Raskas viikko takana, mutta valoa on näkyvissä :-)

Viikko on todellakin ollut raskas. Alkuviikko meni lauantaina tapahtumia kelaten. Mulla on vähän ehkä huono tapa kelata juttuja uudestaan ja uudestaan. Onneksi kelaan paljon myös positiivisia tapahtumia, kuten hyviä keikkoja. Viime lauantailta kelattavaksi jäi kuitenkin vain se, mitä tapahtui veneen pystyyn nousun ja mun veneen noston välissä. Kolme ekaa lasku oli ihan mahtavia, etenkin se kolmas Äijäkosken slalom, mutta ikävä kyllä mulla ei niistä kuitenkaan ole samanlaista jälkeä mielessä kun siitä viimeisestä.

Olen viikon aikana oppinut itsestäni paljon. Monen asian merkitys on myös muuttunut. Olen kirjoittanut useamman sähköpostin valmentajalle ja saanut paljon tukea ja tsemppiä. Motivaatio projektiin on tällä hetkellä vähän hukassa, mutta jatkan sitä silti entiseen malliin. Tää viikko meni yhdellä kevyellä pt-treenillä, mutta ens viikolla jatkan treeniä taas ohjelman mukaan. Ruokavaliota olen noudattanut gramman tarkkuudella.

Pt-treeni oli tiistaina. Avauduin heti tapahtuneesta ja kerroin ettei musta ole ehkä ihan normisettiin, kun saattaa alkaa vähän hajottamaan. Tehtiinkin selkeästi kevyempi treeni, vaikka ihan uusia lihaksia kipeäksi sainkin :-) Kerran meinasi itku tulla, kun Harri käski taistelemaan ja jotenkin olin mielessäni heti siellä koskessa. Onneksi on hikipyyhe, mihin voi hautautua, koska mähän en itke. Piste. Siitä noustiin ja pää saatiin tyhjäksi ja lopputreeni tehtyä. Hyvää se teki, mutta mietin, että kyllä noi pt:kin kaikkea joutuu kokemaan :-)

Koen, että oma hyvinvointi on todella tärkeä asia, mutta jollain tavoin ajattelen siitä kuitenkin eri tavalla kun reilu viikko sitten. Vaikka tuo pehmeä keskivartalo edelleen ärsyttääkin, niin ei enää niin paljon. Tajuan, että olen vahva, sitkeä ja periksiantamaton, yhdellä vatsamakkaralla ei ole mitään merkitystä!

Torstaina kävin juttelemassa Fitfarmin mentaalivalmentajan Varpun kanssa. Olin varannut ajan Varpulle jo varmaan kuukausi sitten. Vaikka mulla ei ole ollutkaan mitään isompia ongelmia ruokavalion ja treenin noudattamisen kanssa, niin pienoista väsymystä on kuitenkin havaittavissa ja olin ajatellut, että ehkä saisin Varpulta vähän välineitä käsitellä mahdollisia tulevia ongelmia. Olen hyvin jalat maassa kulkeva ihminen, uskon mitä näen jne., mutta nyt on todettava, että joidenkin asioiden pitää vaan tapahtua.

Tapaaminen oli todella ajatuksia herättävä, sain pari kotiläksyä ja paljon mietittävää siitä, että kuka mä oikein olen? Ja mitä mä elämältäni haluan? Lauantainen oli jotenkin niin pysäyttävä kokemus, että olen todella joutunut miettimään, että mitä mä elämältä haluan ja sain kyllä Varpulta paljon eväitä näiden kysymysten käsittelemiseen.

Vielä en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta erään ystävän rohkaisusta olen vähän heittänyt verkkoja veteen. Nyt täytyy olla rohkea ja uskaltaa vähän heittäytyä. Uskon siihen, että kala nappaa, jos niin on tarkoitus! Ja jos ei nappaa nyt, niin parempi kala nappaa myöhemmin! Asiat järjestyy!

Sen oon oppinut, että näin 38-vuotiaana oon vielä ihan raakile ja paljon pitää vielä oppia, ihan musta itsestäni! Välillä pitää vaan pysähtyä ja miettiä, että mihin suuntaan haluaa mennä.