Tänään oli alunperin tarkoitus mennä salille, menen vasta klo 12 töihin ja sitä ennen olisin ehtinyt treenaamaan vallan mainiosti. Illalla alkoi kuitenkin laiskottamaan ja mietin, että jos pitäisin kuitenkin treenistä vapaapäivän. Siitä alkoikin tahtojen taistelu pään sisällä!
Aina, kun lipeän aiemmin suunnittelemastani rytmistä, tulee laiskuri-fiilis kehiin. Lepopäivän pitäminen tänään on ihan fiksu ajatus, sillä huomenna on pt-treeni ja ehdin sen viikon neljännen treenin tehdä hienosti perjantaina tai jopa sunnuntaina. Periaatteessa mun tarvitse edes tehdä kun kolme treeniä viikossa, mutta koska mahdollisuus on myös neljään, niin siihen pyrin!
Mutta juttu onkin varmaan juuri siinä, että en tee alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Lähtökohta lepopäivän viettoon ei ole levon tarve vaan se, että en jaksa lähteä salille. Ja vaikka kroppa lepoa tarvitseekin, niin pää tietää totuuden.
No, tänään nyt kuitenkin on se lepopäivä eli nukuin vähän pitempään, söin rauhassa aamupalan ja kohta lähden kävelemään töihin. Pientä aerobista siis tänäänkin.
Huomenna on siis tiedossa pt-treeniä. Se on jännä, miten sitä aina etukäteen pelkää, semmosia pieniä perhosia pyörii vatsassa ja matkalla treeniin sitä suunnilleen hyperventiloi. Salilla sitä sitten olo helpottaa ja treenin aikana ei todellakaan enää ehdi perhoset pyöriä vatsassa. Sitä pyörii yleensä vaan kaikki aamulla syöty ruoka. Jalkatreenit on rankimpia, niin hekisesti kun fyysisestikin. Niissä tulee huono olo, oksettaa ja itkettää. Yleensä sinne mukavuusalueen ulkopuolelle mennään jo ensimmäisen 10 minuutin aikana ja vielä pitäisi 50 minuuttia jaksaa. Ja sitä jaksaa, jokaisen sarjan niin loppuun asti, kun se vain on mahdollista, ylittää itsensä monta kertaa tunnin aikana. Lopussa raahautuu rappuset ylös hitaasti ja täristen, naama punaisena ja vakavana, mutta sisäisesti iloisesti hymyillen. Viimeksi koin niin ison valaistumisen hetken niiden polven alta vetojen aikana, tuli niin hyvä olo, se kiitollisuus, että mä saan tehdä tätä. Ihan mahtavaa ja huomenna sitä on taas tiedossa!
Mutta nyt lähden töihin ja illalla nautin rahkani Jutta ja puolen vuoden Superdieetit -ohjelman parissa. Siinä on oma valmentaja Mikko ollut muutaman kerran ja vilahti tuon mun vakipt:kin siinä jossain jaksossa.
Ihanaa keskiviikkoa kaikilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti