Positiivisuudesta ym. tajunnanvirtaa

Jutta kirjoitti viikonloppuna blogissaan kommentoinnista Fitfarmin fb-sivuilla. Negatiivinen kommentointi on jotenkin tosi yleistä nettimaailmassa, on niin helppoa laukoa omia mielipiteitään, kun ei tarvitse katsoa ihmistä silmiin.

Asioistahan voi ja pitääkin olla eri mieltä. Kaikkien ei tarvii tykätä kaikesta, eihän tää maailman toimisi, jos ei mistään oltaisi eri mieltä. Mutta välillä sitä miettii, että pitääkö joka asiaan sanoa se oma mielipiteensä? Jos sä vaikka naamakirjassa kerrot, että uusin Tuure Kilpeläinen on ihan superhyvä, niin en mä tuu siihen huutamaan, että vittu mitä paskaa! Saatan tulla kirjoittamaan, että ei oo kyllä ihan mun juttu, mutta eihän se multa pois oo, että joku siitä tykkää :-) Pitääkö se oma negatiivinen mielipide tuoda aina esille?

Mun blogiin tuli Kiinan aikoihin kommenttia, että kirjoitan liian positiivisesti. Katselin joidenkin mielestä elämää Kiinassa liian vaaleanpunaistan lasien läpi. En kirjoittanut riittävästi negatiivisista asioista vaan kirjoitin liikaa positiivisista kokemuksista. Samanlaista kommenttia koin aikoinaan, kun olin sähköpostilistalla, missä oli joko kaksosten äitejä tai sitten vaan samana vuonna tms. syntyneiden äitejä, meidän kaksostytöt oli siis ihan vauvoja sillon. Joku lähti siltä listalta pois, kun ei kestänyt mun ns. helppoa elämää kaksosten kanssa :-(

En oo mielestäni koskaan ollut sellainen, että kehumalla kehuisin  omaa elämääni. En arvosta juurikaan mitään materiaa, mua ei kiinnosta muiden automerkit tai asuntojen omistussuhteet. Olen itse tosi pienipalkkainen ja kun miehen tulot suhteuttaa tähän perhekokoon ja mun palkkaan, niin ihan syystä meidän perhe ei käy Thaimaassa hiihtolomalla. Se, että mulla on taloudellisesti mahdollisuus tällaiseen valmennukseen, ei ehkä niinkään ole kiinni niistä tuloista vaan niistä menoista! En sano, että jokaisella olisi tähän halutessaan varaa, mutta kyllähän se on tosi paljon kiinni niistä omista valinnoista.

Mun ongelma on siis siinä, että en osaa kirjoittaa riittävästi negatiivisista asioista. Pakko tunnustaa, että olen myös tosi huono lukemaan niitä. En todellakaan lue blogeja, missä joku valittaa koko ajan jostain, en itse asiassa katsele nykyään pahemmin uutisiakaan, vaikka tiedostan kyllä ettei maailman ongelmat katoa, vaikka mä en niistä tiedäkään. En sulje silmiäni niiltä ongelmilta, olen kyllä mukana aikanakin taloudellisesti monissa hyväntekeväisyysjutuissa, minkä avulla toivottavasti jonkun elämä jossain paranee edes ihan ministi.

Olen kirjoittanut tästä valmennuksestakin pääasiassa positiivisia juttuja. Tää on tuntunut tosi helpolta. Mulle ei tee yhtään tiukkaa syödä päivittäin samoja ruokia, ruusukaali uppoo aina, vaikka paljon olisi muitakin vaihtoehtoja. Salitreenit aamutuimaan on ihan parasta ja pt-treenit jotain sanoinkuvaamattoman mahtavaa.

Mutta jos mä nyt keksin tähän jotain valitusta, niin säilyy tasapaino, voin olla sitten taas loppuvuoden positiivinen:

• aamuaerobiset on mulle vaikeita, siis ne aamulenkit, mutta toivon vuodenajan muutoksen auttavan siihenkin ongelmaan
• välillä aamulla väsyttää salille lähteminen ja joskus ahistaa, kun siellä tulee liian kiire
• joskus aamupala tökkii, kun mehukeitto ja piltti on ihan eri makuisia
• ärsyttää, kun ulkomaiset vadelmat pitää keittää ja maku menee ihan pilalle
• viime aikoina unensaannin kanssa on ollut ongelmia
• treenijuomien mittaaminen on ärsyttävää
• 8kk karkittomuuden jälkeen edelleen tekee mieli karkkia (jouluna söin)
• olkapää (kiertäjäkalvosin) on vaivannut enemmän/vähemmän jo 2-3kk

En mä nyt jaksa keksiä enempää. En oo mikään superihminen, ihan samanlaisia ongelmia on kun muillakin. Oon onnekas, kun mulla on hyvä parisuhde, mahtavat lapset, loistavat työkaverit, muutenkin loistavia ihmisiä lähipiirissä, taloudellisesti vakaa elämä, kiva koti, ihana koira, ihanan lyhyt työmatka, loistava valmennussuhde, hyvä pt, vähemmän nuha kun eilen, paljon proteiinipatukoita kaapissa, kesällä tiedossa kaksi reissua Lappiin, hyvin istuvat farkut, liput Raappanan Tavastian keikalle, liput syksyn Nordic Expoon jne. onhan noita ihania asioita!

No, tää oli tämmöstä tajunnanvirtaa taas, kunhan tyhjensin päätäni :-) Olen onnekas, kun oon tajunnut, että mun elämä on hyvä! Se ei ole mitään ihmeellistä, ihan tavallista, mutta se koostuu monesta pienestä jutusta, mikä tekee siitä todella hyvän! Tää valmennus on valmentanut mua monella tavalla, oon tuolta korvien sisältä ihan eri ihminen kun vuosi sitten ja toivon mukaan en kuitenkaan huonompaan suuntaan oo mennyt :-) Aion jatkaa samalla tiellä!

Tää?

Vai tää?

Kuvia ja videoita pt-treeneistä

Viime yö meni niistäessä ja yskiessä, käväisinkin aamusta työterveydessä ja sain pari päivää sairaslomaa. Oon mielestäni aika harvoin kipeänä, viimeksi olin flunssassa syyskuun alussa ja nyt sitten seuraavan kerran. Perheen muutkaan jäsenet eivät ole tässä välissä sairastelleet eli ollaan aika tervettä sakkia :-) Ihan jäätävä nuha on tällä hetkellä

Perjantaina olin taas treenaamassa Wolfilla Harrin kanssa. Houkuttelin miehen mukaan katsomaan, minkälaista touhu on ja samalla ottamaan vähän kuvia. Ajattelin laittaa tähän videot vikasta prässin pudotussarjasta, mutta en saa ensimmäistä tänne ladattua. Sen voi katsoa kuitenkin mun fb-sivulta. Siihen jatkoksi on sitten nämä alla olevat videot. Tiukkaa vääntöä oli, kuten aina pt-treeneissä! Maksimipainot oli 210kg, mikä ei ole mun enkka, mutta omissa treeneissä en noin isoilla painoilla takareisiä tee, mulla taitaa vikassa sarjassa olla 170kg:n edestä kiekkoja.

Sarjan jälkeen olo oli nääntynyt :-) Ja onnellinen!

Prässin jälkeen väännettiin Hackia, mikä on mulle aina tosi vaikea. Nytkään ei ollut juuri yhtään painoa, mutta se on vaan niin raskas tehdä! 

Seuraavassa kuvassa näkyy kuitenkin ettei treenit oo hukkaan mennyt, erotan jopa omilla silmilläni lihasta :-) Takareidessä on selkeästi muotoa!

Nyt menen jatkamaan niistämistä. Eiköhän perjantain treenikuvia tule vielä tänne lisää tulevissa blogauksissa. Kerrankin juttu ilman ruokakuvia :-)

Muistakaa treenata!

Kuulumisia!

Viime viikolla laittelin taas valmentajalle tuoreita mittoja. Tässä teillekin (suluissa olevat mitat vajaan 4vk aiemmin):

Paino - 1.3 kg  (- 21.1 kg)

Vyötärö - 3 cm (-26 cm)

Lantio  - 2 cm  (- 19cm)

Hauis   +- 0 cm     (- 3cm)

Reisi       - 1 cm       (- 7cm)

Rinnanympärys - 1cm (- 18cm)

Itse sitä aina tuijottaa tota painoa, mikä tietysti tuntuu vajaan 4vk saldona tosi pieneltä. Mutta noi sentit sitten taas kertoo jotain ihan muuta, vyötäröltä lähti monta senttiä. Valmentajakin järjen äänenä kommentoi, että ei kannata tuijottaa painoa, hyvin tulee mitat alaspäin. Uskotaan :-) 

Olen joskus merkkaillut syömisiäni Kiloklubiin ja laittanut sinne tietysti myös painon. Kesäkuulta 2010 löytyi aika hurja merkintä painosta, painoin sillon n. 35 kg enemmän kun nyt! Olimme asuneet vajaan vuoden Suomessa ulkomailta muuton jälkeen ja varmaan vajaan 10 kg olin kerännyt tuon vuoden aikana painoa, syönyt niitä kaikki herkkuja, mitä ilman jouduin olemaan neljä vuotta lomia lukuunottamatta. Karkkia, juustoja, leipää, juustoja ja varmaan vielä vähän juustoja. Liikuin myös vähemmän ja kaikinpuolin elämä oli tosi epäsäännöllistä. 

Aika paljon on elämä muuttunut tuosta. Kaiken A ja O tässä ns. uudessa elämässä on säännöllinen ateriarytmi, asia, jota en vielä muutama vuosi sitten arvostanut vaan kuvittelin, että mulle sopii ruisleipäateria kahvin kanssa 3 krt päivässä ja muuta en tarvitse!

Nykyään syön n. 3 tunnin välein, välillä joutuu vähän tiivistämään, mutta äärimmäisen harvoin menee 4 tuntiin. Joskus työvuorot vähän vaikeuttaa säännöllisyyttä, en pääse aina tauolle silloin, kun olisi paras aika syödä, joskus siis venyy yli tuon 4 tunnin tuo ruokailu, mutta onneksi todella harvoin. Yksi aamutreenin hyvä puoli on se, että ruokailut on sen jälkeen helppo ajoittaa. Jos kävisin salilla päivällä, niin joutuisin paljon enemmän miettimään, että mitä syön ja mihin aikaan. Jos olisin töissä 8-16, niin tilanne olisi tietysti ihan toinen. Mutta kun olen töissä 8-21:30 välillä ja työvuorot voivat olla mitä tahansa 4-10 tunnin välillä, niin se aiheuttaa vähän haasteita. Tai ei aiheuta, kun treenaan aamulla tyhjällä vatsalla :-)

Olin viikonloppuna Helsingissä Fitness Classicissa keräämässä vähän motivaatiota. Mulla ei itsellä ole mitään kisahaaveita (totesin, että hiukset on liian lyhyet siihen touhuun :-)), mutta kyllähän se tsemppaa treenaamaan paremmin, kun näkee hyvin treenattuja kroppia! Kuvia en kisoissa ottanut, mutta niitä löytyy paljon mm. Pakkotoiston galleriasta. Sieltä vaan treenimotivaatiota hankkimaan!

Reissussa mulla oli taas eväät mukana. Korvasin ekan aterian protskupatukalla ja iltapäivällä ennen naisten kisoja söin eväänä olleen kanasalaatin, minkä joukossa oli myös parsaa. Olin pysynyt ihan riittävän viileänä, kun alla samassa kassissa oli Frozzypack. Kisan aikana söin toisen patukan ja pähkinöitä ja illalla hotellissa sitten toisen salaatin realin kera.

Treenit jatkuu kovina, mulla on toukokuun loppuun asti varattu joka viikolle yksi pt-treeni, joten tiedossa on hyvin vähän päiviä, jolloin ei jalat olisi kipeät :-) Perjantaina tuo puoliso lähtee mukaan ihmettelemään treeniä ja ottaa samalla vähän kuvia, joten viikonloppuna päivitän tänne varmaan jotain matskua, jos en kamalan kriittiseksi ryhdy :-)

Mukavia treenejä!

Fanaattinen ruoan punnitsija

Multa on kysytty, että pitääkö olla fanaattinen, että Fitfarmin valmennuksissa onnistuu. Vastasin, että kyllä rennommallakin otteella varmasti tuloksia tulee, mutta se 100% tulos tulee vain, jos ohjeita noudattaa täysin.

Mä olen fanaattinen ohjeiden noudattaja. Sain tällä viikolla ruokavalioon vaihtoehtoiseksi hiilarin lähteeksi Real-leivän ja annoskoko ei ole ihan kahta viipaletta leipää, joten murentelen vaa'an päällä leivästä palasia :-) Myönnän, että raejuustoa saattaa joskus mennä gramman enemmän tai vähemmän, puhumattakaan mehukeitosta, mitä on vaikea annostella just oikeaa määrää, kun joskus vaan lorahtaa vähän enemmän. Mutta todennäköisesti tulokset ei olisi kovin paljon paremmat, vaikka noi menisikin ihan aina grammalleen.

Ensimmäinen Real-ateria

Miksi olen fanaattinen? Maksan aika paljon siitä, että joku miettii mun ruokavalion grammalleen. En näe mitään järkeä siinä, että maksan siitä, mutta en noudattaisi tarkalleen. Jos grammoilla ei olisi väliä, olisi ohjeet todennäköisesti väljemmät. En halua pohtia missään vaiheessa dieettiä, että olisinko paremmassa kunnossa, jos olisin noudattanut ohjeita paremmin. Eiköhän elämässä tule vielä sekin vaihe, kun en enää punnitse kaikkea ja ainahan on vapaasyöntipäivät, joita ehkä on joskus, viimeistään jouluna :-)

Koska haluan punnita kaiken, mulla on tietysti aina ja joka paikassa eväät mukana! Pari kertaa olen syönyt ravintolassa ruoan, jonka olen arvioinut listan perusteella olevan suht ok, näihin en ole edes pyytänyt erikseen valmentajalta lupaa, jos Mikko tätä luet, niin tässä nyt kuulet :-) Kyläreissuilla olen aina omien eväiden kanssa, kahviloissa olen kaivanut omat pähkinät ja patukan kahvin kaveriksi ja töissä on tietysti aina ne omat eväät.

Yhden pitkän työpäivän eväät, lounas salaatteineen, päivällinen ja välipala

Perjantaina olin Helsingissä ja olin pakannut onneksi hyvät eväät mukaan. Söin patukan lounaan tilalla menomatkalla ja kaverin kanssa kahvilassa kaivoin taas patukan ja pähkinät esiin. Oli tehnyt Frozzypackiin itselleni salaatin evääksi. Frozzypackin kansi on kylmävaraaja, joka laitetaan pakastimeen ennen käyttöä, se pitää ruoan 7 tuntia viileänä. Mä tein salaatin aamulla 9 aikoihin ja kuudelta se oli vielä selkeästi viileä. Todella näppärä pitemmillä reissuilla, missä ei saa ruokaa välillä kylmään, kylmälaukkuakaan ei viitsi aina mukana raahata, vaikka mulla semmoinen pieni onkin.

Evässalaatti, seassa Realia

Olin onneksi pakannut extra-patukoita matkaan mukaan. Meidän juna nimittäin seisahtui jo aika alkumatkasta, kun joku suunnitteli hyppäävänsä junan alle lähellä Purolaa. Kaikean kaikkiaan juna oli paikoillaan melkein kaksi tuntia ennen kuin tilanne päättyi "onnellisesti" ja pääsimme jatkamaan matkaa. Söin siis vielä iltapalankin junassa, patukan ja pähkinöitä. Olisin pärjännyt toki kotiinkin asti, ruokailuväli olisi kyllä venynyt vähän yli 4 tuntiin, mikä on mulla se maksimiruokailuväli.

Kaikkien ei tarvitse olla fanaattisia ruoan punnitsijoita tai miettiä tarkkaan, mitä suuhunsa laittaa. Mulle tää on kuitenkin tällä hetkellä jotenkin ainoa vaihtoehto ja kun valmennuksessa olen, niin tietenkin haluan noudattaa ohjeita täysin. En itse koe tätä hankalaksi, mutta jonkin verran kyllä saan ihmettelyä ja vähän kritiikkiäkin siitä, että onko tässä mitään järkeä, onko tämä normaalia? On kysytty, että koska alan syömään taas normaalisti? Koen syöväni ihan normaalisti, toki punnaaminen ei ehkä sitä ole, mutta ruoka itsessään on ihan normaalia perusruokaa, terveellistä ja määrät on ihan runsaita. Vuosi sitten söin miten söin ja en todellakaan koe, että se olisi ollut normaalia, muuten en olisi ollut niin ylipainoinen. Kaikki ei sovi kaikille, mutta tää sopii mulle ja tällä jatketaan ainakin elokuulle 2014!

Seuraavaa kymppiä kohti! Plus pt-päivästä

Niin se vaan tällä viikolla paino humpsahti alaspäin ja - 20 kg meni rikki! Valmennus alkoi elokuun 17 päivä ja reilu 7kk meni tuon 20 kilon pudottamiseen. Olisi voinut mennä nopeamminkin, mutta olen kyllä tosi tyytyväinen! Huhtikuun jälkeen paino on pudonnut 24.6 kg, pudotin viime kevään Superdieetillä ensin sen n. 8 kg, mistä sain sitten osan kesän aikana haalittua takaisin.

Mies osti eilen kaupasta voita ja huomasi, että voi oli pakattu pahvilaatikkoon, mihin mahtuu 40 pakettia eli just sen verran, mitä multa on elokuun jälkeen lähtenyt. Laatikko näytti aika isolta :-)

Vein töihin torstaina karkkia ja pähkinöitä. Mun työkaverit on tosi ihania ja kannustavia (ollaanhan me Suomen paras työpaikka). Välillä kyselevät, mitä mun eväissä on, mutta koskaan ei kukaan kannusta ottamaan perjantaipullaa tai muita herkkuja. Oon saanut palautetta muuttuneesta ulkomuodosta, on sanottu pikku-Satuksi ja viimeisin kommentti oli, että musta on enää ruoto jäljellä :-) Aamutreenien vuoksi olen varmasti töissä energisempi ja ehkä saan enemmän aikaankin :-)

Pyysin miestä ottamaan musta viikolla vähän kuviakin. Kun ei itseään näe, niin ei huomaa sitä muutosta samalla tavalla kun muut. En todellakaan koe olevani mikään pieni, ylipainoa on vielä runsaasti jäljellä ja tuskin elokuussa olen vielä ihan normaalipainoinen. Mutta kun kuvia katsoo ja etenkin kun vertaa entiseen, niin onhan se muutos todella iso!

Laitan nyt ensin kuvan viime kesältä meidän Lapin reissulta. Pientä vertailupohjaa

Sitten kuvia tältä viikolta

 

Posket on ainakin kaventuneet puolella :-) Käsissä on vielä ylimääräistä paljon, mutta on myös tullut lihasta paljon eli tosi paljon on tullut muutosta. Vatsan seutu on toki pienentynyt paljon, mutta on sen kanssa vielä paaaljon tekemistä! Selkä ja olkapäät on semmoset, mihin haluan sitä lihaa lisää eli ne ei saa tosta pienentyä :-) Ja takapuoli on tuommonen laatikko, siihen kanssa lisää lihaa ja pyöreyttä! On sitä hommaa vielä toiseksikin vuodeksi ja ehkä kolmanneksikin... :-)

Eilen oli taas pt-päivät ja oli kyllä hieno päivä. Menin heti 9 aamulla treeniin ja koska porukkaa oli aika vähän, niin meidän etureisi-ryhmässä oli 3 treenaajaa ja 3 treenaria :-) Mä tein ensin reiden ojennusta, aina 20 toistoa ja 10 sec taukoa 20 toistoa jne, kunnes oli 100 toistoa täynnä. Oli kyllä reidet niin hapoilla sen jälkeen!

Siitä sitten prässiin, minkä toistojen määrää en muista, mutta olisko ollut joku 12-15? Ensin mentiin kuuteen laskien alas ja kuuteen laskien ylös. Pieni tauko ja kuuteen laskien alas, nopeasti ylös ja tauko. Sitten vähän enemmän rautaa prässiin ja pudotussarjoja eli kun en enää jaksanut, niin painoa pois ja taas jatkettiin. Oli hyvä setti ja sain  Tony-pt:ltä kommenttia, että jaloissa on voimaa! Ja onhan niissä, alan itsekin sen uskomaan!

Vikana oli hack-kyykky, mistä suoraan sissi-kyykkyä tekemään. Hack on ehkä pahin liike, mitä tiedän ja mua piiskasi siinä Antti, joka on ehkä pahin piiskuri, minkä tiedän... Eka sarja oli varmaan ainakin 50 toistoa, kun lepäämisestä sakotettiin koko ajan ja mä en vaan pystynyt tekemään sitä putkeen. Koitin psyykata itseäni, tyhjentää pään, etsiä peilin kautta katosta kohtaa, mitä tuijottaa jne., itkukin meinasi tulla, aina hackissa :-) Antti huutaa korvaa tiukkaan tahtiin, että ylös alas ylös alas, hengitä, älä ajattele, ylös alas ylös alas ylös alas... Oli kyllä tiukkaa!!! Siitä sissikyykkyä tekemään, mistä en nyt kuvaa löytänyt, mutta se tehtiin Smithissä, tanko on aika matalalla, kädet suorina ja taivutetaan lantio edellä kroppa tangon alle ja puserretaan reisilihaksilla takaisin ylös. Sitä joku 12-15 toistoa ja noita kahta kolme sarjaa. Loput hackin sarjat meni ihan ok, pystyin psyykkaamaan itseni paremmin ja ei tarvinnut tehdä kymmeniä sarjoja, vika tehtiin myös pudotuksin.

Leikki ei loppunut vielä siihen vaan lopuksi vielä kyykkyjä. Ensin paikoillaan 20 kyykkyä ja askelkävelyllä peililtä peilille, ehkä n. 20 askelta, taas 20 kyykkyä ja askelkävelyllä takaisin ja vielä samat uudestaan eli kyykkyjä tuli 80 ja kävelyä suunnilleen saman verran askeleina. Sitten ei jaksanut muuta kun istua vähän lattialla ja hengitellä :-) Sain positiivista palautetta siitä, että askelkävelyllä kroppa pysyy suorassa loppuun asti, siitä on tullut aiemminkin kommenttia, joku pt kysyi, että oonko harrastanut joskus jotain, minkä vuoksi keskikehon hallinta on niin hyvä, mutta eipä mulla mitään semmosta taustaa ole.

Treenin jälkeen tulin kotiin suihkuun ja syömään ja aika pian lähdin takaisin keskustaan ja Mielikylpyyn. Saimme Fitfarmin pt-päivänä kokeilla rentoutusta hieman edullisemmin. Mulle rentoutuminen on todella vaikeaa ja ajatus siitä, että makaan tunnin paikoillani silmät kiinni tuntui jopa hieman ahdistavalta. Onneksi tulin aika viime tipassa ja en ehtinyt paljon muuta kun mennä peiton alle makaamaan, kun rentoutus alkoi :-) Mielikylvyssä on erilaisia rentoutuksia ja meidän eilen kokemamme oli MindFit, josta firman sivuilla lukee seuraavasti

 Lihaksien palautumista edistävä rentoutusharjoitus. Harjoituksen aikana rentoutetaan lihaksisto täydellisesti, jolloin lihaksen palautuminen lepotilaan erilaisista jännitystiloista nopeutuu. Rentoutuessa tietoisuus on voimakas ja itsehallinta kasvaa. Rentoutuminen tapahtuu divaanilla maaten, erityistaitoja tai -vaatetusta ei tarvita.

Mä luulen, että mä melkein nukahdin kesken kaiken :-) Rentoutus oli kyllä tosi hyvä ja miellyttävä. Kevyesti päässä vilisi jotain ajatuksia, mutta todella vähän, aika hyvin pystyin keskittymään kuuntelemiseeen ja siihen rentoutumiseen. Voin kyllä suositella lämpimästi!

Rentoutuksen jälkeen pikapikaa yliopistolle, jossa meillä oli luento aiheesta ihmisen suhtautuminen muutokseen. Luennon piti Mentoritiimi ja oli kyllä taas tosi hyvä luento! Juttua mm. kiitollisuudesta, rohkeudesta, epäonnistumisen pelosta, muutoksesta jne., paljon sellaista asiaa, mitä on itsekin viime aikoina miettinyt. Rohkeudesta mietin sitä, että mä olin rohkea, kun lähdin mukaan tekemään tätä elämäntaparemonttia. Paljon helpompaa olisi ollut jäädä kotiin syömään karkkia ja sipsejä sohvalla maaten. Onneksi olin rohkea!

Nyt päiväkahvia, niin jaksaa parin tunnin päästä taas zumbata. Jalat on eilisestä aika tönköt, joten zumba tekee niille varmasti ihan hyvää. Alkuviikosta on tiedossa taas tuskaista kävelyä :-)

Ihanaa sunnuntaita <3

Kokkailua

Päätin eilen vapaapäivän kunniaksi kokkailla vähän enemmän ruokaa itselleni. Olen aiemminkin kokkaillut aina useamman annoksen hiilaria tai lihaa valmiiksi ja pakastanut annoksina. Eilen vein homman astetta pidemmälle ja tein ruokaa yli viikoksi!

Paistoin ensin maustamattomia kanan suikaleita pellillä. Hoidan punnaamisen niin, että taaraan puntarin ja otan tavaraa pois sen verran, että on oikean grammamäärän verran miinuksilla. Ei tarvitse siis mitata mihinkään erilliseen kippoon ensin, näin tein ennen kunnes tajusin, että helpomminkin voi tehdä!

Kuva on itse asiassa viime viikon kokkailulta, eilen sain pellille mahtumaan 9 annosta. Päälle laitoin sokeritonta ja suolatonta broilerimaustetta.

Seuraavaksi otin esiin 3 pakettia naudan paistijauhelihaa. Nyt punnasin erilliseen kippoon oikean määrän lihaa, pyörittelin käsissä pötkelöksi ja laitoin pellille. Näitä pötköjä tein 9 ja laitoin päälle mustapippuria ja paprikamaustetta. Jos olisi jaksanut vähän hifistellä, niin olisi voinut maustaa jauhelihan kunnolla ja väliin olisi voinut laittaa vaikka sipulia, tomaattia tai muita kasviksia. Ehkä ens kerralla jaksan satsata vähän enemmän :-) Ei nää kauheen herkullisilta näytä, mutta tämmösiä niistä tuli.

Sitten keittelin vielä pastaa. Punnasin 10 annosta makaronia kuivana, keitin, punnasin uudestaan ja jaoin 10 kippoon oikean määrän. Multa löytyy pakkasesta myös riisiä annoksina, keittelin viime viikolla, joten ei tarvii joka päivä pastaa syödä.

Söin viime syksynä paljon Keson raejuustoa ja säästin ne pienet rasiat, niihin on hyvä pakastaa ruokia ja kestää hyvin astianpesukoneen. Joskus pakastan myös minigrip-pusseihin. Nyt ostin kuitenkin pari satsia tuollaisia pieniä pakasterasioita ja taidan ostaa niitä vielä lisääkin. Niihin mahtuu just hyvin annos lihaa tai noissa on nyt naudanlihapötköjä pari annosta per rasia. Ekologisempia kun pussit ja noita kesorasioita ei enää tulee, kun en sitä enää syö. Syksyllä söin tommosen rasiallisen aina iltapalaksi, mutta nykyään ei raejuusto pelkästään oikein uppoa, ruoan kanssa kyllä.

Nyt mun ei tarvii ennen seuraavia vapaapäiviä miettiä omia ruokiani. Otan vaan pakkasesta systeemit sulamaan ja lisään annoksiin joko pakastekasviksia tai tuoreita ja tietty raejuustoa. Multa löytyy pakkasesta lisäksi sitä riisiä, oikeina annoksina kaalia ja lohta. Vielä voisin joku ilta tehdä pakasteseistä ja tomaattimurskasta uuniruokaa, se on herkkua myös ja helppo jakaa oikeankokoisiin annoksiin.

Eilen tuli käytyä aamulla salilla. Tein rintaa, olkapäitä ja vatsaa. Tää mun olkapää ei treenatessa oo kipeä, mutta jotkut tietyt liikkeet ja asennot siihen sattuu, aivan kun se olisi kuitenkin jo vähän parempi. Eilisessä treenissä oli vaan parit vipunostot ja ne tuntui hyvältä, maanantain treenissä on olkapäätä sitten vähän enemmän, mutta teen ne varovasti ja riittävän pienillä painoilla.

Viikon päästä onkin taas Fitfarmin pt-päivät, tiedossa on tehokkaat treenit ryhmissä. Vähän houkuttelisi tehdä taas jalkoja, mutta toisaalta olisi kiva kokeilla jotain muuta, koska pt-treeneissä tehdään aina jalkoja. Sitä saa aina vinkkejä ja parannusta tekniikkaan, kun treenaa pt:n kanssa ja niitä oppeja voi hyödyntää sitten omissakin treeneissä. Tykkään treenata jalkoja, ne on mulla suht vahvat ja ainahan se on kiva tehdä vähän isommilla painoilla. Tuntuu, että yläkroppa laahaa ihan jäljessä, vaikka eipä se oikeasti taida.

Nyt meen lämmittämään itselleni lounasta, taidan ottaa kanaa ja parsakaalia, lisäksi kurkkua ja raejuustoa. Ruoan jälkeen pitäisikin lähteä töihin, ulkona on ihana ilma, mulla on aika lyhyt kävelymatka töihin ja tuossa auringossa kävelee mielellään!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Melkein - 20kg :-)

Vielä 200g pitäisi jostain kohtaa kroppaa kadottaa ja sitten on elokuun 17. päivän jälkeen lähtenyt 20 kiloa pois! Viime vuoden huhtikuusta -25kg. Aikamoinen määrä voipaketteja! Tässä vähän tarkempia mittoja:

Paino - 2.9 kg  (-19.8kg)

Vyötärö - 2 cm (-23 cm)

Lantio  - 1 cm  (- 17cm)

Hauis   +- 0 cm     (- 3cm)

Reisi       - 1 cm       (- 6cm)

Rinnanympärys - 2cm (- 17cm)

Senttejä ei ole nyt kadonnut niin paljon, kai sitä on vaan kiinteytynyt. Mulla oli se tankkauspäivä helmikuun viimeisenä päivänä ja sen jälkeen 10 päivässä lähti 2 kiloa eli tankkauspäivä taisi olla kropalle tarpeellinen, aineenvaihdunta tykkäsi!

Toiset on sitä mieltä, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Mä tunnun toimivan monissa jutuissa vähän erilaille kun monet muut :-) Tää on yksi niistä! Mä todellakin olen tyytyväinen jokaiseen välietappiin, on se sitten pudonneita kiloja, liian suureksi jääneitä housuja, entistä suurempi hauis tai suuremmat treenipainot. Mä haluan nauttia jokaisesta välivaiheesta, olla tyytyväinen aina, kun vaaka näyttää vähemmän kun ennen! Haluan olla jokaisen pt-treenin jälkeen tyytyväinen siihen, että annoin kaikkeni! Se ei tarkoita sitä, että tyytyisin tähän, ei todellakaan, tää matka on vasta puolessa välissä!

Viime viikolla mulla oli kaksi pt-treeniä, ensin tiistaina Harrin kanssa ja torstaina oman valmentajan Mikon kanssa. Mikon kanssa tehtiin olkapäätreeniä, mulla on oikea olkapää vaivannut jo varmaan kuukauden verran ja tsekattiin ettei tekniikassa ole vikaa. Eipä siitä ainakaan mitään isompaa löytynyt, pieniä muutoksia tuli kuitenkin treeniohjelmaan. Kävin tiistaina taas hierojalla ja Risto epäili, että kiertäjäkalvosin olisi tulehtunut. Teippasi olkapään ja neuvoi muutaman liikkeen, mitä treenaamalla voin sitä kuntouttaa, muutenkin voin treenata ihan normaalisti, mutta ei tietenkään mitään, mikä sattuu. 

Tänään oli Harrin kanssa treenaamassa ja jalkoja tietysti tehtiin. Aloitettiin hackilla, ensin normisti päkiöillä ja heti sarjan jälkeen laitteeseen väärin päin eli reverse hackia, noita kahta tehtiin viisi sarjaa, reverseen sai laittaa selkeästi enemmän painoja, meni paljon kevyemmin kun oikein päin. Mutta vaikea oli laitteesta aina nousta pois, jalat hyytelönä ja maan vetovoima veti tiukasti puoleensa :-)

Hackin jälkeen mentiin prässiin. Tein ekaa kertaa yhden jalan prässiä ja nopeasti tuli selväksi, että oikea jalka on paljon vahvempi kun vasen. Eka sarja tehtiin pelkällä kelkalla ja toistoja 12, sitten 10kg ja kolmanteen 35kg. Sitten lähdettiin pudottelemaan alaspäin, ensin 12 toistoa 35kg, 12/30kg, 10/25kg, 8/20kg ja 6/pelkkä kelkka ja siis kummallakin jalalla erikseen noi toistot. Oli kyllä tiukkaa vääntöä ja etenkin toi vasen jalka.

Vielä mentiin tekemään reiden koukistajaa ja ojentajaa. Kumpikin tehtiin pudotussarjoin ja kummassakin 9 tai 10 sarjaa. Ensin koukistaja, tehtiin aina vaan 5 toistoa, lisää painoa, 5 toistoa, lisää painoa jne. kunnes toistot ei menneet enää mun jalkavoimilla vaan Harrin käsillä :-) Kun maksimit oli tehty, otettiin jokaisen 5 toiston jälkeen painoa pois ja viimeiset 5 tein samalla kun ekat. Ojentajissa sama homma, jalat oli melko hyytelöä ton jälkeen ja hyvä niin, sillä treeni oli ohi! 

Vielä vaihdettiin muutama sana Harrin kanssa treenin lopuksi mm. siitä, että jatkan vielä toisen vuoden tätä farmeilua eli soppari loppuu vasta elokuussa 2014! Aion olla elämäni kunnossa heinäkuussa 2014, kun täytän 40v! Voihan se olla etten lopeta farmeilua vielä tuolloinkaan, mutta sen aika näyttää. Tiedän etten 5kk kuluttua ole valmis jäämään vielä ns. omilleni. Palaisin aivan liian nopeasti takaisin siihen, että korvaisin ateriani juustoruisleivällä, herkuttelisin iltaisin juustoilla ja viikonloppuisin sipseillä ja karkeilla. En halua palata takaisin tuohon, tää elämä on parempi! 

Lopuksi vielä kuva tän päivän gourmee-lounaasta, joka tosin söin vasta illalla. Ihanaa loppuviikkoa kaikille, muistakaa treenata ja syödä hyvin :-)