Kansikuva

Kansikuva

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Voihan supraspinatus!

Aina ei kaikki mee ihan suunnitelmien mukaan. Nyt mennään sitä vaihetta, kun mun pitäisi tahkota kovaa lisää lihaa ja erityisesti tuonne olkapäihin! Nyt on kuitenkin niin, että viimeisen kuntotsekin jälkeen en ole tehnyt ainuttakaan olkapäätreeniä, yläkropalle vain yhden selkätreenin ja senkin tällä viikolla. Neljän viikon saldo on muutama jalkatreeni ja yksi toiminnallinen treeni.

Tällä viikolla oli tarkoitus käydä treeniohjelma läpi eli tehdä kaikki viisi treeniä. Viikonlopun jäljiltä käsi tuntui suht ok:lta, öisin vähän särkyä, mikä aina iltaa kohden helpotti. Sunnuntain toiminnallinen treeni oli jalkapainotteinen, mutta tein muutaman punnerruksenkin ja ei sattunut mihinkään.

Maanantaina kävin sitten tekemässä aika kevyen selkätreenin. Tein kaikki liikkeet, mutta kevyemmillä painoilla, hyvää tekniikkaa noudattaen ja en mennyt sarjoissa ihan loppuun asti. Tarkoitus oli lähinnä kuulostella, että sattuuko mihinkään, tuntuuko pahalta? Maveakin tein vain pari sarjaa ja taisi olla vain joku 70-80 kg tangossa rautaa. Versat piti ottaa aika pian ylä- ja alataljassa mukaan, kun ei oikean käden sormissa ole nyt oikein puristusvoimaa. Ongelmia tuotti myös treenipäiväkirjan täyttäminen, kirjoittaminen on nimittäin vähän hankalaa tällä hetkellä, myös läppärillä.

Hyvältähän se treeni tuntui, ei sattunut mihinkään ja olin treenin jälkeen oikein toiveikas. Ehkä tää tästä alkaa nyt helpottamaan ja pääsen kunnolla treenaamaan?

Tiistaina oli sen verran ohjelmaa omien hiihtolomalaisten kanssa, että en mennyt salille, keskiviikkona oli tarkoitus mennä kokeilemaan rinta, hauis & ojentajat -treeniä. Heräsin kuitenkin yöllä siihen, että kättä särki tosi paljon. Olen viimeisen neljän viikon aikana herännyt ihan joka yö siihen särkyyn, mutta tuo tiistaiyön särky oli niin voimakasta, että en enää saanut missään asennossa uudestaan unta. Tulin viiden jälkeen sohvalle pyörimään, että mies saa nukkua rauhassa.

Mä en ollut lääkärillä käynyt, kun ajattelin, että pärjään kivun kanssa ja kuntoutan vaan tuota olkapäätä/kättä hierojan ja osteopaatin kanssa. Keskiviikkona kuitenkin tajusin, että mä en enää pärjää tuon säryn kanssa, illalla ahdistaa mennä nukkumaan, kun tietää, että yöllä herää taas särkyyn :-( Ja kun ei mitään helpotusta ollut näkyvissä, päinvastoin.

Varasin sitten ajan Koskiklinikalta, missä toimii myös Sporttiklinikka. Katsoin ensin Sporttiklinikan lääkärit ja huomasin, että parilla lääkärillä oli myös päivystysaikoja. Tällä hetkellä ei hirveesti ole ylimääräistä rahaa, joten koitin päästä mahdollisimman halvalla. Yritin myös ensin ihan terveyskeskuksen omalääkärille, mutta yhdelläkään lääkärillä ei ollut vapaita aikoja ja ainut vaihtoehto olisi ollut mennä jonottamaan sairaanhoitajalle ja hän olisi ensin arvioinut tarvitsenko lääkäriä ja sitten katsonut, että olisiko jollain lääkärillä joku rako, mihin olisin mahtunut. Tossa oli niin monta ehkää, että päätin mielummin luopua jostain pt-treenistä ja mennä tuonne Koskiklinikalle.

Sainkin ajan heti aamupäivälle ja eipä siinä mennyt kun 15 minuuttia ja olin jo lääkäristä ulkona. Lääkäri oli hieman vanhempi ja tärisevä, mutta vakuutti kyllä mut ammattitaidollaan. Aikani nostelin käsiä ja diagnoosi oli selvä. Kiertäjäkalvosimen tulehdus ja nimenomaan supraspinatus-lihaksen. Supraspinatus on lihas, joka loitontaa kättä vartalosta eli mulla sattuu olkapäähän, kun nostan kättä joko sivusuunnassa tai eteen. Sain tulehduskipulääkekuurin, vahva lääke, jota otetaan vain yksi päivässä ja mä otan sen illalla, että auttaisi yösärkyyn. Tuota otan viikon kuurin ja jos ei ala helpottamaan, niin toinen viikko vielä. Lisäksi Voltaren forte -geeliä 3 krt/vrk. Lisäksi treenitaukoa pari viikkoa.

Nyt oon kolmena iltana tabun ottanut ja ei oo kyllä ollut mitään isompaa vaikutusta. Niin kovaa särkyä ei ole ollut kun sillon ti-ke yönä, mutta joka yö herään siihen, että kättä särkee. Ja särky jatkuu koko päivän, etenkin jos on enemmän paikoillaan. Suurimman osan ajasta ajattelen vaan sitä, että särkee, sattuu, hieron toisella kädellä olkapäätä, puristan kättä nyrkkiin ja ojentelen sormiani.

En sitten mennyt tällä viikolla tekemään niitä jalkojakaan. Haluun vaan, että tää särky menee pois. En halua tehdä mitään, mikä lisäisi sitä, pidentäisi toipumista yhtään.

Maanantaina mulla on aika osteopaatille ja kyllä mä kovasti toivon, että hän osaisi tehdä jotain, mikä veisi särkyä pois. Jos tuolla on rangassa on se lukko, niin saisi sen auki ja se helpottaisi. Tai jotain muuta, ihan mitä vaan. Ens viikolla on myös tapaaminen mun valmentajan kanssa, joudutaan varmaan vähän tekemään muutoksia mun olkapäätreeniin, tää ei nimittäin saa kovin usein toistua, muuten menee olkapää kokonaan rikki! Jokainen tulehdus rappeuttaa niitä jänteitä ja joku kaunis päivä se kiertäjäkalvosin voi vaan revetä ja sitä mä en halua! Nyt siis tehokasta, mutta olkapääystävällisempää treeniä, enemmän kiertäjien lämmittelyä ennen treeniä ja todennäköisesti varaan ajan meidän yhdeltä pt:ltä, joka on myös fysioterapeutti/urheiluhieroja ja hänen kanssaan vielä käydään treeni kunnolla läpi.

Löysin tänään jätesäkillisen mulle aaaivan liian isoja vaatteita, oli paitaa kokoa 52-56 ja parit housutkin, ei tosin noin isot. Nythän siis menee paidoissa mallista riippuen 38-40 eli muutaman koon olen pienentynyt. Valkkasin pari vaatetta, mitkä aion pukea tänään/huomenna päälleni ja mies saa ottaa parit kuvat. Laitan ne ehdottomasti sitten myös tänne teidän iloksi :-)

Ostin kaverilta kasan munia, heti ei tarvii kaupasta ostaa :-)

Vapriikista löytyi iso rengas, ei kaatunut

Sain kaverilta myös paljon marjoja, tässä iltapalarahkan kaveriksi menossa puna-, viher- ja mustaherukoita sekä mulle ihan uusia sakatoon-marjoja.

Treeni-iloa teille, joilla treenit kulkee! Meille, joilla ei kulje, keksitään jotain muuta kivaa ja nautitaan sitten senkin edestä, kun taas salille raudan pariin päästään! Eipä ne sieltä mihinkään katoa!

6 kommenttia:

  1. Voi meidän hemoreisi! Kuulostaa todella ikävältä ja ikävä kyllä aika samanlaiselta kuin mun ongelma. Jukka myös supraspinatuksesta puhunut ja yösärky mullakin se pahin. Nyt kokeilin ekaa ekrtaa hauis-ojentajatreeniä, huomiselle suunniteltu Annen kans selkä. Olkapää ja rinta pannassa. Viikon päästä Miloksen leiri. Mitä tabuja vois ottaa, että ehtis parantua....?! Voimia meille molemmille! Sä oot onneks selkeästi kuitenkin oppinu relaamaan ja se on hyvä se, mutta toivon silti, ettei taukosi tästä enää pitkittyisi.

    t. Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Eija! Toi supraspinatus on kai useimmiten syynä, kun olkapää kenkkuilee. Pitänee alkaa munkin rakentaa vaikka käsiä, jos ei olkapäät supertreenejä kestä, kyllähän iso habakin kiva olisi :-) Tai sit vaan rakentaa lisää noita hemoreisiä ;-)

      Toivottavasti saat itsesi kuntoon ennen ens viikon leiriä, pyydät Jukalta jotain teippauksia lisäksi, jos ne vaikka vähän auttaisi selviämään leiriltä yhtenä kappaleena!

      Poista
  2. Voi! Voi! Kovasti jaksamista kipuilun kanssa. Sitä ei osaa ymmärtääkään ellei ole itse kokenut! :/ Nyt tosiaankin kannattaa miettiä peliliikkeet tarkasti läpi ettet löydä itseäsi vieläkin kurjemmasta tilanteesta. Onneksi sinun vaivasi on sellainen, että sen kuntoon saa kunhan on oikeat systeemit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä tää kuntoon tulee. Pitää nyt vaan malttaa ja antaa parantua ja sitten kuntouttaa sitä sitkeesti ja olla jatkossa varovaisempi! Kyllä tää on jo jonkin aikaa aiemmin pienesti oireillut, mut en oo sitä kuunnellut ja tässä ollaan. Jatkossa aion olla supertarkka ja kuunnella kroppaani paremmin!

      Kiitos kommentista :-)

      Poista
  3. Voi että mulla harmittaa sun puolesta ihan suunnattomasti! Itselläkin reistas olkapää juuri saman kuuloisesti hieman yli vuosi sitten, mutta sen toimintakyky palautui Riston taikanäpeillä...
    Pikaista paranemista, että pääset taas treenaamaan! Tällaisilla hetkillä sitä pääkoppaa koetellaan oikein kunnolla. Mutta hemoreisien syntyyn on kyllä tarvittu hemopäätä, eli tiedän että sulta sitä pitoa löytyy! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Ristolla on kyllä aikamoiset taikanäpit, paransi munkin olkapään vuosi sitten. Huomenna on onneksi Mikon kanssa tapaaminen, josko keksittäis jotain kivaa ja meen kyllä vähän jalkoja treenaamaan ettei noi hemoreidet katoo :-)

      Poista