Ahdistusta ilmassa

Viimeksi kehuin, kuinka helposti kaikki sujuu, tavoite on kirkkaana edessä ja motivaatio on huipussaan! No, nyt on tavoite tosi himmeänä jossain kaukaisuudessa ja motivaatiotakin saa taas kaivella. Takana on nimittäin koulun penkillä vietetty lepoviikko, eikä kunnon treeniä ole tehty reiluun viikkoon!

Kouluviikko oli mulle jotenkin tosi raskas. Heti maanantaina päästiin miettimään, että mistä tullaan, missä ollaan ja mihin menossa. Siitä se alamäki sitten alkoi. Kyllä mä tiedän, mistä tulen, mutta missä mä olen ja mihin mä menen? Mitä mä haluan? Ja onko mun ns. aiemmasta elämästä hyötyä tässä ammatissa?

Mut livenä tuntevat tietävät, että en todellakaan ole mikään eräjorma! En ole oikein koskaan luonnossa viihtynyt, olen juuri niitä, ketkä pelkäävät enemmän metsässä kun suurkaupungin kaduilla. En muista koskaan pelänneeni vaikka Shanghain kaduilla yksin liikkuessani, mutta vähän hämärässä jo 200m päässä kotoa metsäpolulla... hui!

Miksi mä sitten opiskelen erä- ja luonto-oppaaksi??? Saan nykyään luonnosta ihan mielettömästi! Nautin siellä liikkumisesta todella paljon, tykkään juoksennella metsäpoluilla, väistellä kantoja ja asettaa jalkani puiden juurien väliin. Metsä on jotenkin ihan eri maailma, siellä vaan jotenkin aika pysähtyy, huolet kaikkoaa ja stressi katoaa, mihinkään ei ole kiire.

Viimeiset neljä vuotta olen ollut kahvilassa/ravintolassa töissä. Parasta siinä oli asiakaspalvelu ja vaikka mulla nyt opintovapaalla ei ole ollutkaan töihin ikävä, niin jonkin verran kaipaan kyllä niitä asiakkaita ja jutustelua heidän kanssaan. Tykkään ihmisistä! Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta haluaisin antaa heille enemmän kun vaan ilmaisen kahvin family-kortilla tai halvat lihapullat.

Olen hurahtanut myös aika kivasti tohon liikkumiseen ja jos nyt pitäisi se toiveammatti sanoa, niin kyllä se jollain tavalla ihmisten liikuttamista olisi. Vaikka itse treenaankin 5 krt/vk kuntosalilla ja niistä yhden treenin pt:n kanssa, niin en ainakaan tällä hetkellä näe itseäni personal trainerina, siis kuntosalilla. Toiminnallinen treeni kiinnostaa ja ehkä sellaisten vetäminen. Jonkinlaisten toiminnallisten treenien vetäminen luonnossa kenties?

Mutta siis, vähän olen hukassa nyt tän koulun kanssa. Avauduin siitä onneksi meidän ryhmää vetävälle opettajalle ja tänään tovi asiasta juteltiin. Kehitystä on tapahtunut tässäkin, ennen mä tässä vaiheessa lopetin vaan koko koulun, nyt sentään uskallan/osaan avata suuni, kun tuntuu ettei homma toimi. Fiilis tän päiväisen keskustelun jälkeen on parempi ja sitouduin tänään hommaan mukaan entistä tiukemmin! Kaikkea mahtavaa me tullaan koulussa tekemään, koitan nyt vaan nauttia siitä kaikesta ilman isompia paineita näytöistä sun muista. Mä ehkä hajotan itseäni tällä hetkellä vähän liian moneen juttuun, monta isoa projektia menossa samaan aikaan, onneksi ei sentään enää töitä näiden muiden lisäksi. Koitan nyt pähkäillä, että miten nää kuviot menisi nätisti ilman, että saan niistä liikaa stressiä, sillä sitä mä en halua!

Kurpitsakeitto ja nokipannukahvit tulilla

Laitoin viikonloppuna meiliä myös valmentajalle. Koulun lisäksi viime viikolla rassasi yksi ihmissuhdehässäkkä ja fyysinen väsymys, mikä johtui tuosta ajamisesta. Mulla tulee kouluviikkoina aika tarkalleen 1000 km ajoa ja etenkin noi pimeät aamut rasittaa aika paljon. Koulun päättyessä olen todella väsynyt ja kun siihen laittaa päälle noi kaikki negatiiviset fiilikset, niin voitte arvata, että vanhan sokerihiiren tekee mieli sortua karkkipussiin jos toiseenkin! Todella vaikea yhtälö! Mut onneksi on valmentaja, jolle avautua ja joka tajuu ja tukee!

No, mut nyt on kouluviikko takana, vähän uskoa itseen saatu taas kerättyä ja huomenna pääsen treenaamaan Killen kanssa, joka on itse positiivisuus nykyään :-) Kannattaa lukea Killen viimeisin blogaus, siinä oli paljon asiaa! Toivon, että huomisen treenin aikana herra saisi taottua vähän tota hyvää fiilistä munkin pääkoppaan! Seuraavat kolme viikkoa tulee olemaan taas tiukkaakin tiukempaa treeniä ja mä niin tykkään siitä! Lepopäiviä ei mun treenisuunnitelmissa hirveästi ole, mutta pidän kyllä ylimääräisiä heti, kun siltä tuntuu. Oma kroppaa on nyt opeteltava kuuntelemaan.

No, nyt on avauduttu tännekin, semmosta se välillä on. Oon niin peruspositiivinen 24/7, että itseäkin ihan kummastuttaa, miten voikin välillä ahdistaa niin! Ja miten sitä putoo ihan täysin, ensin on kaikki niin jees ja sitten yhtäkkiä tuntuu ettei musta ole mihinkään. Mut tää kai kuuluu elämään, aina ei voi aurinko paistaa, että siitä jaksaa nauttia, pitää vaan välillä olla vähän sadepäiviäkin, niin mä luulisin.

Nyt lähden koiran kanssa ihmettelemään tuota pelottavaa pimeää metsää, ei vaan, mennään valaistuja lenkkipolkuja, ei ne pelota. Koittakaahan nauttia elämästä, mäkin koitan!

Aina ei oo helppoo!

Just nyt on hyvä flow päällä, vaikka väsymys onkin vielä aika johtava olotila. Näin eilen salilla yhden blogini lukijan ja pahoittelin hänelle, että en osaa oikein kirjoittaa niistä negatiivisista fiiliksistä. Jos joku on lukenut aikoinaan mun blogeja, kun asuin Kiinassa, niin silloin sain säännöllisesti palautetta siitä, että kirjoitan liian ruusuisesti elämästä. Ei aina voi olla niin helppoa.

Ei aina ole helppoa. Oon vaan maailman huonoin jakamaan niitä huonoja fiiliksiä, sekä näin kirjallisesti että ihan face to face. Toki mä etenkin miehelle joskus jostain rutisen ja valitan, mutta varmasti keskivertovaimoa vähemmän, ei oo vaan tarvetta, ehkä mulla on tuolla verkkokalvoilla jotkut pinkit kehykset, näen elämän vähän valoisammin kun moni muu :-)

Mutta siis aiheeseen, kyllä niitä heikkojakin hetkiä on vastaan tullut. Ne, jotka tuntee mut kauemmalta ajalta, tietää, että oon aloittanut aika monta koulua ja lopettanut melkein yhtä monta. Oon todellinen luovuttaja! Oon myös taistellut enemmän ja vähemmän kilojeni kanssa puolet elämästäni. Olen toki saanut joskus niitä aina pudotettuakin, mutta aina jättänyt leikin jossain vaiheessa kesken ja jälkimainingeissa kerännyt vielä jokusen kilon lisää. Monesti ajatellut, että en mä vaan pysty syystä tai toisesta kilojani pudottamaan. Ei oo rahaa, ei oo aikaa, ei oo energiaa, ei oo...

Viime syksynä, kun aloitin vuosivalmennuksen, oli ruokavalion noudattaminen todella helppoa. Mun ei tehnyt mitään mieli, eikä harmittanut pätkääkään ottaa omia eväitä joka paikkaan mukaan. Söin samoja ruokia kuukaudesta toiseen todella tyytyväisenä. Treenien kanssa alku oli vaikeampi. Sitä meni salille aika epävarmana, koki itsensä vain tosi isoksi ja ei ollut varma tekniikoista. Kun olin flunssassa, niin olin tosi helpottunut, kun ei tarvinnut mennä treenaamaan. Enkä varmaan ihan kaikkia aamuaerobisiakaan tehnyt tuolloin, vaikka niitä oli vaan muutama viikossa.

Vähitellen treeni alkoi kuitenkin kulkemaan tosi hyvin, voimaa alkoi tarttumaan ja lihasta. En kokenut oloani enää niin isoksi ja aloin tykkäämään touhusta todella. Aloin treenaamaan aina aamuisin seiskan jälkeen ennen työvuoron alkua ja oli tosi kivaa mennä ysiksi töihin, kun oli tehnyt jo treenin. Välillä väsytti ja joskus jäi treenejä väliinkin, mutta en koskaan ottanut niistä isompaa stressiä. Pääsääntöisesti hoidin kuitenkin treenit hyvällä sykkeellä ohjelman mukaan läpi!

Mut se ruoka, ei ollut enää joulun vapaasyöntipäivän jälkeen helppoa! Yli puolen vuoden ajan elin jatkuvien karkkihimojen keskellä, ei varmaan päivääkään ettei olisi tehnyt karkkia mieli! Joku joskus kysyi, että eikö mun tee mitään herkkuja mieli ja vastasin, että varmaan ainakin puoli tuntia päivässä mietin karkkia... Varmaan joskus enemmänkin. Kesäkuussa melkein ostinkin sen karkkipussin, mietin kaikki mielessäni valmiiksi, jos näen tuttuja tai mihin laitan karkkipaperit... Siitä täällä.

Onko se sitten hyvää elämää, että tekee herkkuja mieli, mutta ei saa niitä syödä? En tiedä, mutta kaikesta huolimatta mulla se toimii! Ei todellakaan haittaa, jos joskus ottaa yhden ylimääräisen suupalan, karkkipussin, juo siiderin, syö ravintolassa, ei se tätä projektia kaada. Mutta jos sitä antaa itselleen kovin helposti luvan livetä ruokavaliosta, niin on varmasti todella helppoa tehdä se myös uudestaan. Paljon helpompaa, kun ei ikinä koskaan syö ohi listan, noudattaa vaan ohjeita.

Olen muutaman kerran saanut luvan syödä ravintolassa, heinäkuussa sain pyynnöstä vapaasyöntipäivän ja nyt lokakuussa mulla on jopa neljälle ravintolasyömiselle lupa. Olen muutaman kerran syönyt "luvatta" kanasalaatin ravintolassa, aina ei ole mennyt tilaus ihan putkeen, mutta omatunto on silti noiden suhteen ihan puhdas :-) En ole toisaalta aina käyttänyt niitä optioita eli mennyt ravintolaan, kun on lupa ollut. Yleensähän sitä ei tee enää mieli sen jälkeen, kun lupa on saatu :-)

Kesälomalla söin kyllä ohi listan. Sain lomareissulle sen vapaasyöntipäivän ja se jäi vähän päälle. Liikuttiin tosi paljon, kun vaellettiin Lapissa ja varmaan söin liikkumiseen nähden vähän liian vähän. Karkkia teki mieli kauheasti ja päätin vastata kutsuun ja syödä sitä. Raportoin kyllä tuosta sitten valmentajalle ja en jäänyt sitä sen enempää murehtimaan. Mutta harmittihan se, sitä en voi kieltää.

Nyt sain niin hirveästi tota ruokaa syötäväksi, että ei oo tehnyt kyllä mitään ylimääräistä mieli. Nautin nyt isosta ruokamäärästä, yritän ainakin, sillä tiedän ettei tätä ikuisesti kestä. Vähän ahdistaa palloksi muotoutunut maha, mutta kyllä se siitä katoaa!

Pirusti duunia vaatii elintapojen muuttaminen. Mä maksan siitä hirmuisen summan, mutta ei mua silti kukaan tuu kotoa salille repimään eikä muutenkaan persuuksille potki. Itse täytyy se duuni tehdä! Mä saan kyllä ohjeet, tarkat sellaiset ja saan laittaa valmentajalle s-postia ihan niin paljon, kun vaan keksin ja hän kyllä niihin vastaa, mutta itse täytyy tästä hommasta vastuu ottaa. Ei se mun valmentaja tiedä, mitä mä täällä syön ja kuinka usein treenaan ja tuskin yöuniaan menettää, vaikka lopettaisin leikin kesken 10 kg painavampana kun valmennuksen alussa. Hän auttaa mua, jos on vaikeata, mutta itse täytyy olla aktiivinen ja rehellinen.

Mä olen onnistunut muuttamaan elintapani, mutta en oo vielä silti valmis. Tää kisahomma on tietysti iso tavoite, mitä kohti menen. Yksi tavoite on myös muuttaa suhtautuminen ruokaan. Vähän jopa kateellisena luin eilen Dean blogia, missä hän kertoi suhtautumisestaan ruokaan. Haluaisin myös ajatella, että ruoka on polttoainetta eikä nautintoa. Siis se voi olla myös nautintoa, mutta en haluaisi himoita vaikka just karkkia, mistä tulee huono olo, ihan fyysisestikin. Haluaisin, että karkki olisi mulle yhtä yhdentekevä kun vaikka alkoholi, ei kyllä ole reilun vuoden aikana tehnyt mieli pisaraakaan siideriä, viiniä tai muuta. Samanlaisen kun saisi vaikka ton karkin kanssa, mitään muita herkkujahan mun ei oikeastaan mieli teekään. Tai sitten mun pitää vaan jossain vaiheessa elämää opetella ns. kohtuukäyttö, 50 grammaa viikossa tai jotain :-)

Näihin tunnelmiin :-)

Eka posetreeni takana!

Aamulla ysiltä treffasin ihanan Sirpan Wolfilla ja nousimme saliin treenaamaan kävelyä ja poseerauksia. Kävelyyn ei tänään sen enempää tartuttu, vähän semmosta rentoutta siihen haettiin ja sitä vähän saatiinkin. Niitä pakollisia poseerauksia sitten hinkattiin senkin edestä!

Nyt osaan näkymän edestä, sivulta, takaa ja toiselta sivulta ja osaan seistä line upissa :-) Tässä hieman sinne päin... Lainaukset IFBB:n sivuilta. Vähän mä tuommoselta möhköfantilta näytän, mutta ei anneta sen haitata, tuolta liiton sivuilta näkee, miltä suunnilleen pitäisi näyttää sitten puolentoista vuoden kuluttua.

Näkymä edestä: Rento ja ryhdikäs asento, pää ja katse ovat samassa suunnassa kehon kanssa, kantapäät yhdessä, jalkaterät suunnattuna 30° kulmassa, polvet yhdessä ja polvinivelet suorassa, vatsa sisäänvedettynä, rintakehä ulkona, olkapäät takana, molemmat kädet roikkuvat rentona vähän koukistettuna kyynärpäästä, peukalot ja sormet yhdessä, kämmen vartalon suuntaisesti noin 10 cm etäisyydellä vartalosta, sormet yhdessä kuppimaisessa asennossa. Tämä on rento asento. Lihasten jännittäminen on kielletty. Kilpailijoita varoitetaan kerran, jos he eivät ole sääntöjen määräämässä asennossa. Toisesta varoituksesta kilpailijan sijoitusta voidaan laskea. 

Näkymä sivulta: Rento ja ryhdikäs asento, pää ja katse ovat samassa suunnassa kehon kanssa, kantapäät yhdessä, jalkaterät suunnattuna 30° kulmassa, polvet yhdessä ja polvinivelet suorassa, vatsa sisäänvedettynä, rintakehä ulkona, olkapäät takana, vasen käsi roikkuu rentona vähän koukistettuna kyynärpäästä ja vähän kehon takana, peukalo ja sormet yhdessä ranteen suuntaisesti. Oikea käsi tulee hieman näkyviin sivuprofiilissa, samoin kuin oikea olkapää. Peukalo ja sormet yhdessä ranteen suuntaisesti, käsivarsi hieman koukistettuna. Käsien asento kiertää ylävartaloa hieman vasemmalle, jossa vasen olkapää on alempana ja oikea vastaavasti hieman ylempänä. Tätä pidetään normaalina ja asentoa ei saa liioitella taivuttamalla kehoa ja nostamalla käsiä. Tämä on rento asento. Lihasten jännittäminen on kielletty. Kilpailijoita varoitetaan kerran, jos he eivät ole sääntöjen määräämässä asennossa. Toisesta varoituksesta kilpailijan sijoitusta voidaan laskea.

Näkymä takaa: Rento ja ryhdikäs asento, pää ja katse ovat samassa suunnassa kehon kanssa, kantapäät yhdessä, jalkaterät suunnattuna 30° kulmassa, polvet yhdessä ja polvinivelet suorassa, vatsa sisäänvedettynä, rintakehä ulkona, olkapäät takana, molemmat kädet roikkuvat rentona vähän koukistettuna kyynärpäästä, peukalot ja sormet yhdessä, kämmen vartalon suuntaisesti noin 10 cm etäisyydellä vartalosta, sormet yhdessä kuppimaisessa asennossa. Tämä on rento asento. Lihasten jännittäminen on kielletty. Kilpailijoita varoitetaan kerran, jos he eivät ole sääntöjen määräämässä asennossa. Toisesta varoituksesta kilpailijan sijoitusta voidaan laskea.

Ja toinen sivu :-)

Ja viimeisenä tää line up -asento. Pyrstö pitäisi olla varmaan enemmän pystyssä, mutta tällä mennään tänään :-)

Ei toi mitään helppoa ole! Alaselkä oli ihan jumissa kaikesta väännöstä ja käännöstä. Aluksi mun kaikki käännökset oli tosi jäykkiä, mutta siihen saatiin vähän rentoutta loppua kohden. En koe olevani mikään hirmuisen naisellinen ja nyt joutuu vähän opettelemaan semmosia naisellisempia eleitä. Ei siitä varmaan haittaa ole :-) Peppua lisää, olkapäitä lisää, selkää lisää ja toi keskivartalo piukaksi, siinä tavoitetta! Ja lasikengät pitää hankkia!

Vielä loppuun muutoskuva, jonka laitoin meidän tiimin fb-ryhmään. Kaukaa on lähdetty ja paljon työtä tehty! Ison tavoitteen on itselleni asettanut ja tosi paljon pitää töitä sen eteen tehdä! Mutta tykkään tästä ja haluan tähän satsata, isoin muutos on tuolla korvien välissä, tää on niin paljon enemmän kun vaan treeniä ja ruoan punnaamista. Mut hei, laitetaan se kuva, näihin tunnelmiin :-)

Olkapäiden metsästystä

Tänään tein Harrin johdolla mulle taas vähän isompia olkapäitä. Oon jokusen olkapäätreenin tehnyt pt:n kanssa, mutta tää oli kyllä parhaasta päästä!

Tehtiin pystypunnerruksia rinnalta ja niskan takaa, vipunostoa sivulle taljassa, kapeaa pystysoutua ja loppuun neljän liikkeen settiä neljä kierrosta, takaolkapäitä koneessa, vipunostoja kulmassa taakse, istuen sivulle ja vielä eteen. Vähän jokaisessa tehtiin negatiivisia ja ne on kyllä aina niin tuskaa!

Treenin jälkeen olkapäitä suorastaan särki ja oli vaikeuksia ottaa pukkarissa ylähyllyltä tavaraa. Ihanan nautinnollista :-) Nyt päivän sohvalla makaamisen jälkeen kädet toimii jo normaalisti, saa nähdä mikä huomenna on tilanne. Tosi hyvin mä nykyään treeneistä palaudun, yleensä pari päivää jotain tuntuu, mutta ei mitään massiivista. Ruokavalio ja lisäravinteet siis toimii, kuten pitääkin.

Huomenna onkin jännät paikat, kun meen ekaa kertaa treenaamaan poseerausta! Pääsen korkkarit jalassa treenaamaan kävelyä ja pakollisia asentoja. Täällä IFBB:n sivuilla on hyvin nuo säännöt ja asennotkin, jos jotain kiinnostaa.

Mua ihan vähän ahistaa tää mun hervottoman pyöreä vatsakumpu tällä hetkellä ja pakollisten asentojen treenaaminen tän pömpön kanssa ei ole kovin houkuttelevaa. Mut meen hyvällä asenteella, opin paljon ja jatkan treenaamista sitten kotona! Puolentoista vuoden kuluttua pömppö on kadonnut ja mulla on poset hallussa! Jos suinkin muistan, niin pyydän Sirpaa ottamaan vähän kuvia ja laitan sitten ehkä jotain tännekin, jos ei sensuuri iske :-)

Mulla on ollut tarkoitus ottaa vähän kehityskuviakin, semmosia lihastalkoiden aloituskuvia, mutta toi maha on vienyt kuvaushalut kyllä kokonaan. Ehkä huomenna niitäkin, yksi hiilariruoka vähennän, niin en oo ehkä ihan niin turvoksissa. Saatan tuon kouluviikon jälkeen testata gluteenittomia tuotteita, ne ei ehkä turvota ihan niin paljon.

Jottei ihan kuvaton blogaus tule, niin tässä päivän herkkuateria, realia, kanaa, kasviksia, öljyä ja raejuustoa, oli niin hyvää!

Persikka jumissa ja hillitön uupumus

Tänään nukuin himpun myöhempään ja lähdin salilla vasta puolen päivän jälkeen. Vähän jännitin, että mahtuuko sekaan, mutta turhaan pelkäsin, hienosti mahtui! Ohjelmassa oli takareidet, pakarat ja vatsa. Tältä näytti päivän treenit:

Treeni alkoi takakyykyllä eli ihan peruskyykyllä. Kyykkytelineen tapit oli aika korkealla, mutta ajattelin, että pärjään niiden kanssa ihan hyvin. Siinä vaiheessa, kun painoa alkoi olla enemmän, olisi tapit saaneet olla alempana, ei ollut kiva varvistaa, kun laittaa tankoa takaisin telineeseen... Tein ensin lämmittelysarjan pelkällä tangolla ja tuntui hyvältä. Mulla ei ole aiemmin kyykkyä ollutkaan treeniohjelmassa, mutta pt-treeneissä Harrin kanssa oon sitä jonkin verran tehnyt. Ohjelmassa luki 5 x 6-8 ja eka sarja oli 8 x 60 kg, seuraava 8 x 70 kg, 7 x 80 kg ja vika 5 x 85 kg, sit tein vielä 8 x 60 kg, kun halusin semmosen hyvän sarjan vikaksi. Vika sarja ei mennyt ihan putkeen, sillä toisella puolella oli painoa 30 kg ja toisella 35 kg, tuntui jotenkin epätasapainoiselta... Olin laittanut toisen 5 kg:n kiekon kyykkytelineeseen, enkä tankoon. En tiiä, osaanko mä tehdä noita jalkatreenejä yksin, alku oli ainakin todella vakuuttava :-)

Sitten oli tiedossa triplasarjaa, ensin reisikoukistus maaten, siitä suorin jaloin maastaveto ja vielä koukistus istuen. Oon oppinut Harrin treeneissä saamaan hyvin tuntumaa tossa SJMV:ssa ja ei tarvii olla edes mitään megapainoja, kun saan jo hyvän tuntuman takareisiin.

Sitten prässiin, mikä oli tänään kevyt! Aloitin 100 kg:lla (+ kelkan paino joku 20 kg?) ja latasin joka sarjaan 25 kg lisää. Toistot oli vaan 6-8 ja sen verran kevyttä oli, että ens kerralla pitää ladata vähän reippaammin painoja jo ekoihinkin sarjoihin. Ohjelmassa oli 4 sarjaa, mutta tein 5 ja vika oli 9 x 200 kg, ei hassumpaa!

Smithissä tein haarakyykkyä eli oikein kunnolla leveää kyykkyä. Painoja ei ollut kamalasti, koitin mennä kunnolla syvään ja oli kyllä tuskaisia sarjoja, tuntui just siellä missä pitikin eli pakaroissa!

Leikki ei loppunutkaan vielä tähän, pääsin tekemään ensimmäisen setin Jukan määräämiä vatsoja. Ensin sitä halonhakkuun tapaista 3 sarjaa ja lopuksi ihan uupuneena sitä ylös nousua painon kera. Tavoitteena oli 3 x 20 toistoa, mutta tossa nousussa sarjat oli 19, 18 ja 11, ei vaan noussut enempää, mutta onpahan tavoitetta tuossakin! Tuntui, että alaselkäpakara-linja oli aika väsynyt treenistä ja sekin tuohon vaikutti.

Treeni oli tosi hyvä! Todella tiukkaa settiä, mulla oli Bull-paita päällä, siis normi t-paita ja oli kyllä ihan liikaa! Se joka sanoo ettei punttiksella tule hiki, on tehnyt kyllä ihan eri jumppaa kun minä!

Pukkarin peilistä katsoi ryytynyt, mutta tyytyväinen nainen. Kyllä se persaus sieltä nousee!

Väsymys on kyllä aika mieletön, enpä ole tänäänkään treenin jälkeen paljon muuta tehnyt, kun maannut tässä sohvalla, mikä on mulle todella epätavallista. Hiilarit väsyttää selkeästi, mutta toivon, että elimistö niihin tottuu ja tää väsymyskin vähän menisi taka-alalle. Treenit on kovia, sitä halusin ja olo on joka treenin jälkeen vähän samanlainen kun pt-treenin jälkeen, sitäkin halusin! Pitää nyt vaan katsoa, miten kroppa tähän tottuu. Ens viikon jälkeen on taas kouluviikko ja sillon mä en treenaa ollenkaan, ollaan vielä tuo ens viikonloppua reissussa, joten treenitaukoa tulee vähän reilu viikko.

Mutta nyt hetkeksi sohvalta ylös ja pientä kokkailua. Huomenna tiedossa olkapäiden kasvattelua Harrin kanssa ja varaudun siihen, että loppupäivä menee sikiöasennossa sohvalla. Tiistaina mulla onkin sitten ensimmäinen posetreeni Sirpan kanssa, jännää! Ja Riston hieronta, saan taas niskan kuntoon! Huippuviikko siis edessä!

6-pack alulle ja kisa-ajatuksia

Eilen kävin Wolfilla tapaamassa Jukkaa, joka on Fitfarmin pt ja fysioterapeutti. Jukka vetää treenejä Tampereella sekä tekee fysioterapeutin töitä. Hän vetää pt-päivillä aina vatsalihastreenin, mutta mä en ole koskaan malttanut mennä sitä treenaamaan, kun pitää aina päästä vetämään niitä jalkoja :-)

Eilen kuitenkin käytettiin tunti mun vatsalihasten etsimiseen. Teen jatkossa kolmena päivänä vatsoja, yhden treenin kotona ja kaksi salilla normitreenin jälkeen. Kotona tehtävä treeni on lihasten aktivoimista. Löydettiin tuolta pehmusteiden (=läsän) alta paikat, mihin tökkäsen sormeni. Sitten ulos hengittämällä aktivoin korsetin lihakset ja pidätän hetken hengitystä. Tuota sitten jokunen toisto ja viikon eka treeni on hoidettu!

Toisen päivä treeni koostuu kahdesta liikkeestä. Molemmissa makaan selälläni penkillä ja koitan painaa selkää kohti penkkiä. Tehtiin Jukan kanssa tämä niin, että Jukan käsi oli selän alla ja kovasti yritin sitä litistää. Ensimmäisessä liikkeessä jalat on alkuasennossa koukussa vatsan päällä ja suoristan jalka kerrallaan yläviistoon. Ajatus on, että jossain vaiheessa jalan voi ojentaa ihan suoraksi vaaka-asentoon ja selkä pysyy silti penkissä kiinni. Toisessa liikkeessä otan suoriin käsiin levypainon ja taivutan käsiä pään yli taaksepäin ja painan samalla sitä selkää penkkiin. Hyvin alkoi vatsalihakset väpättäämän, kun tuota tein :-) Siinäkin vatsalihasten kehittyessä pystyy kädet viemään alemmaksi pään takana.

Kolmannen päivän treeni koostuu myös kahdesta liikkeestä. Toisen teen taljassa, en muista liikkeen nimeä, mutta halonhakkuuta se vähän muistuttaa. Eli molemmilla käsillä kahvasta kiinni ja kädet suorana taivutetaan yläkroppa kohti vastakkaista jalkaa. Toinen liike tehdään levypainolla tai kahvakuulalla. Selälleen makaamaan, jalat koukkuun ja aika lähelle peppua ja kädet painon kanssa pään taakse lattiaan. Sitten vauhdilla paino pään yli, kyykkyyn ja siitä seisomaan. Jos Jukka olisi kertonut mulle etukäteen tarkalleen tuon liikkeen, niin olisin varmasti sanonut, että en pääse ylös, mutta hienosti pääsin ja kotona kun testasin 8 kg:n kahvakuulalla, niin hyvin onnistui.

Noilla sitten alkuun virallinen 6-packin metsästys. Vähän epäuskoinen on olo vielä sen suhteen, että syntyykö tästä vatsasta jotain esittelyn arvoista, mutta sen aika näyttää!

Siitä päästäänkin taas kisajuttuihin. Juttelin tänään treenin jälkeen pukkarissa hetken ihanan Maijun kanssa, joka kilpaili syyskuussa Lahdessa Bikini Fitnessin SM-kilpailussa saavuttaen hienosti neljännen sijan! Kerroin, että on vielä vähän epäuskoinen fiilis tän projektin suhteen, koska näen itseni semmosena Itä-Saksalaisena kuulamörssärinä ja mun on vaikea nähdä itseni sellaisena pienenä ja sirona, mitä lavalla tulee olla. Maiju sanoi, että siihen lavalle nousemiseen pitää uskoa, homma ei toimi, jos ajattelee, että sitten kun mä ehkä sinne nousen. Jäin tätä sitten oikein miettimään ja kyllä mä uskon vahvasti, että mä lavalle nousen! Mä en ehkä ihan näen vielä itseäni niin pienenä ja sirona, kun mitä lavalla pitäisi olla. Johtuen siitä, että en ikinä ole kovin pieni ja siro ollut, enemmän sitä mörssärikamaa :-)

Tosi moni on mulle kuitenkin sanonut, että mussa on ainesta. Kropan malli on hyvä, lihaa on oikeissa paikoissa ja ei ihan kamalasti ylimääräistä missään, paitsi keskivartalossa. Ja tässä on vielä aikaa hankkia sitä lihaa lisää sekä tietty tiputtaa se ylimääräinen rasva pois. Ja mä haluan uskoa, että nuo meidän valmentajat ja pt:t kyllä tietää paremmin kun minä, että mihin musta on! Ne näkee mut eri tavalla, kun minä itse. Oma kehonkuva laahaa aina vähän vähän perässä. Tässä kuvassa testissä uusi villakerrasto tai sen yläosa. Vähän meinaa kinnata hartioista :-)

Tänään kävin treenaamassa selän ja takaolkapäät, oli hyvä treeni, vaikka vähän oli sopivien treenipainojen etsimistä joissain liikkeissä. Treeniohjelmassa on nyt myös leuanveto laitteessa, mikä on ihan mahtavaa! Kämmenet on selkätreeneissä aina kovilla ja tuntuu, että remmit tai Versa grippsit vielä pahentaa, mutta ilman niitä ei treeni mee oikein perille sinne, mihin pitäisi ja mavessa ei kyllä 100kg oikein ilman noita näpeissä pysy!

Nätit on kädet treenin jälkeen ja kipeät myös!

Valmistautumassa maveen

 Uudessa ohjelmassa on myös mave, mikä on mahtavaa ja samalla ihan kamalaa. Mavella on musta henkinen yliote, pelkään rautaa! Tänään tein suht kevyen mavetreenin, eka sarja 8 x 70 kg, 8 x 80 kg, 8 x 90 kg ja 4 x 100 kg. Olisi pitänyt tehdä 5 sarjaa, mutta tässä se henkinen kantti taas petti :-/ No, treenit jatkuu, vielä mä tosta tangosta otan yliotteen!

Mukavasti koomaten on sohvalla mennyt tämäkin päivää, onneksi on hyvää seuraa :-)

Korvien huminaa, väsymystä ja treeniä

Korvat ne humisee taas. Ainakin mun fb-kaverit muistanee, kun reilu kk sitten valittelin, kun korvat humisee ja huimaa. Kävin muutamaan otteeseen sillon lääkärissä, mutta muuta syytä siihen ei keksitty kun niskat. Viime torstaina niskat sai varmasti iskua niistä voimanaistreeneistä ja alkuviikosta alkoi taas tuttu humina. Eilen illalla en meinannut pystyssä pysyä, kun huimasi niin, tänään sitä ei onneksi ole ollut. Mittasin äsken verenpaineenkin ja se on itse asiassa suorastaan alhainen, joten ehkä huimaus voi johtua ihan siitäkin.

Laitoin illalla viestiä mun hierojalle, että jos vaan on loppuviikosta joku rako, niin mielelläni tulisin. Tiistaille mulla on onneksi aika varattu, joten aika pian apua saan. Kaverin blogissa oli kiva kuvaus Ristosta, Risto Santala, tuo hierontaguru ja ihmisten sadistinen kiusaaja. Niin totta! Oon kyllä saanut niin paljon apuja tuolta etten helpolla toiseen vaihda, vaikka aina aika paljon sattuukin.

Sitten eiliseen treeniin. Jari sanoi maanantaina ettei ole tällä hetkellä syytä treenata jalkoja pt:n kanssa, kun ne on jo niin hyvässä kunnossa. Kannattaa satsata enenmmän yläkroppaan, että saadaan sekin yhtä hyvään kuntoon. Sain kuitenkin Mikolta luvan treenata Teron kanssa jalat ns. viimeisen kerran ettei Tero pety :-) Terolla olikin mulle treeni mielessä ja sitä sitten lähdettiin eilen toteuttamaan! Ensin katsottiin yksi ojentajaliike, kun en ollut ihan varma, miten sen tehdään.

Ihan hirveesti eilen tehtiin reiden ojennusta, hackin jälkeen ehdottomasti tuskaisin liike. Liike sinällään on helppo, mutta maitohapot iskee aina jossain vaiheessa ja sen jälkeen toistot on niin tuskaisia. Sitä kuitenkin tehtiin pitkään ja hartaasti, taidettiin aluksi tehdä niin, että ylhäällä pysäytys ja pito, niitä aikansa ja lopuksi vaan pumpaten. Voimaa ei saanut käyttää, vaan tehdä liike puristamalla ja jännittää koko ajan etureisiä. Kivasti Tero kommentoi mun reisiä, oli suorastaan ihan innoissaan :-)

Noita ojennuksia tehtiin aikansa ja siirryttiin kapeaan prässiin. Painoa ei laitettu kamalasti, mutta toistot tehtiin tuskaisella tavalla. Taas sai unohtaa sen voiman käytön eli puristamalla todella hitaasti ihan alas asti, hetken pito ja hitaasti puristamalla ylös. Ylöspäin oli kyllä niin tuskaista menoa. Tossa mulla vähän alkoi ottamaan alaselkään, oon vähän liian persjalkainen (kuten Harri taannoin kauniisti sanoi) tuohon ja selkä ei meinaa pysyä paikoillaan. Tehtiin noiden hitaiden jälkeen vielä muutama vähän pumppaavampi sarja ja vikassa muutettiin asentoa niin, että ollut ihan siellä alhaalla asti vaan jäin vähän ylemmäksi, peppu tavallaan ilmassa. Tuntui vähän haastavalta, kun yllättäen kädetkin on aika lyhyet, enkä saanut oikein kunnolla pidettyä mistään kiinni.

Kun hack vapautui, niin pääsin Teron lempijuttuun. Hackiin katsottiin semmonen suht iso paino ja sitten alettiin tekemään. Toistoja, painoa pois, toistoja, painoa pois, toistoja, painoa pois, toistoja, painoa lisää jne., kunnes oli kelkka taas tyhjä. Toi ei tuntunut niin kamalalta, kun mitä pelkäsin, mutta pidin ihan liikaa hengittelytaukoa, myönsin sen heti. Jotenkin vaan happi loppuu. Siitä olin tyytyväinen, että pää kyllä kesti, en meinannut hajota kertaakaan, eikä itkettänyt, kuten niin usein hackissa.

Tunti alkoi olla lopuillaan, mutta treeni ei ihan vielä. Tehtiin reiden koukistusta, maaten, kun jotenkin istuen en saa säädettyä penkkiä kunnolla. Pitää koittaa opetella sekin. Taidettiin tehdä pidoilla koukistustakin ja varmaan joku 3-4 sarjaa. Siitä vielä askelkävelyyn, tanko niskaan ja 3 kertaa pitkällä askeleella peililtä peilille. Oli tuskaa!

Tykkään kyllä Teron kanssa treenaamisesta. On tiukka, osaa asiansa ja kannustaa hyvin. Sain tosi paljon hyvää palautetta kropan rakenteesta ja muodosta, mikä on tietysti aina kivaa. Meillä on kyllä ihan huiput pt:t, valinnanvaikeutta!

Hirmuisen väsynyt olen tämän viikon ollut. Ehkä se on toi uusi treeniohjelma ja hillitön hiilareiden määrä. Alkuviikosta mietin, että onneks ei tarvii töihin mennä, ei millään jaksaisi. Oon joka päivä koomannut hetken sohvalla, kun en oo vaan jaksanut tehdä mitään. Tänään pidin lepopäivän ja energiaakin on vähän enemmän, oon saanut jotain kotijuttujakin tehtyä, mikä on positiivista. Huomenna meen Jukan kanssa tekemään vatsoja ja hänen ohjeiden mukaan teen niitä jatkossa muiden treenien päälle. Aika pitkiä treenejä on siis tiedossa.

Nyt ruokaa! Koska tänään ei oo treenipäivä, on lounas hiilariton eli ei tarvii ahtaa niin paljon ruokaa, jee :-)