Motivaatiosta, pt-treenistä, kehonhuollosta ja mahastakin, mikä siellä on ;-)

Syksyllä oli blogeissa tosi paljon kirjoituksia fitness-buumista, osa melkein lopetti treenamisen, kun ei jaksaneet enää treenihypettelyä ja kisatyttöjen kuvatulvaa. Oli varmaankin just syksyn kisojen jälkeen. Itse en sillon jaksanut oikein asiaa sen kummemmin miettiä, kisapäätöstä ei vielä ollut ja koin olevani vähän tuon buumin ulkopuolella. Ja koen edelleen. Ehkä se on tämä ikä? Täytän kesällä 40v ja olen ollut aika lailla semmonen omien polkujen kulkija aina, lapsesta asti, pyrkinyt välttämään juttuja, mitä kaikki tekee. Tai en välttämään, mutta jonkun suosio ei tee siitä yleensä mun silmissä tavoittelemisen arvoista.

Säännöllisesti joku kysyy multa, että mitä järkeä tässä on ja kysyn sitä toki välillä itseltänikin :-) Viimeksi sitä kysyi äitini viikonloppuna tai lähinnä hän ihmetteli noita pt-treenejä. Puhuimme tammikuussa alkavasta Jutta ja puolen vuoden superdieetti -ohjelmasta ja äitini kauhisteli niitä treenejä, mitä valmennettaville siinä pidetään. Onhan ne hurjia, mutta niistä saa niin paljon, kehittyy sekä pää että lihakset. Olo etenkin rankan jalkatreenin jälkeen on ihan mieletön, sitä ylittää itsensä ihan täysin ja on niin voittajan fiilis jälkikäteen. Usein sitä saa myös positiivista palautetta, mikä ainakin mun mieltä lämmittää aina tosi paljon. Jokainen pt on erilainen, treenitapa on erilainen, toiset antaa enemmän palautetta ja toiset vähemmän.

Kisaaminen on sitten erikseen. Ei kai siinä oikeasti tämän ikäisen kohdalla pahemmin järkeä ole :-) Anna kirjoitti omassa blogissaan tänään motivaatiosta, kopioin tähän yhden kappaleen:

Motivaatio ei ole mikään ihmisen sisälle rakennettu juttu. Se on asia, minkä ihminen luo itse itselleen omien toiveiden ja tavoitteiden pohjalta. Se on parhaimmillaan luja tahtotila, missä ihminen toimii saavuttaakseen tavoitteensa. Ihminen motivoituu asioista, mitkä kokee itselleen tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Motivaatiota löytyy eniten yleensä silloin, kun tehdään töitä asioiden eteen, jotka vaikuttavat suoraan omaan elämään. Itse olen huomannut, että paras motivaatio ja tahtotila löytyy, kun tekemisellä on joku konkreettinen ja selvä tavoite.

Kisapäätös on mulle tuo konkreettinen ja selvä tavoite. Toki voisin treenata ja syödä terveellisesti ihan omaksi iloksenikin, mutta huomasin syksyllä, että se ei vaan riittänyt. Olin onnistunut ensimmäisen vuoden valmennuksessa hyvin, pudottanut 30 kg ja vaikka vielä olikin pudotettavaa, niin se ei vaan enää pelkästään riittänyt. Piti saada jotain konkreettisempaa ja jotain sellaista, mihin tähdätä kun ns. normaalipaino olisi saavutettu. No, en koskaan päässyt siihen normipainoon, kun tehtiin kisapäätös ja lisättiin ruokaa ja sillä tiellä ollaan :-)

Tällä viikolla tajusin, että en oikeastaan tee enää mitään elämäntaparemppaa. Se on jo tehty, onnistuneesti. Nyt pitäisi tehdä töitä oikeasti sen eteen, että näkisin itseni kilpailuihin tähtäväänä urheilijana? Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta kun tähtäin on n. 1v 3 kk päässä, niin ei siihen kyllä pitkä aika ole!

Eilen mulla oli treeni mun oman valmentajan Mikko Korpeisen kanssa. Tehtiin olkapäitä, koska ne vaatii nyt eniten töitä. Jossain vaiheessa Mikko sanoi, että ota toi äskeinen asento ja niin mä seisoin kädet lanteilla, kyynärpäät koukussa. Näytin kuulema tosi isolta :-) Vähänkö tuli hyvä fiilis tosta!!! Mikko ei anna turhaa palautetta, tiedän, että tarkoittaa, kun jotain sanoo ja nyt oli reilussa kuukaudessa olkapäissä tapahtunut kehitystä, ihan mahtavaa! Seison jatkossa aina ja joka paikassa noin :-) Jossain vaiheessa mietin ääneen, että olikohan mulla jotain murhetta nyt mielessä? Siihen Mikko totesi vaan, että eihän sulla nyt oo mitään murheita, kun oot täällä :-) Ja se oli niin hyvin sanottu! Koska, jos jotain murhetta onkin, niin treeni ja jo pelkästään Wolfin ilma auttaa aina.

Hyvä oli treeni ja ihan superhyvä fiilis sen jälkeen! Kävin vielä Ristollakin laittamassa niskan kuntoon ja ei ollut tällä kertaa mitään isompaa jumia ehtinyt tulla. Seuraava aika varattiin taas kolmen viikon päähän, sillon on takana taas kouluviikko ja varmaan juminen niska. Hierotaan myös taas vähän jalkoja, mulla on toinen polvi vähän kenkkuillut ja samalla puolella pakara tuntuu tosi tiukalta, noilla saattaisi olla jotain tekemistä keskenään? Myös alaselkä on tuntunut väsyneeltä ja pakarat vaikuttaa myös siihen. Mullahan on pakatreeniä pari kertaa viikossa, lisäksi ne saa isku kyykyissä, mitä mulla on myös parina päivänä, mavekin ottaa vähän joka paikkaan. Täytyy olla kyllä tyytyväinen, että voin käydä hänen luonaan säännöllisesti!

Nyt on vähän heikosti kuvia tarjolla, kun ei ole tullut mistään treeneistäkään kuvia otettua, siellä kun on aina vähän muutakin tekemistä. Ehkä pieneksi kevennykseksi kuitenkin loppuun kuva, joka ei tuo ihan mun parhaimpia puolia kropassa esille. Mikko sanoi mulle eilen, että tällä ruokavaliolla ei rasvaa tulee lisää. Sitä sitten vaan miehen kanssa illalla mietittiin, että mitäköhän tuolla mun mahassa sitten on :-)

Massu täynnä ruokaa

Tollein kivasti toi maha aina pullahtaa, kun syön. Melkein voisi kuvitella, että on perheenlisäystä tulossa, mutta ei kyllä ole :-) Mulle on luvattu, että tuo lähtee kyllä pois sitten, kun on se aika ja luotan siihen! Mutta kieltämättä, kun on pitkän ajan tehnyt töitä sen eteen, että saa ton repun tosta edestä pienenemään, niin hieman harmittaa, kun farkut kinnaa nykyään reisien lisäksi myös vyötärön kohdalta...

Ai miten niin vaakaraidat leventää?!

Takaapäinhän tilanne ei näytä ollenkaan pahalta, mun maha on vaan edessä, ei sivulla. Kivan leveältä näyttää selkä vaakaraidoissa :-)

Nyt painun unille. Huomenna olisikin tiedossa pakollinen lepopäivä salilta, ihan ohjeiden mukaan ei mennyt tämän viikko, kun tein 4 treeniä peräkkäisinä päivinä. Huomenna kuitenkin lepoa ja sunnuntaina treenataan taas ulkona, tällä kertaa ei pitäisi hiekan pöllytä, päästään lumeen peuhaamaan. Ihanaa viikonloppua kaikille!