole hiilareita. Kanaa, pastaa, kurkkua, raejuustoa, suolaa ja mausteita.