Tapahtui Turtolan K-citymarketin karkkihyllyllä

Viime keskiviikko oli vähän rankka päivä aikataulullisesti. Mulla oli periaatteessa vapaapäivä, mutta kävin tekemässä töissä yhden jutun pikaisesti. Sitä ennen olin ehtinyt käydä aamuaerobisella ja viedä tytöt päiväleirille ja syödä pikaisen aamupalan. Töistä menin salille, salilta kotiin, ruokaa, esikoinen hammaslääkäriin, kauppaan ja pienemmät leiriltä kotiin. Sitten lapsille ruokaa ja pienemmät treeneihin. En jaksanut ajella enää kotiin, joten menin Cittariin kuluttamaan aikaa.

Olin miettinyt jo matkalla, että voisin ostaa itselleni karkkia. Kukaan ei tietäisi, jos söisin vähän karkkia. Siitä ei olisi mitään haittaa, eikä valmentaja saisi sitä tietää.

Kaupassa näin ekana karkkihyllyt, mutta menin kuitenkin katselemaan vaatteita ja löysin yhden M-koon paidan, minkä ostin. Ostin myös söpöjä pieniä kannellisia rasioita, mihin voi laittaa pähkinöitä ym. evääksi.

Sitten karkkitiskille. Kävin mielessäni tuota ei-kukaan-saa-tietää ja mietin myös sitä, että jos joku tuttu näkee, niin kerron, että ostan lapsille. Mietin, että ostanko suklaata, mutta ei se oikein oo mun juttu. Sitten katselin karkkipusseja, isoja ja hetken mietin, että siitä voisin syödä useamminkin. Aloin kuitenkin miettimään, että ehkä pieni pussi on ihan riittävä. Vaiko kuitenkin joku lakupötkö? Karkkiaski? Päädyin pieneen pussiin ja aloin katsomaan niitä läpi, että minkä ottaisin. Lopulta mulla oli kädessä semmonen pieni TV-mix -pussi.

Sit mä aloin kelaamaan, että ketä mä tässä yritän oikein huijata? Ketä mun karkinsyönti kiinnostaa? Ja joo, toki mun valmentajaa mun karkinsyönti kiinnostaa, mutta mun projektihan tää on, mun kroppa ja mun terveys! Itselleni mä tässä olen vastuussa enkä kenellekään muulle!

Eihän tää mun projekti siihen kaatuisi, jos yhden karkkipussin söisin tai vaikka kaksi. Mutta jotenkin musta tuntuu, että jos sorrun kerran, niin sitten on tosi paljon helpompi sortua uudestaan. Eikä kyse ole edes pelkästään siitä sortumisesta vaan siitä, että mihin mä sitä karkkia tarvitsen? Mitä mä sillä paikkaan?

Tuolloin keskiviikkonahan oli kyse vaan siitä, että mulla oli tavallaan vähän kurja päivä takana. Kiire, enkä missään välissä ehtinyt oikein istahtaa kunnolla aloilleni. Halusin tavallaan palkita itseäni tai ehkä jopa lohduttaa karkilla, vähän jotain herkkua, niin tulee parempi mieli.

Superhyvä mieli tuli kuitenkin, kun jätin sen karkkipussin hyllyyn, otin tilalle pienen Pepsi maxin ja lähdin kassalle! Olin niin tyytyväinen itseeni!

Vein tytöt kotiin ja lähdin koiran kanssa iltalenkille, käveltiin läheisen järven rantaan ja nautin maisemasta! Tuli varmasti parempi olo, kun mitä karkkipussista olisi tullut!

Kovasti olen tässä keräillyt motivaatiota, lukenut pitkästä aikaa fitness-blogeja, lukenut ihmisten treeneistä, kisavalmisteluista ja kaikesta, mikä vaan sitä motivaatiota herättelee. Oon ajatellut paljon, että mitä mä haluan, oonko tyytyväinen tähän kuntoon vai haluanko enemmän?

Treenaaminen on tosi kivaa, kunnon pt-treenit superkivoja. On ihana pakottaa itsensä aamulla aikaisin ylös ja aamuerobista tekemään. On ihana punnata ruoat ja syödä säännöllisesti ja terveellisesti. On ihanaa ostaa pienempiä vaatteita :-) On supermegaihanaa kuulla ihmisten suusta taikasanat - vitsi sä oot kutistunut :-) Viimeksi eilen yksi työkaveri oli katsonut, että meillä on uusi työntekijä, kun olin muka niin pieni :-) Itsellä kun ei oo yhtään vielä semmonen olo, että olisi pieni, nään vaan ton mun maharöllön, en muuta. Mut matka jatkuu, motivaatio on tullut takaisin ja vuoden kuluttua oon niin elämäni kunnossa!

Tässä vielä päivän kuntoa hyvin epätarkasti, vielä en saa leukoja tehtyä, mutta se on vaan ajan kysymys :-)

Ihanan aurinkoista viikkoa kaikille :-) Ja hei, jouluun on enää 6kk, saan ehkä sillon vapaasyöntipäivän!